Palaan vielä tuohon Münchenin tutkimukseen. Se on tärkeä keskustelunavaus sairaalapiireissä, jotka leikkaavat aivokasvaimia ja suunnittelevat hankintojaan optimitulosten aikaan saamiseksi. Tässä jutussa on tietoa ja näkökulma, jota ei kerta kaikkiaan voi sivuuttaa!
mdpi.com/2072-6694/13/2/207/htm
Huomasitteko, että se tullaan julkaisemaan uudemman kerran CANCERSin tulevassa erikoisjulkaisussa “Perioperative Imaging and Mapping Methods in Glioma Patients”? Tiedossa siis laaja lukijakunta…
Nexstimin NexSpeech-vimpaimen hyöty on kaikkein suurin niillä potilailla, joilla kasvain (gliooma, WHO-luokituksessa low-grade 1,2 tai high-grade 3,4) sattuu sijaitsemaan sillä “kielletyllä” language eloquent -alueella tai aivan naapurissa (ja ties kuinka laajalla & syvällä!), mutta jotka leikkaustiimin perusteellisessa ja monivaiheisessa arviossa luokitellaan sanalla inoperable. Siis huomatkaa, mitä luokitellaan: Ei kasvainta, vaan potilasta!
Se tarkoittaa sitä, että potilas ei pääse leikkausjonoon, syystä tai toisesta. Muuta hoitoa on kyllä tarjolla: säteilytystä, kemoterapiaa… huonoa oloa, hiusten lähtöä, oksentelua… juoksentelua kaupungilla peruukkeja sovittamassa… Onhan tämä ankeaa ja kauhistuttavaakin. Ei mitään laatuelämää.
Nykytekniikalla kasvain kuin kasvain pystytään leikkaamaan, mutta kuka tahansa potilas ei ole leikkauskelpoinen. Se tarkoittaa: sopiva asettumaan tuntikausia kestävään operaatioon, jossa hänen on koko ajan oltava valppaana vastaamaan kysymyksiin, olemaan täydessä tietoisuuden tilassa ja suorittamaan erilaisia fyysisiä tehtäviä samalla kun hänen eloquent-osastoaan aivokuorella sähköisellä sondilla sorkitaan! (Direct E-Stimulation eli DES)
Potilaan hoitohistoria sekä nykytilanne tutkitaan tarkoin, koska sairaalat eivät halua ottaa riskipotilaita näin vaativaan leikkaukseen. On ehkä jokin hoitoa vaativa perussairaus taustalla, tai psyykkistä epävakautta, muistiongelmia… Oudoin kontraindikaatio kyllä on tämä: Liian lyhyt kaula. Samoin liikalihavuus. No, tämähän on sitä elämän kiikkulautaa, heh-heh!
Kohtauksiin ja paniikkiin ei ole varaa leikkauspöydällä, ei myöskään aggressiivisiin purkauksiin tai painiotteluihin, kun potilas ns. sekoaa. Sydänkuolemista puhumattakaan…
Kyllähän näitä draamoja silloin tällöin leikkaussalissa tapahtuu, mutta henkilökuntaa käsittelee ne hiljaa omissa kokouksissaan eikä niistä ulkopuolisille sanaa tihku. Ollaan myös varovaisia ettei tule hoitovirhesyytteitä ja aiheettomia valituksia eri viranomaistahoille.
Yhtäällä on sairaalan etu, toisaalla potilaan etu. Balanssia tavoitellaan. Kuten oikein on!
NexSpeech tietää hyviä uutisia niille, jotka tulivat raakatuiksi ulos edellä kuvatusta leikkausmahdollisuudesta. On tietenkin mahdollista, ettei tämäkään sovi. Mutta kontraindikaatioita MRI:llä ja TMS-navigaatiolla on verrattomasti vähemmän kuin tällä totutulla (ja sinänsä aivan yhtä hyvällä ja ylistettävällä!) aivoleikkausmetodilla on.
NEXSTIM-EDUT: Kartta on valmis. Potilas nukutetaan. Kirurgi saa työskennellä rauhassa. Potilas ei liiku eikä häiritse.
Neuropsykologia ei oikeastaan tarvita, hän on jo työnsä tehnyt.
Leikkausaikakin lyhenee merkittävästi.
Potilas ei valita, koska hän ei muista leikkauksen kulusta mitään.
Voiko potentiaalisesti vaarallisen kasvaimen tehokkaasti suoritettua resektiota saada sujumaan sutjakkaammin? Mielestäni ei!
Münchenin tutkimuksen pylväät ja kuvat ovat vakuuttava todistuskappale.
Klassifikaatio sen sijaan on vain ehdotus, avoin keskustelulle. Kysymys kuuluu, auttaako se vai monimutkaistaa? Estää? Itsellä ei ole siitä mielipidettä. Paitsi että “keep it simple”, koska yksinkertaisuus on lähempänä totuutta ja kauneutta.
On hyvä taas kerran todeta, että Nexstim on valppaana mukana menossa. Jatkukoon se!
PS. Luotan siihen, että TMS-navigointi onnistuu, vaikka potilaalla pää lähtisi suoraaan hartioista… Ja lihavuuttakin voi olla sen verran, että tuoliin mahtuu… Vitsi, vitsi!