Viimeinenkin salkkuyhtiö on julkaissut kvartaaliraporttinsa ja on taas aika kurkistaa salkkuun 
. Tämä siirtymäjakso Puuilon ja Admicomin raporttien välillä on hiuksen hieno, mutta hyvä hetki reflektoida edellistä kvartaalia.
Salkunrakennus on jatkunut, taisin viime kvartaaliraportissa kirjoittaa, kuinka mielenkiintoni on monen asian summana siirtynyt kotimaisista yhtiöistä kohti kansainvälisiä yhtiöitä. Olen näköjään haluamatta kontraaja, koska Hesuli on ollut vahvassa vedossa alkuvuoden ja muut markkinat…noh eivät ole kehittyneet yhtä vahvasti 
. Kun lähdin myymään merkittävää osaa Suomi sijoituksista viime vuonna otin tietoisen riskin, että myyn halpoja firmoja ja ostan kalliita yhtiöitä. Tämä tuntui typerältä, mutta olen huomannut, että joskus juuri se hieman epämukava tunne tuottaa hyviä tuloksia pitkällä aikavälillä. Tämä on toki täysin subjektiivista, mutta esimerkiksi minulle on aiemmin tuonut hyvää tunnetta ostaa putoavia puukkoja, koska saan jotain halvemmalla kuin aikaisemmin. Lifcon osto 200 SEKin hintaan tuntui puolestaan tosi pahalta koska hinta tuntui kalliilta. Jos saisin uudestaan saman mahdollisuuden ostaisin kaksin käsin. Ehkä siksi yritän vastustaa tätä hyvänolon tunnetta, jota puukkojen osto tuottaa minulle.
Putoavat puukot ovat toki hankala aihe, koska kaikki riippuu omasta sijoitushorisontista, jos luottosi yhtiöön säilyy ja pystyt istumaan käsilläsi läpi vuoristoradan, saatat pitkällä ajalla tehdä hyvät kaupat. Mutta lyhyellä ajalla edessä on todennäköisesti vain tuskaa ja pahaa oloa. En ole varma kestänkö tätä tunnetta. Putoava puukko on usein myös signaali siitä, ettei markkina luota yhtiön tulevaisuuteen. Sen verran olen oppinut nöyryyttä aikaisemmista virheistä, että markkina on usein oikeassa. Jos kontraa ja ostaa puukkoa, pitää olla vahva ymmärrys siitä mitä markkina ymmärtäisi yhtiön kohdalla väärin. Ostaminen sillä perusteella että ”markkina on tyhmä” johtaa minun kokemukseni mukaan huonoihin tuloksiin. Näin ollen olen alkanut välttämään sellaisia ostoja, jotka tuntuvat intuitiivisesti hyvältä. Toisaalta olen keskittynyt niihin jotka ensi näkemällä tuntuvat vähän epämiellyttäviltä, koska hinta voi olla vähän kireä. ”You pay peanuts, you get monkeys” on ollut useasti ajatuksissa. Katsotaan mihin tämä johtaa.
Reversal to the mean on tosiaan tunnettu tapahtuma markkinalla ja näemmä sellainen on tapahtumaisilla, Hesuli vs. Nasuli. Mietin kuitenkin mitä tämä tarkoittaa pitkässä juoksussa. Vahvan kilpailuedun yhtiöt ovat edelleen harvassa kotipörssissämme ja monet näistä ovat ikävä kyllä jenkkeissä. Se, että pääomat virtaa takaisin Eurooppaan ei muuta tätä realiteettia, vaan rotaatio muuttaa valuaatioita.
Viime vuonna kun halusin tehdä muutosta salkkuuni, niin taustalla oli ajatus nostaa salkkuyhtiöiden laatua ja ikävä kyllä en kyennyt löytämään 25 yhtiötä suomesta, jotka täyttäisivät kriteerini. Siksi katse oli suunnattava kansainvälisille markkinoille. Ulkomaisten yhtiöiden tutkiminen on ollut silmiä avaavaa, koska kansainväliset pörssit tarjoavat yhtiöitä, joilla on aivan huimia bisnesmalleja. Päättömästi näitäkään ei mielestäni saisi ostaa, mutta mielestäni se kertoo jotain, että tietyt yhtiöt tekevät aktiivisesti työtä sen eteen että he yrittävät luoda kuvaa kovasta kilpailusta omalla markkinallaan, jotta ei joutuisi viranomaisten syyniin liian vahvasta kilpailuedusta. Samanaikaisesti keskinkertaiset yhtiöt yrittävät kaikkensa, jotta ne näyttäisivät niin hyvältä kuin mahdollista sijoittajien silmissä.
Salkku
Jos salkkuni olisi yksi yhtiö, sen liikevaihto olisi viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut 13,2% CAGR. Menneeltä vuodelta: bruttokate 66,5%, EBIT 35,4% ROIC 24,4%. EPS kasvanut 16,2% CAGR edellisen viiden vuoden aikana. Näiden lukujen osalta olen tyytyväinen. Taaksepäin katsottuna yhtiöilläni on keskimäärin kilpailuetu, joka on tuottanut vahvaa pääomantuottoa. Toki, jotta minä pääsen hyötymään tästä, on tulevien investointien tuotettava yhtä hyvin ja kilpailuetujen on pysyttävä vahvoina. Muuten pääsen todistamaan laadusta → roskaksi efektiä, joka tekee pahaa jälkeä salkussa.
Arvostus on kireähkö, NTM P/E 27 ja NTM FCF 3,6%, mutta usean yhtiön kohdalla P/E:n tuijottaminen ei ole eriytyisen mielekästä, esimerkiksi Dynavoxin eps on kolminkertaistunut neljässä vuodessa.
Salkussa on seuraavat yhtiöt, suurimmasta omistuksesta pienimpään:
Investor B, Admicom, Marimekko, Nordea, Revenio, Puuilo, MSCI, Mastercard, Alphabet, Harvia, Chemometec, Visa, Medistim, Dynavox, Copart, Fortnox, Lifco, Vaisala, Berkshire Hathaway, Idexx, Medpace, Moody´s ja Shopify.
Yhteensä 23 yhtiötä, kahdelle olisi vielä tilaa ja seurantalistalla on kuusi yhtiötä.
Merkittäviä suomalaisia positioita on edelleen jäljellä salkussa, koska meiltä löytyy täältä härmästä valikoitu ryhmä minua kiinnostavia yhtiötä. Muutama poikkeus löytyy myös salkusta, jotka eivät ihan sovi maalaamaani strategiaan. Nordea on hieno yhtiö, mutta pankkialalla on vaikeaa löytää kilpailuetua. Arvostan kuitenkin Nordean maksamaa osinkoa ja yhtiössä on tehty erinomaista työtä viime vuosina. Investor Ab on toinen yhtiö jonka kilpailuetu ei ehkä ole vahvimmasta päästä, vaan muodostuu yhtiön kyvystä allokoida pääomia. Nostan kuitenkin seuraavan kuvan Investorin 2024 vuosiraportista.
Yhtiön osake on 20 vuoden ajan tuottanut 17,3% p.a. Voin nyt jo todeta, että jos olisin rationaalinen sijoittaja, luopuisin yhtiöpoiminnasta ja ostaisin vain Investoria. Tulen tuskin koskaan voittamaan tuota track-recordia. Tämän vuoksi yhtiö on kuitenkin suurin positioni.
Muiden yhtiöiden osalta uskon, että pitkällä ajalla nämä pystyvät kasvamaan korkeampiin arvostuksiinsa ja luomaan arvoa minulle. En usko että olen poikkeuksellisen taitava osakepoimija ja sen vuoksi salkkuyhtiöitä on näinkin paljon. Jotkut yhtiöt eivät tule menestymään odotetulla tavalla, joistain yhtiöistä olen todennäköisesti maksanut liikaa ja joissain viranomaiset saattavat puuttua tai hajottaa yhtiön. Siksi mielestäni on hyvä pitää tarpeeksi iso määrä yhtiöitä salkussa.
Kansainvälinen hajautus on parantunut vanhasta 100% Finland tilanteesta. Uskon edelleen, että sijoittajana paras kilpailuetuni on pohjoismaisissa pienyhtiöissä ja siksi niiden paino salkussa on suuri. Toisaalta minua kiehtoo vahvan kilpailuedun yhtiöt kuten Copart. Näin ollen olen tullut tulokseen, että nämä tyylit ja kiinnostukseni kohteet kannattaa yhdistää.
Lopuksi haluan nostaa esille muutaman valopilkun salkusta. Nimittäin monille tutun Marimekon ja vähemmän tutun norjalaisen Medistimin.
Marimekosta sen verran, että olen odottanut käännettä Home-kategoriassa, koska sillä on merkittävä vaikutus yhtiön liikevaihtoon. Nyt omissa papereissani näyttäisi siltä, että tämä tuotelinja kasvoi vuositasolla ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen, pienen korona krapuloinnin jälkeen.
Yhtiö jatkaa myös panostuksia oikeaa suuntaan. Viime vuoden aikana nettona avattiin 2 uutta liikettä Aasiaan. Tavoite ensi vuodelle on avata 10-15 uutta liikettä, joista iso osa kohdistuu Aasiaan, tuntuu siis merkittävältä lisältä.
Medistim on norjalainen med-tech yhtiö. Yhtiöllä on vahva asema niché markkinassa. Yhtiö valmistaa veren virtauksen mittauslaitteita ja verisuonten kuvantamislaitteita sydän ja verisuoni leikkauksiin. Yhtiöllä on noin 37% markkinaosuus. Kilpailijoilla 8%. 55% leikkauksista suoritetaan edelleen mittaamalla verenvirtausta manuaalisesti, siis näppi tuntumalla. Yhtiöllä on pääsääntöisesti kahden tyyppistä liikevaihtoa, laitteet ja toistuva myynti antureista. Toistuvan myynnin osuus oli vuonna 2024 n. 73%. Laitteiden antureita voi käyttää tyypistä riippuen noin 50 tai 100 kertaa minkä jälkeen ne on vaihdettava. Toistuva liiketoiminta kuulostaa toki hienolta, mutta korkea osuus voi myös indikoida sitä, että laitteita ei myydä riittävästi. Jokainen myyty laite kasvattaa toki potentiaalista anturi myyntiä. Yhtiö on ollut erittäin kannattava ja kasvanut tasaisesti, mutta viime vuosina kannattavuustaso on hiipunut huippuvuosista. Yhtiö on investoinut uusiin tuotteisiin ja kasvattanut organisaatiota tukemaan suoramyyntiä. Tämä on näkynyt kustannuksien nousuna, mutta ei vielä tuloksessa. Markkina on kuitenkin osoittanut pieniä elpymisen merkkejä korkeamman katteen tuotteille ja lisäksi yhtiön uusin laiteversio on valmis myytäväksi. Myös tiettyjä tehostamistoimenpiteitä on suoritettu. Tämä oli ilahduttavaa huomata viime kvartaalilla. Olenko minä nyt sitten varma käänteestä? En todellakaan, tämä voi olla vain yksi hitusen parempi kvartaali monen heikkenevän jälkeen. Joka tapauksessa positiivisia signaaleja on saatu kun EBIT% parani Q4-24 vs Q4-23. On siis mielenkiintoista jatkaa yhtiön omistamista ja katsotaan jatkuuko kannattavuuden parantuminen ensi kvartaalilla.
Kuten näemme on yhtiö jatkanut kasvua ja bruttokate huitelee jatkuvasti lähellä 80%. Mutta kustannukset ovat kasvaneet liikevaihtoa nopeammin mikä on johtanut että liikevoitto marginaali on laskenut ikävästi viime vuosina. FY tasolla kannattavuus edelleen vahvassa lasku trendissä.
Olisin voinut höpistä pidempäänkin, mutta ehkä salkkukatsaus on hyvä lopettaa tähän 
. Tarkoitus on jatkaa yhtiöiden metsästämistä myös vuonna 2025. Toivon kovasti, että IPO ikkunan avautuminen toisi kotipörssiin lisää mielenkiintoisia yhtiöitä. Markkinoiden turbulenssi antaa kuitenkin mahdollisuuden ostaa poikkeuksellisen mielenkiintoisia yhtiöitä kansainvälisesti.
Mukavaa kevättä kaikille!