| Yhtiö |
Osuus |
| Evolution AB |
14,9 % |
| Fairfax Financial |
10,9 % |
| Nelnet |
9,6 % |
| Africa Oil |
6,3 % |
| Brookfield Asset Management |
6,0 % |
| Sievi Capital |
4,9 % |
| Stockmann |
4,1 % |
| Investor B |
2.6 % |
| - |
- |
| Suomi-kori |
16,2 % |
| Käteinen |
24,4 % |
| Yhteensä |
100,0 % |
Kun katsoo vuotta 2022, niin voi rehellisesti sanoa lähes kaiken menneen niin päin helvettiä kuin mennä voi. YTD oli loppupeleissä noin -29 %, joka hieman kummallisesti ei juurikaan enää heikentynyt kevään jälkeen. Ei ainakaan sitä tahtia, mitä pahimmillaan kuvittelin tilanteen olevan - Excel-epävelho kun olen, niin tarkka YTD-luku hävisi tiedostani kesän korvilla. Oli miten oli, niin lopputulos on sellainen, joka ei saa toistua enää koskaan.
Miten viime vuosi muutti ajatusmaailmaani sijoittajana? Salkkuun oli alkuvuodesta kasattu kasvuyhtiöitä, joiden uskoin - ja uskon - olevan laadukkaita liiketoimintoina. Valitettavasti maksoin aivan järkyttävästi liikaa osasta niistä - esimerkkinä toimikoon InMode, joka ei ole vuonna 2022 tehnyt mitään muuta kuin voittanut, vaan silti sain roppakaupalla tappioita sisään maksamalla liikaa. Onnekseni voin sanoa, että ihan joka kerralla en mennyt sisään huipulta, vaan menetin monesti lähinnä vuoden 2021 paraboliset nousut - ei hyvä lopputulos, mutta ei myöskään yöunet vievä sellainen. Mutta kun tuotot olivat niin karmeat kuin olivat, niin plussamerkkinen lopputulos on revittävä muin keinoin - on siis mentävä oppimisen kautta. Kliseistä, mutta ei tuo tuottoprosentti ole sellainen, jota haluan välttämättä toistaa heti uudestaan.
Uskoisin tämän kokemuksen olevan sellainen, joka saa ajattelemaan kertoimien lisäksi myös kannattavuustasoja ja niiden kestävyyttä huomattavasti enemmän sijoituspäätöksiä tehdessä tulevina vuosina. Lause “don’t get married to a stock” olisi myös ollut parempi sisäistää jo kauan sitten, sillä Embracerit ja InModet olivat mulle liian pitkään vain “jumalan hylkäämiä kioskeja”, kuten monesti huumorilla olen täällä kommentoinut. Vähänpä tiesin, että jumalan hylkääjä olikin se turistisijoittaja, joka osti ties millä kertoimilla firmoja salkkuunsa ja luotti laatuun (joka oli tai ei ollut sitä, mitä odotin). Siitäkin syystä moni näistä positioista on seilannut salkusta ulos ja sisään - huomasin itsestäni sen, että se karmea miinusmerkkinen luku position edessä sekoitti ajatusmaailmaa liikaa. Enhän mä voi nyt näin väärässä olla, enhän? Ostinhan sentään laatua salkkuun…
Jos 2022 oli ylipäätään synkeä, niin onneksi vuosi tarjosi valonpilkahduksiakin. Moni pienempi positio, joka tuli hankittua vuoden aikana tai myöhään 2021, performoi hienosti. Matkaan mahtui Texas Pacific Landin erinomainen suoritus, Swedish Matchin ostotarjous ja mukavat voitot, muutama lääkefirma ja muita salkulle ensiapua tarjonneita sijoituksia. Tämä ei ollut merkityksellistä pelkästään tuottojen takia, vaan myös siksi, että täysi epätoivo omien valintojen suhteen ei päässyt missään vaiheessa iskemään. Jos vuoteen ei olisi mahtunut mitään onnistumisia, olisi se voinut johtaa luovutusmielialaan ja luultavasti uusiin vahinkoihin. Onnistumiset näkyvät hieman myös tämänhetkisissä salkun positioissa, jotka ovat nekin kieltämättä melko epäseksikkäitä yhtiöitä. Niistä muutamia kommentteja seuraavaksi:
Evolution: tämä positio on pysynyt suurena, enkä haluaisi siitä millään luopua. Vaikea vuosi ei ole hidastanut menoa lainkaan, ja kilpailuedut ovat selkeät. Kaikki tämän kioskin kasvu on äärimmäisen kannattavaa, ja firma näyttäisi ajattelevan myös omistajiensa parasta valinnoillaan. Kunhan kasvu-uralla pysytään, niin uskon position jatkavan salkun kärkihevosena. On toki sanottava, että viime vuoden jälkeen on vaikea olla ajattelematta katteiden heikentymistä kohti ihmismäisempiä tasoja, mutta onneksi tässä mielessä on armollisempaa pudota korkealta.
Fairfax: suomalaissijoittajat ovat saaneet ihastella Sammon menoa viime vuodet, kun firma takoo ennätysmatalalla kulusuhteella kovaa tulosta. Fairfax ei tule koskaan pääsemään niin alhaisille tasoille kun kotipörssimme timantti, mutta täytyykö sen arvostuksen ollessa 7x konsensus-P/E tälle vuodelle? Markkina ei pidä Fairfaxista siksi, että se karhuili liikaa 2010-luvulla silloin, kun piti olla bull. Nyt yhtiö on asemoitunut paremmin markkinaan, mutta samalla arvostus laahaa melko pahasti muiden vakuutusjättien perässä. Fairfax symboloi ehkä parhaiten sitä, mitä viime vuonna olisi pitänyt tehdä: silloin maksoin valtavista odotuksista OK-kalliita kertoimia. Nyt taas näen tässä tilaisuuden maksaa matalia kertoimia paljon maltillisemmista odotuksista. Samalla yhtiön johto vaikuttaa sijoittajaystävälliseltä ja on jo näyttänyt pärjäävänsä pitkällä aikavälillä.
Nelnet: osien summa -sijoitus selvimmästä päästä. Päällepäin firma näyttää täydellisen karmivalta opintolainapankilta, joka saa screenerit solmuun ja sijoittajat sähisemään. Pinnan alla piilee kuitenkin todella laadukkaita, nykymarkkinoilla kuumaa kamaa olevia liiketoimintoja, jotka ovat nyt jo hyvin voitollisia ja siten arvokkaita. Kukapa ei haluaisi 30 prosentin EBIT-marginaalia tykittävää fintech-yhtiötä tai urheiluanalytiikan monopolia salkkuunsa? Nelnetin teknoassetit ovat vieläpä sitä luokkaa, jota ei myydä seksikkäästi kansalle mainostaen, vaan instituutioille ja urheiluseuroille päivittäisen toiminnan tueksi - siispä niiden pitäisi myös olla kestävempiä ja hinnoitteluvoimaisempia. Koko firma tekee tänä vuonna noin 16 % tuoton kiinteille (netto)asseteilleen, ja tuo luku luultavasti nousee opintolainojen roolin pienentyessä entisestään. Olen ehkä liiankin innokas tästä, mutta näen monta reittiä hyvään lopputulokseen. Opintolainalainsäädäntö on tosin sellainen asia, jota täytyy tämän kanssa seurata tarkoin, ja se selittänee myös matalaa arvostusta.
Brookfield: vaikka turpaan on otettu huolella, niin ihan kaikkea yhtiövalintojeni perusteista en halua muuttaa. Yksi tällainen asia on ehdottomasti salkkuyhtiöiden vahvat taseet: en halua lähtökohtaisesti sellaisia velkavuoria salkkuun, joista voisi tulla merkittäviä ongelmia. Moni lapuistani (Brookfield, Evolution, eQ) kuuluvat siihen sakkiin, jolla velkaa ei ole kuin maksimissaan nimeksi - ja sekös rauhoittaa mieltä. Brookfield edustaa vielä äärimmäisen kannattavaa ja minimaalisesti uutta pääomaa kasvuunsa vaativaa bisnestä, jotka ovat keskimäärin hyviä omistettavia. Jää tosin nähtäväksi, miten korkea korkotaso ja taantuma kohtelevat varainhoitajia, mutta ainakaan tämä sijoitus ei tule kaatumaan velkaiseen taseeseen.
Sievi + Stockmann: olen halunnut tarkoituksella alentaa Suomi-osakkeiden osuutta salkusta, mutta näihin kahteen arvosijoitukseen jäin mukaan OST:in puolella. Kummassakin firmassa olisi purkutuomion alla olevaa arvoa. Kiinnostavimmatkaan liiketoiminnot eivät luultavasti jäisi salkkuun pitkäksi aikaa, mutta jos niillä voisi tehdä voittoa sijoitetulle pääomalle, niin lopputulos kelpaisi kyllä. Nähtäväksi jää, paljonko tuosta arvosta jää viivan alle, vai jääkö mitään. Kumpaakin on ainakin hankittu sellaisilla arvostuksilla, että rajusti vuotavia avohaavoja ei pitäisi salkkuun jäädä.
Investor: tarkoitus on lisäillä syntymäpäivisin aina pieni siivu tätä firmaa salkkuun muistuttamaan siitä, että pitkäjänteisyys luultavasti palkitaan saavuttamattomissa oleviin eläkepäiviin mennessä.
Suomi-kori: salkussa on sijoittajauran alusta rippeitä loistavista suomalaisfirmoista, jotka ovat menestyneet hyvin ja joihin on kovasti luottoa. Myydä ei kannata jo pelkästään verosyistä, mutta ei ehkä ostaakaan - siispä ajattelin, että ne voisivat muodostaa Investorin tavoin salkkuun pitkäjänteisen, osinkoja jauhavan kokonaisuuden kotimarkkinalta. Laskeskelin auki tämän korin sisältöä, ja tuotot ovat olleet erinomaisia (n. 15 % CAGR alkuperäiselle pääomalle huomioimatta myyntejä ja saatuja osinkoja - todellinen vuosituotto olisi siis merkittävästi korkeampi). Viime vuoden puolella koskin tähän “salkkuun” sen verran, että myin hieman Sampoa ja eQ:ta pois arvostusten noustua pelottaville tasoille. Toivottavasti tänä vuonna selvitään myös ilman paniikkeja.
Ehkä ostin hieman liian aikasin, mutta ajan myötä uskon mekon palautuvan. Ajaton ja kaikkiin tilanteisiin sopiva design ei kuole koskaan.
