Voi kai sanoa, että seurasin pandemian vaikutuksia maailmaan keskivertokansalaista tiiviimmin, mutta tajusin oikeastaan vasta tänä vuonna kuinka laajat sen vaikutukset olivat yritysten liiketoimintaan ICT-sektorilla. Tarkoitan tällä sitä, että kaikki sijoittajat tiesivät komponenttipulasta, mutta se ei konkretisoitunut omassa elämässä juuri mitenkään – ellei nyt sattunut olemaan ostamassa vaikkapa uutta autoa.
Komponenttipula näkyy kuitenkin kaikenlaisten yritysten toiminnassa vieläkin. Paljon on puhuttu esim. operaattoreiden varastotilanteen vaikutuksesta kysyntään pandemian myötä. Komponenttien saatavuuden heikentyminen johti varastojen kasvattamiseen, mikä pahensi komponenttipulaa entisestään. Tämä kierre johti lopulta siihen, että lähes kaikesta oli pulaa – kun näitä preppaajia ja hamstraajia löytyi lähes jokaiselta teollisuudenalalta. Teen parhaillaan töitä yritykselle, joka alkoi varastoimaan tiettyjä komponentteja ja laitteita osana varautumista komponenttipulaan. Nyt näistä varastoista pyritään jälleen asiakasyrityksessäni eroon.
En osannut arvata, että komponenttipulalla on ollut näin pitkäaikaiset vaikutukset ihan tavallisten keskisuurten ja isojen yritysten verkkoihin ja laitekantaan. Se näkyy konkreettisesti mm. yritysverkoissa, joita on päivitetty oman näkemykseni mukaan laiskasti ja osittain myös komponenteilla, jotka eivät ole aivan parhaita tarkoitukseensa. Uskallan väittää, että mm. yritysverkkopuolella on selvästi patoutunutta kysyntää, joka tulee purkautumaan tavalla tai toisella.
No, mitäs tästä kaikesta pitäisi ajatella? – koronastahan ei ole kohta edes ikävää muistoa jäljellä. Otetaan esimerkki: Loppuviikon teemana ollut Kempower. Esimerkkiyhtiön tarinassa on toki monia säikeitä, mutta ehkä huonon ennustettavuuden isoin tekijä, joka saa analyytikotkin näyttämään hölmöiltä, on pandemia. Ennusteita tehtiin asiakkaiden täydentäessä varastojaan komponenttipulan keskellä ja kysynnän mennessä “Ei oo”-pelossa katosta läpi. Kysynnän sulaessa ja varastotasojen pienentyessä romahdus olikin sitten jokseenkin poikkeuksellinen. Tämän kun yhdistää melko uuteen alaan, korkeajännitelatureihin, joilta odotettiin tasaista ja voimakasta kasvua, lopputuloksena oli semi-romahdus. Kuulostaa joiltain osin tutulta myös Nokian ja Ericssonin sijoittajille.
Tietoliikenneteknologian valmistajien osalta tilanne on luultavimmin parantumassa vihdoin tämän syksyn aikana. Ericssonin Börje puhui tällä viikolla kestämättömistä investointitasoista ja samaa viestiä on kuultu muiltakin jo pitkään. Kysynnän elpyminen on väistämätöntä, mutta tapa ja ajankohta, joilla se tapahtuu, on vaikeasti ennustettavissa. Aikaisemmista kokemuksista oppineena voi kohtalaisen suurella varmuudella todeta, että mitä pidemmälle eletään heikon kysynnän ja investointitaantuman aikaa, sitä korkeammaksi seuraava kysyntäpiikki nousee. Laitevalmistajille ja sijoittajille tämä voi näkyä “mukavana tervehtymisenä” mutta on toki mahdollista, että ennusteisiin pitää tehdä isompaakin viilausta ylöspäin – siis jo paljon ennen 6G:n ensimmäisiä aaltoja.
Tässä on eletty melkoinen vuosikymmen Nokian pelikentällä ja tuskin yksikään Nokiaan sijoittanut on erityisen tyytyväinen nähtyyn kehitykseen. Omalla kohdalla voin todeta, että harrastus on ollut kohtuuhintainen. Seuraan mielenkiinnolla Ericssonin yritystä luoda oma ekosysteeminsä operaattoreiden sovellusrajapintojen ympärille. Nokia ei ole hävinnyt taistelua softasta, mutta toivon näkeväni huomattavaa edistystä tällä, tulevaisuuden kannalta tärkeimmällä, osa-alueella. Olen tyytyväinen vakoilevien ja varastavien kiinalaisten häätämisestä käyttämieni verkkojen ytimestä – ja toivottavasti laajemminkin. En edelleenkään ymmärrä Nokian ja Ericssonin toistensa kuristamista henkihieväriin, tai EU:n suhtautumista tähän melkolailla ainoaan korkean teknologian johtoasemaansa globaalissa kilpailussa.
Jahas, tein sen taas. Minun nimittäin piti kirjoittaa datakeskuksista ja niitä linkittävistä verkoista, verkkojen muuttuvasta roolista, pilvistä globaalien verkkojen selkärankana, reitityksen uusista geopoliittisista haasteista ja vaikka Internetin uudesta tulemisesta – telecom-sijoittajan näkökulmasta – mutta jäin jaarittelemaan niitä näitä. Jatkan siis jonain muuna viikonloppuna. Aihe on hankala, joten ehkä vain välttelen sitä loputtomiin.
Yhteenvetona tämän lauantaiaamun kirjalliseen tuumailuun voi todeta: Rauta happanee torneissa, toimistoilla, tehtailla ja konesaleissa. Samaan aikaan tietoliikenteen määrä kasvaa koko ajan. Tälle asialle on pian tehtävä jotain – paljon nykyistä enemmän.
