Kysymys on siis lapseton miljonääri tai keskiluokan perheenisä/äiti.
Yksinkertainen vastaus on omasta mielestäni helppo perheelliselle ja ehkä vaikeampi lapsettomille.
8 tykkäystä
Kulut puoliksi toimii juuri niin kauan, kun molemmilla on säännölliset ja kohtuulliset tulot ja itsekin tätä kannatan. Lapsen tulo on sellainen paikka, joka muuttaa kuviota. Oman ja muiden kokemusten perusteella aika lailla sellainen 5-10k on äidin kuluja jokainen tuttavapiirissä maksellut äityisloman aikana, vaikka työajan palkat lähellä toisiaan ovatkin.
Asunto on myös miettimisen paikka. Ottaako varakkaampi omiin nimiinsä 60% asunnosta, jos sillä perhe pääsee kiinni parempaan kämppään? Vai vaaditteko 50/50 ja köyhemmälle osapuolelle 25v lainan, kun itse voi kuitata lainansa viidessä vuodessa pois? Eikä siis tarvitse olla tuloeroja, vaan kyse voi olla aiemmin kerrytetystä omaisuudesta.
6 tykkäystä
Hyvä kysymys, tätä oli mielenkiintoista pohtia ja melkoinen pohdinta siitä tulikin.
Mielikuvani säästämisestä oli se, että rahaa säästetään laittamalla se tilille ja että sijoittaminen on vaarallista. Tähän päänsisäiseen esteeseen verrattuna lapsen syntymällä ei ole ollut sijoittamiselle niin suurta vaikutusta. Päinvastoin, lapsi toi tolkkua siihen toimintaan ja motivoi aloittamaan sijoittamisen kunnolla.
Kun lapsi sitten oli tulossa, tuli otettua selvää, miten sille kannattaisi säästää. Lisäksi sitä halusi löytää jonkin huijauskoodin, jonka avulla saisi lisää aikaa sen lapsen kanssa. Eli paradoksaalisesti lapsen saanti voi toisaalta hidastaa vaurastumista, mutta toisaalta myös toimia motivaattorina aloittaa vaurastumisen tavoitteleminen.
Tulin vanhemmaksi 27-vuotiaana ja uskon aivan vilpittömästi, että jos olisin saanut lapsen aiemmin, olisin aloittanut järjestelmällisen sijoittamisen aiemmin. Kaikki edellytykset siihen olisivat olleet olemassa, mutta vasta lapsi sai ne palaset kohdalleen. Tämä kuulostaa tosi kornilta, mutta kun ajattelin omaa syntyvää lastani, halusin antaa sille kaiken ja lähdin tosissani selvittämään, miten se olisi mahdollista.
Elämäni on seurannut sitä tavanomaista kaavaa, jossa opiskellaan, hankitaan kumppani ja valmistutaan. Sitten mennään naimisiin sekä hankitaan vakityöt, asuntolaina ja lapsi. Rahaa jää säästöön nyt vähemmän kuin ennen lasta, se on totta.
Puolison merkitys on myös suuri. Kaksi työssäkäyvää keskituloista tienaa kevyesti yli 5 000 €/kk nettona. Puolison hankinnassa en tietenkään tuota puolta miettinyt, se on ollut pikemminkin sellainen yllättävä bonus. Lasten saannin myötä tuo summa toki väliaikaisesti romahtaa.
Kuitenkin väitän, että vaurastuminen on vähän niin kuin Ikea-huonekalun kokoaminen. Se on helpompaa kaverin kanssa.
23 tykkäystä
Ehkä näin, muttei tuo asia aivan noin yksinkertainen ole.
Itse kiinnostuin sijoittamisesta vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Lapsen odottaminen sai miettimään enemmän tilannetta ja myös tulevaisuutta.
En ikinä ole ollut mikään “tuhlailia”, mutta silti lapset tuoneet oman rahan ja ajan käyttöön järkeä esim. alkoholin kulutus on vähentynyt lähelle nollaa = rahat säästyy ja lisää elinvuosia, kun ei viikonloppuisin ryyppää baareissa sätkä suussa 
Syön myös terveellisemmin ja käytän itseeni vähemmän rahaa kuin aiemmin esim. Vaatteita tulee ostettua paljon harvemmin.
Kuitenkin, jos joku nyt miettii jättääkö lapset vain rahan menon takia tekemättä on mielestäni hieman hukassa elämässään. (en meinaa, että sinä) Raha tai omaisuus eivät ole mitään lapsiin ja heidän terveyteensä verrattuna eikä niitä voi verratakaan.
Kysyitkö kannattaako lapset tehdä aikaisin vai myöhemmin? 
Omasta mielestä vastaus on helppo: aiemmin. En itse jaksaisi vauva arkea vanhana. Nuorena jaksaa paremmin. Ikää nyt 29.
13 tykkäystä
Tämä pitää ilman muuta paikkaansa - toki edellyttäen, että kumppaniksi on hankkinut suht samanlaisen taloudellisen ajatusmaailman omistavan persoonan. Puolittuvathan monet kulut, ja esimerkiksi ruokaan menevä raha on pienempi henkilöä kohden kun kaksistaan ruuan tekee ja syö.
5 tykkäystä
Olin 19 vuotias, kun ensimmäisen lapsen sain. Käytännössä siis menin ammattikoulusta armeijaan ja siitä suoraan isäksi ja näinhän se olikin. Armeijankin kävin puolessa vuodessa, kun kerroin olevani kotona, kun lapsi syntyy. Laskettuaika kun osui niin, että 9kk miehenä olisin marssinut jossain 8kk kohdalla sivariin ja tämän toin selvästi ilmi. Olen siis varmasti hyvä vastaamaan tähän.
Koulua olisin muussa tilanteessa varmasti jatkanut, joten ammattikoulupohjalle jäätiin.
Mielestäni siis olin oikeasti nuori lapsen saadessa, mutta onneksi heti vakituisessa työsuhteessa.
Omalla kohdalla rahallinen rikastuminen on ollut vähäistä tuolloin. Käytännössä kaikki raha meni elämiseen ja yhdistettynä esim. rahoituksella ostettuihin autoihin, on moni asia on hidastanut vaurastumista. Sijoittaminen oli tuolloin vieras käsite ja ihan tilisäästäminenkin tuskallisen hidasta.
En kuitenkaan itse koe lapsen vieneen niin paljon rahaa, että sitä voisi “syyttää” tilanteesta vaan syyt ovat muualla.
En myöskään koe, että koulutus/raha/lapsi kumoaisivat jotenkin toisiaan. Lapsi tuo yleensä vastuuta ja sitä myöten voi edistää vaurastumista vaikka kuluja tuokin.
Myöskin vastuu lisää motivaatiota tekemään työt kunnolla, joka voi auttaa menestymistä siellä, joka taas taklaa koulutuksen puutetta.
Omalla kohdalla koen, että tämä on ollut ihan nollasummapeliä. Tienaan nykyisin ihan yhtä hyvin, kuin insinöörikollegat (kaikki työkaverit taitaa olla inssejä). Olen vain itse lapsesta johtumattomista syistä sössinyt nuoruusvuosien vaurastumisen.
Mikä sitten katkaisi tämän kamelinselän ja on tuonut itseni vaurastujiin. Palkka on noussut, joka helpottaa tilannetta, mutta itse koen menojen olleen suuremmassa osassa. Minulla ei ole kuin vuosien kokemus miten olla rikastumatta, mutta tässä niistä itselleni tärkeimmät kaksi.
- Rahoituksella ostetut, itsellesi liian kalliit autot, jotka vievät säästöastettasi alemmaksi/nolliin. (vaikka olihan se perhettä mukavampi kuljettaa uudemmalla ja turvallisella autolla)
- Tuhlaavan puolison kanssa eläminen, joka käyttää kaiken rahan, mitä on tilillä. (tämä on ollut omalla kohdalla suurin hidastuminen vaurastumiseen).
Kun nykyisin molemmat asiat on tuosta korjattu, voin säästää/sijoittaa asuntovelallisena, yksin uusioperhettä elättävänä (toinen lapsi taloudessa ja Äiti äitiyslomalla) noin 40% nettotuloista.
Kun rahaa rupesi jäämään säästöön, tuli myös sijoittaminen mukaan. Jotenkin tuntui tyhmältä makuuttaa rahaa tilillä ja kun summa vain kasvoi, tuli etsittyä vaihtoehtoja, jonka myötä kirjoittelen nykyisin myös tänne.
Jokainen varmasti kuljee oman polkunsa ja en ainakaan itse voi sanoa, että lapsi vaurastumista suoranaisesti hidastaisi. Ehkä suosittelisin kuitenkin näille nuorille mahdollisille lukijoille, että käykää koulut loppuun ja hankkikaa työpaikka, ennen lapsen saamista. Talousasiat kun on kunnossa, niin on yksi murhe vähemmän pikkulapsi perheeseen. Sen myötä voit ehkä myös olla pidempään kotona, kuten itse nyt toisen lapsen kohdalla ja se vasta rikkautta onkin.
Ihan teoriassa miettien olisin varmasti rikkaampi ilman lapsia ja puolisoa, kun voisi tehdä 16h/7 töitä ja 8h ehkä nukkua. Ykkösiä ja nollia olisi verkkopankissa enemmän, mutta olisinko yhtään rikkaampi?
38 tykkäystä
Tähän liittyen: Ennen lapsen syntymää näin jossain iltapäivälehdessä jutun, että ensimmäinen vauvavuosi maksoi vanhemmille reilut 10 000 euroa. Pidin tätä korkeana, joten kun oma vauva oli syntymässä aloitin kulujen kirjaamiseen ja jatkoin tätä ensimmäiseen syntymäpäivään asti. Päästiin lukemaan 2250€. Tähän sitten vielä toki päälle tulonmenetykset, mutta itse lapsi ei kyllä ainakaan ensimmäisenä vuotena välttämättä ihan kauheita kustanna.
10 tykkäystä
Riippuu mitä ostaa. Pelkkä vakuutus 500€ vuosi. Syöttötuoli, jota ei saa kaadettua ja jota voi säätää lapsen kasvaessa 300€. Rattaat+vaunukoppa+istuin malli ja pari turvaistuinta, kun kasvoi ensimmäisestä ulos, 2000€. Sänky + matkasänky yhteensä 300€. Plus vaatteet, vaipat, ruoka yms, niin kyllä niitä kuluja vain kertyy.
Toki kaiken olisi voinut ostaa käytettynä ja halvimmat mitä löytyy, mutta arvostan myös käytettävyyttä. Ai niin, farmariauto 14 000€.
9 tykkäystä
Tuota lapsen vakuutusta itse mietiskelin ennen syntymää ja tulin siihen tulokseen että ei tarvita.
Näetkö taloudellisia syitä sen hankintaan?
Itse näin ainoastaan sen mukavuuden että pääsee yksityiselle.
2 tykkäystä
Tähän voin omasta ja lähipiirin kokemuksesta sanoa että on kannattanut vauva/lapsivakuutus. Pikkuisen ehtoja karsimalla (niin että jää kuitenkin sairasvakuutus, lääkekorvaukset jne) hinta n. 300e/vuosi. Jos yhtään lapsi sairastelee niin suurimman osan saa takaisin jo lääkekuluista ja joskus enemmänkin, vauvoille vaan tuppaa tulemaan kaikenlaista. Plus se, että hoitoon pääsee sitten vaikka samana päivänä ilman jonottamista itkevän lapsen kanssa…
9 tykkäystä
Mielestäni lapsien tuomista lisäkuluista näistä ensimmäisten vuosien kuluista on helpointa säästää. Syöttötuolit, rattaat, kopat, kipot ja vaatteet kun hankkii käytettynä niin säästää 50-80%, eikä tarvitse edes ostaa sitä halvinta ja huonointa. Esimerkiksi vauvahan kasvaa vaatteista ulos kuukausissa joten en näe mitään järkeä taloudellisesti (tai ekologisesti) hankkia paljoakaan uusia vaatteita. Myös uudet rattaathan ovat nykyään henkilöauton hintaisia joten niissä on todella suuri säästöpotentiaali.
Palaten alkuperäiseen aiheeseen, lasten(kin) hankinnassa kannattaa pitää kukkaronnyörit tiukalla. Ei ne suuret tulot vaan…
9 tykkäystä
Ennen syntymää otettuna se kattaa kaiken eikä sillä ole päättymispäivää. Toisin sanoin niin kauan kuin vakuutusta maksetaan, voidaan koska tahansa mennä suoraan yksityiselle lääkärille. Omavastuu tästä on 150€ vuosi, sen jälkeen kaikki lääkäri ja lääkekulut menevät vakuutuksen piikkiin.
Helpottaa elämää valtavasti, kun pelkkä 20 minuutin soittoaika lastenlääkärille on kelakorvauksen jälkeen yli 100€. Tähän mennessä maksanut itsensä täysin takaisin, vaikka onhan se selvää että keskimäärin näissä ei voita kuin vakuutusyhtiö.
Toki Sammon pienomistajana omalla kukkarolla tässä ollaan kävi miten kävi
14 tykkäystä
Vaatteita osa onkin suvusta tullut ja esim leluja on itse ostettu tyyliin muoviämpäri. Rattaita ei suvussa ollut, niin ostettiin sitten poistuva malli koko settinä uutena. Tulevaisuudessa ne menevät myös seuraavan lapsen kanssa/lahjoitetaan suvulle tai myydään pois. Täyttä rahastustahan se on, kun mikään malli ei sovi keskenään yhteen ja halvimpia pitää köyttää turvavyöllä autoon.
3 tykkäystä
Sairaskuluvakuutus lapselle ihan ässä tosiaan. Siinä vaiheessa kun aletaan sitten harrastaa, niin on hieman eri vaikkapa polvileikkaukseen mennä 2pv sisään kun odotella 3kk ja tehdä hallaa nuoren polvelle.
8 tykkäystä
Jotenkin tuntuu tässäkin vakuutuksessa että onhan ne sen laskeneet niin että vakuutusyhtiö todennäköisesti voittaa. Jos ei olisi kunnallista terveydenhoitoa niin totta kai silloin ottaisin, mutta kun se on kuitenkin osoittautunut hyvinkin toimivaksi eikä minulla ole siitä 2v lapsen taipaleella mitään kielteistä sanottavaa. Tosin vaikka ei olisi kunnallista niin siltikin olisi laskennallisesti kannattavampaa olla ottamatta vakuutusta, kunhan perse kestää jos jotain tapahtuu.
Itse olen siinä mielessä vakuutusvastainen, että otan vain vakuutukset joita ilman saatan joutua ongelmiin. Todennäköisyyksien valossa tämä on minun mielestä voittava tie kuitenkin.
5 tykkäystä
Tämä on ihan hyvä pointti, jota harva ajattelee pidemmän päälle. Vakuutusyhtiöthän toki tekevät voittoa käytännössä vuodesta toiseen, joskin iso osa voitollisuudestaan johtuu myös vakuutusmaksujen sijoitustuotoista jne. Toki, voithan tuon voitonmuodostus-komponentin luoda itsekin, sijoittamalla vakuutusmaksua vastaavan summan aina jne.
Mutta, en usko, että varsinaisesti todennäköisyyksillä tekevät hirveästi voittoa. En tunne alaa niin hyvin, että tätä osaisin varmuudella kyllä kertoa.
Jos jotain käy, niin perseen pitää kestää → rahan pitäisi olla käytännössä heti käytettävissä → makaa tilillä, näin kärjistetysti. Tai vaihtoehtoisesti likvidoidaan mahdollisesti epäsuotuisassa tilanteessa.
Toiseksi, etenkin lapsille sairasvakuutus on mielestäni todella edullinen. Joku vakuutusyhtiön edustaja joskus kertoi, että on hyvä ‘sisäänheittotuote’, jonka varjolla asiakkaat pysyvät vuosikaudet ja ottavat muut vakuutuksensa samaa kautta.
Kolmanneksi, sairasvakuutus on mahtava. Kynnys mennä lääkäriin on pieni. Ja toisaalta, asian voi miettiä niin, että mikäli joutuu ‘maksumieheksi’ versus tilanne jossa ei vakuutusta, voi kävellä tilanteesta voittajana koska on siunattu terveydellä. Jos taas lääkäreissä tarvii ravata paljonkin, ei muutenkin paskan tilanteen lisäksi tarvi ainakaan murehtia maksupuolesta 
Näissä kannattaa muuten tsekata se vakuutuksen ‘voima’, taitaa kaikissa sairasvakuutuksissa olla jokin kumulatiivinen summa, johon asti ne ovat voimassa.
4 tykkäystä
Ei se nyt edullinen vakuutus ole. Pari ekaa vuotta lapsen sairaskuluvakuutus taitaa olla jotain 550€/vuosi satasen omavastuulla, eli melkeinpä 7 kertaa vuodessa saa yksityisellä käydä, ennen kuin alkaa tienaamaan. Enemmän helpotusta elämään tuo, mutta vakuutusyhtiölle varmasti kannattavaa toimintaa.
On meilläkin vakuutukset kaikille ihan sen takia, että haluan parasta mahdollista hoitoa hinnasta riippumatta, mutta “tappiolla” ollaan kyllä näissä maksuissa. Aikuisella tuo vakuutus maksaa nyt vajaat 400€ vuodessa 100€ omavastuulla.
2 tykkäystä
Tätä juuri tarkoitan, että siellä saa useamman kerran käydä jotta pääsee edes omilleen.
Lisäksi noistakin käynneistä suurin osa on varmasti sellaisia että pääsee riittävän nopeasti julkiseenkin. Ja sen kustannus minimaalinen. Itselleen voi tietysti hieman valheellisesti perustella asiaa kun laskee paljonko käynnit olisi maksanut jos olisi ilman vakuutusta käynyt yksityisellä ja taputella itseään selkään.
Totta kai pitoa pitää olla sen verran, että asia hoituu tarvittaessa jos vakuutusta ei ota.
Ja toisekseen niin tässä etsittiin niitä vaurastumisen jarruja ja tämä ei ainakaan minun mielestä edistä vaurastumista.
6 tykkäystä
Toisaalta näin itse olkapään ja milloin minkäkin telotun raajan kanssa lääkärissä käyneenä mietin, että tämäkin menisi vakuutuksesta, JOS sellaisen olisi älynnyt itselleen ajoissa ottaa. Otin sellaisen myöhemmin, niin olihan se eri juttu näyttää selkää ortopedille vs tk-lääkäri kuuden tunnin istumisen jälkeen kysyy: “onko sulla kotona Buranaa?” Mun rajattu vakuutus on alle 100e vuosi.
Meillä eräs venäläinen tk-lääkäri ei tiennyt montako kertaa päivässä pieni vauva voi syödä ja oli määrämässä sellaista lääkitystä, että itsekin tajusin ettei tuo voi olla lapselle oikea määrä 
Tuonne mentiin vain siksi, kun oli lähempänä kuin vakuutusyhtiön kelpuuttama lääkäri. Suurin osa tk-lääkereistä on aivan hyviä, mutta muutama vastaava tapaus + se ettei tarvitse jonottaa kipeän lapsen kanssa on minusta pieni hinta vakuutuksesta. Lisäksi ei tarvitse käydä ensin kerjäämässä lähetettä erikoislääkärille, senkun varaa suoraan ajan. Samalla pysyy yllä hoitosuhde yhden lääkärin kanssa eikö homma ala joka kerta alusta.
Vakuutushan se on nimensä mukaisesti ja olisin ihan yhtä tyytyväinen vaikka sitä tarvitsisi ikinä käyttää mihinkään. Mielestäni 1% talouden nettotuloista vuodessa on pieni hinta siitä, mitä etuja tuo vakuutus tarpeen tullen tuo. Eihän nämä massimiehille välttämättä mitään hyötyjä tuo, mutta en osaa ainakaan itse määrittää mikä summa kattaisi jokaisen mahdollisen lapsen hoitoa vaativan sairauden yksityisellä lääkkeineen päivineen. 1000e? 10 000e? 100 000?
6 tykkäystä
Meillä kaksi alakouluikäistä lasta. Ei ole ollut vakuutuksia. Yksityisille on päästy tarvittaessa hyvin omalla rahalla. Ollaan käyty ehkä viisi kertaa yhteensä koko aikana. Rahaa on mennyt alle 500 €. Säästöä on tullut tuhansia. En osta vakuutuksia sellaisten tapahtumien varalta, jotaka pystyn helposti kustantamaan itse.
11 tykkäystä