Pysytään 1970-luvun puolella:
»No more
No more
I ain’t gonna do it no more
It used to be a big deal
But, I ain’t gonna do it
If it ain’t real
Big money
Big plans
You stand with a ticket in your hand
You don’t play you can’t win
But, I ain’t gonna do it
'Til I feel it again«
Jenkkiläkin kun taas vaihteeksi punertaa niin…
There’s a grey horse standin’ still
As a soldier climbs in the saddle for one last ride…
As the rain pours off his hat
You can see the shadows of the past written in his eyes…
Got a dream that will never die
…There’ll never be another like him
He’s the last of a dying breed…
Hienoa Pentti Saarikosken lyriikkaa. Tässä pari muuta sävellettyä Saarikosken runoa. Ensimmäisen sävellys Eero Ojanen ja jälkimmäisen Kaj Chydenius.
1970-luvun taistelija Liisa Mäkinen:
Tämän päivän Liisa:
No nyt se vappu loppui. Ensi vuonna taistellaan taas.
Juurikin 70-luvun Liisa:
Ja Juurikin tämän päivän Liisa (0:57):
Terveisiä kaiken maailman rakkaille Liisoillemme!
1960-luvun svengaava Liisa:
1970-luvun lopun hörhöily-Liisaa:
Myönnetään, että Liisa-stygeistä tuo linkittämäsi Hectorin biisi on ylivoimaisesti upein teos.
Nesteen piti olla ns. “paras koppi” toukokuussa, mutta toimariuutiset laittoivat empimään jo sitäkin ostoagendaa:
I don’t know where to turn when answers all fade clear
But I must find a place there’s only questions here
How many miles to go…
How many miles go, again…
I heard… I heard it on the wire
That it’s all up to you
Are you this month’s messiah…?
Hienoin syy porttikieltoon ravintolaan jonka olen kuullut, on “jukeboksin väärinkäyttö”. Jotkut kaverin kaverit aikoinaan testasivat, että mitä ympäristössä tapahtuu kun levyautomaatista luukuttaa taukoamatta Kirkan Hengaillaan-biisiä. No portsariltahan siihen hermot menivät. Ehkä joltain muultakin. Kirkan sijasta hengailua tuoreempana salsa-versiona:
Mutta ei ole syytä Kirkaakaan väheksyä. Tässä hänen ensisinglensä (joka ei siis ollut “Hetki lyö”, toisin kuin monesti väitetään), jossa ei säestäjänä sen vähempää kuin legendaarinen Blues Section: