Vaikuttaa hieman siltä, että on ehkä tarve taas kerrata, mitä biopankin kanssa tutkimusten teolla voi löytää.
Kuvitellaan, että jossakin on 1000 ihmisen verinäyte 20 vuoden takaa pakkasessa. Näistä ihmisistä on näytteen antamisen jälkeen 25% kuollut, 25% sairastunut johonkin vakavaan tautiin ja 25% antanut toisen verinäytteen 10v myöhemmin.
Tuo taho suojelee pääsyä verinäytteisiin melko tiukkaan, sillä jos analyysi tuhoaa näytteen, korvaavaa verinäytettä 20v takaa ei voi saada. Uudelta osallistujalta voi uuden näytteen ottaa, mutta se muuttuu yhtä arvokkaaksi kuin aiempi vasta 20 vuoden kuluessa.
Pääset analysoimaan nuo 1000 näytettä, koska analyysimenetelmäsi: a) tarvitsee vain pienen osan pakastetusta verestä b) ei tuhoa näytettä c) voi kerralla tuottaa 250 veriarvoa. Osasta tuloksia ei tiedetä, mitä niistä voi päätellä, ja osaa ei ole kliinisesti todistettu muiden käytössä olevien, mutta näytteen tuhoavien mittausmenetelmien veroiseksi, vaikka ne kuitenkin saattavat sitä olla.
Nyt tiedät jotain 1000 ihmisen metaboliasta 20 vuotta sitten. Tiedät myös, ketkä heistä kuolivat tai sairastuivat 20 vuoden kuluessa. Osasta tiedät myös, miten heidän metaboliansa sittemmin muuttui.
Koska näitä näytteitä hamstrannut taho on kuitenkin kerännyt muutakin tietoa henkilöistä, heidän historiastaan ja elintavoistaan, geneettisestä perimästään ja asuinpaikastaan, voit nyt korreloida kaiken tuon tiedon heidän kokemiensa myöhempien terveystapahtumien kanssa. Osaan tapahtumista voit osoittaa, että metaboliasta mitatut tekijät olivat merkittävä vaikuttaja. Toisaalta saatat voida myös osoittaa, että elintavoilla (kuin myös perimällä ja asuinpaikalla) on vaikutusta metaboliaan.
Kun luku onkin tuhannen sijaan sata- tai kaksisataatuhatta ja populaatiossa voidaan tilastollisin menetelmin kontrolloida muita muuttujia, päästään tilanteeseen, missä voidaan osoittaa tilastollinen yhteys erilaisten metabolisten ilmiöiden, elintapojen ja myöhempien terveystilanteiden välillä. Kun noita parinsadantuhannen henkilön kohortteja on ympäri maailmaa erilaisista populaatioista kerättynä, voidaan tarkastella sitä, kuinka paljon havainnot yleistyvät yhdestä ryhmästä toiseen.
Kun Nightingale kertoo yksinoikeudellisesta yhteistyöstä, se on tähän mennessä tarkoittanut, että näytteiden analyysin jälkeen heillä ja valituilla tutkimuskumppaneilla on ollut 1-2 vuotta aikaa tutkia näitä yhteyksiä ennen, kuin biopankki avaa datan muidenkin hyväksyttyjen tutkijoiden käyttöön. Näistä tutkimuksista seurasivat mm. nämä kuusi patenttia koskien munuaissairauden, eteisvärinän, ruoansulatushäiriön, raskausmyrkytyksen, rintasyövän ja eturauhassyövän ennustamiseen.
Ja kun tuo yksinoikeusperiodi päättyy ja muut tutkijat pääsevät tietoa kaivelemaan, he yhä kaivelevat tietopankkia, missä yksi olennainen tiedon lähde on Nightingalen teknologialla analysoidut 250 veriarvoa. Jos joku löytää uuden yhteyden, minkä ennusteessa tarvitaan noita veriarvoja, sen kliininen soveltaminen tulee tarvitsemaan keinon analysoida nuo veriarvot potilaasta. Yksi sellainen keino on ostaa analyysi Nighingalelta.
Tässä ei ole mitään kovin kontroversaalia, eikä mikään edellä kuvaamastani vielä tee Nightingalesta olennaisen mullistavaa yritystä. Todellinen kaupallinen mullistus, ja epäilykset sellaisen mahdollisuudesta, liittyvät siihen, voiko a) elintapoja muuttamalla vaikuttaa metaboliseen ja terveydelliseen tulevaisuuteen merkittävässä osassa populaatiota, b) voiko laajasti saatavilla olevalla ja “helpolla” menetelmällä mitata metaboliaa motivoida ihmisiä muuttamaan elintapojaan c) onko metabolian mittaaminen ja siihen liittyvä kuluttajaviestintä tehokkaampi menetelmä elintapojen muuttamiseen, kuin peruskoulun terveystiedon oppitunnit.
Näihin kysymyksiin on monta vastausta, Pohjois-Karjala-projektista länsimaisten valtioiden diabeteksen torjuntaan. Oma mielipiteeni on, että tieteellinen pohja on aivan riittävän solidi, mutta Nightingalen haaste on tuotteistus, markkinointi ja viestintä niin kuluttajien kuin terveydenhuollon päättäjien suuntaan. Onko firma osoittanut osaavansa näitä asioita? Mitkä saavutukset ja yhteistyöt todistaisivat, että siinä on edetty?
vaikkapa 30 MEUR Saksan 1v velkakirjoihin nykyisellä ~3,6 % korolla tuottaisi ~1 MEUR korkotuloja vuodessa. Tässä toki menetetään kassan optioarvo yritysoston rahoittamisessa (tai optio sinänsä säilyy, mutta korkojen noustessa jouduttaisiin ottamaan tappiota). Osakkeet ovat kenties turhan volatiileja, kun sijoitushorisontti on näin lyhyt. Ei tuo isoa kuvaa muuttaisi, mutta ehkä voisi ostaa yhtiölle pari kuukautta lisäaikaa.