Sen verran kuitenkin muistutan, että myös Baldauf oli avainroolissa Fortumin päätyessä Saksan ja Venäjän pelinappulaksi. Jo nyt voi sanoa, että Suomi oli tämän pelin ainoa häviäjä – rökäleluvuin – mutta pelissä oli mukana myös n. 90% Suomen johtavista poliitikoista. Jos henkilöasioista haluaa huolestua historian perusteella, syytä on siis ainakin kaksin verroin.
Suomessa valtio on liian monessa pörssiyrityksessä mukana ja se on myrkkyä niin yrityksille itselleen kuin myös sijoittajille ja viimekädessä veronmaksajille. Saksassa ollaan nyt tyytyväisiä. Venäjä kiittää investoinneista. Suomalainen veronmaksaja pyyhkii kyyneleitä. Mutta, Fortumin asioita voi puida omassakin ketjussaan.
Matala kurssi saa ihmiset arvostelemaan Lundmarkia, sillä pitäähän tilanteesta jonkun olla vastuussa, mutta ei Lundmark ole vastuussa Nokian maineesta romahdusalttiina yhtiönä. Hän on toiminut yhtiön pelastajana, jota arvostan suuresti. Jos Surin aikana Nokia ei olisi jälleen kerran romahtanut, kurssikehitys voisi olla paljon miellyttävämpää katseltavaa.
Jos ja jos.
Pitää kuitenkin nähdä metsä puilta. Hyvä sijoittaja ei katso kurssia vaan yhtiön tekemisen laatua, kilpailukykyä ja tulevaisuutta. Nokian kohdalla kaikki ei ole vieläkään täydellistä, mutta edellä mainituilla mittareilla tekeminen on parasta koko verkko-Nokian lyhyen historian aikana.
Lundmark on hitaan tankkerin peräsimessä, joka ei käänny nopeasti ohjausliikkeillä tai kovassakaan tuulessa. Toimitusjohtajan arvosteleminen ilman, että kertoo, mitä hän on tehnyt väärin, on helppoa. Pelkästään se, että Lundmark on kokenut johtaja ei tarkoita, ettei hänellä olisi visioita siitä, mihin maailma on menossa ja mikä Nokian rooli tulee siinä maailmassa olemaan. Jos katsoo hänen esityksiään alusta loppuun ymmärtää, että ajatus hänen päässään on kirkkaampi kuin Surilla koskaan. Eikä Lundmark halua Nokian lähtevän ainakaan älypuntari tai -rannekebusineksen kaltaisiin höpöjuttuihin, kuten joku hänen edeltäjistään parempien ideoiden tai rahareikien puutteessa.
Keskustelu olisi hedelmällisempää, jos pelkän arvostelun ja päivittelyn sijaan tuotaisiin esille ehdotuksia siitä, mitä Nokian tai sen toimitusjohtajan pitäisi tehdä. Omasta mielestäni keskittyminen ydinosaamisen ympärillä kehittyvään uuteen businekseen on ainoa oikea tie. Ja sitä Nokia on tehnyt. Eri osa-alueiden kasvuaihioita on erityisesti yksityisverkkoihin liittyvässä teknologiassa ja teollisuudessa – oli kyse sitten perusbusineksestä, kuten data luotettavasta ja nopeasta liikuttamisesta tai jostain paljon monimutkaisemmasta, kuten AI- ja virtuaalimaailman hyödyntämisestä valmistuksessa ja palveluissa.
Ainoa asia, mistä annan Lundmarkille pyyhkeitä ja jota itsekin arvostelin kovin sanoin, on sijoittajien unohtaminen tehtyjen korjausliikkeiden keskellä tai niiden osana. Toimenpiteitä tehtiin vasta kassan jo pursutessa rahaa ja mielestäni tehdyt toimenpiteet olivat liian kevyitä sijoittajien vuosikausia pyytämän turskan jälkeen. Nykyisessä tilanteessa omien ostot pitäisi maksimoida ja osingoilla osoittaa, että yhtiö luottaa businekseensä ja tulevaisuuteensa ja palkitsee myös omistajiaan.