Nuorena pojan kloppina tuli keräiltyä kolikoita, monien eri maiden ja ihan mitä tahansa. Nyt 20 vuotta myöhemmin olen jo vuosia seuraillut harvinaisia vanhoja kolikoita ja miettinyt niihin sijoittamista. Erityisesti kiinnostusta on herättänyt hopeiset vanhat Ruotsin kuninkaiden kolikot. Niitä olen seuraillut sivustolta https://www.numisbids.com/ Olen jopa miettinyt aloittavani metallinpaljastin harrastuksen, facebookissa olen muutamissa ryhmissä ja niissä kun esitellään kuvia löydöksistä olen ihan täpinöissä. Todellisuus toki voi olla todella toisenlainen.
8 tykkäystä
Samaa olen ihaillut. Mieltäni kiehtoisi joku roomalaisten kolikkojen kokoelma. Ainoa mikä on pidätellyt minua ostamasta on se, että millä ihmeellä varmistun että netistä ostamani tavara on aitoa, ei feikkiä? Onko vinkkejä miten tässä luotettavuuden varmentamisessa pääsis alkuun.
4 tykkäystä
En ole vielä päässyt netissä ihailemista pidemmälle 
Sattuu juuri olemaan Roomalaiset kolikot auki numisbid sivustolla ja kyllä niin taas kutkuttaa että jotain pitäisi ostaa. Pitäisi kuitenkin olla jokin selvä maa/ajanjakso mihin alkaisi keräilemään/sijoittamaan, sen verran on hintaa. Kultakolikothan ne tietenkin olisi hienoin juttu mutta hinnat on melko poskettomia kun puhutaan jopa kymmenistä tuhansista euroista.
5 tykkäystä
Olen myös harrastanut muutaman vuoden metallinetsintää (erityisesti 2013-). Parhaat pari löytöä on viikinkiajalta ja kolikoista tämä ao. nousee top-3:n em. löytöjen lisäksi. Nyt etsintöjen suhteen ollut jokunen vuosi hiljaisempaa kun tuli muutettua muutama vuosi sitten vähemmän potentiaaliselle alueelle…
ERIK XIV / 8 ör / 1564 / klippinki (löydettäessä ikää oli tasan 450 vuotta):
Vastaavan tyylisen olen löytänyt nettihuutokaupasta:
Kaverini joka on numismaatikko piti kuitenkin löytämääni klippingiä selvästi parempikuntoisena kuin tuo huutokaupattu. Kuntohan näissä vaikuttaa… mutta en osaa sanoa enempää. Näistä saattaa olla myös hieman erilaisia versioita olemassa mutta dokumentaatiota on huonosti tarjolla (?).
16 tykkäystä
Aivan törkeen hieno, mahtaa olla melkoiset fiilikset kun tollasen kaivaa mudasta esiin.
7 tykkäystä
Jos lähdette metallinpaljastinharrastukseen mukaan, niin ottakaa selvää muinaismuistolaista - löytöjä ei saa myydä eteenpäin, mutta valtio voi lunastaa ne jalometallin arvon + 25% hintaan. Yhdellekään tunnetulle muinaismuistolle ei saa mennä kaivamaan ilman museoviraston lupaa ja sieltä rapsahtaa sakkoja aika nopeasti.
Olen ollut ihan kenttätöissä tällä alalla, eikä niiden metallinpaljastimien kanssa kovin kauaa jaksa pyöriä kun useimmiten ei löydy oikeasti mitään. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin ottakaa se ulkoiluna eikä sijoitustoimintana ja liittykää johonkin harrastusryhmään. Joskus niitä vetää ihan oikeat arkeologit jotka tietää asioista jotain.
https://www.museovirasto.fi/fi/kokoelma-ja-tietopalvelut/esinekokoelmat/mita-teen-kun-loydan-muinaisesineen
6 tykkäystä
Juurikin näin. Voin todeta että osaltani on toimittu lainsäädännön, jokamiesten oikeuksien sekä museoviraston harrastajille julkaiseman ohjeistuksen puitteissa. Tämä siis selvennöksenä. Käytännössä Suomen rahakammio ei halunnut löytöäni lunastaa kun asiasta aikanaan tiedustelin.
Lajilla on siis tärkeä historiallinen näkökulma - rahoiksi sillä ei kukaan lyö.
5 tykkäystä
Poikasena keräilin postimerkkejä. Ilman sen kummempia rajauksia tai suunnitelmia. Eihän siinä järkeä ollut ja parissa vuodessa kipinä sammui.
Vähän vanhempana keräilin tyttöystäviä. Se oli hetken aikaa kivaa mutta tuli kalliiksi eikä voi kehua sijoitustoimintana.
Tällä hetkellä aidoksi keräilytoiminnaksi voi luonnehtia vinyylilevykokoelmaa jonka arvo pyörineen jossain 20ke paikkeilla. Hinnat olivat hetken aikaa kohdillaan ja jo mietin muuntamista rahaksi mutta jäin epäröimään ja nyt markkinat näyttää taas tipahtaneen niin alas ettei houkuttele. Pari vuotta tuli toimittua melkein “maahantuojanakin” kun keräili tavaraa Japanista ja USA:sta ja myi niitä huutonetin kautta täkäläisille. Nyt ei jaksa kun alkaa harrastus käydä työstä.
Toisena kivana lajina on ollut kalastusvälineiden keräily, lähinnä vaappuja, vieheitä ja keloja. Tykkään edelleenkin kalastaa 50- ja 60-luvulla valmistetuilla välineillä joten pelkästään vitriinikäyttöön en noita ole hankkinut.
7 tykkäystä
Tää on kyllä savotta. Joskus ollut juhlissa jossa säästelty jotain viimesen päälle hienoa konua myöhäis-iltaan, kun olisi tuntunut hassulta aloittaa juhlia sellaisella. No eskaloitunut sit siihen, että aamuyön pimeinä tunteina melko hilpeissä tunnelmissa joku äkännyt että perhana tuollahan olis hieno pullo. Aamulla ne kaikista kalleimmat konulasit sitte juomatta/sinne on tumpattu röökit tmv 
Eiss… pikkuskidistä asti miettiny että olis kovaa hommaa toi metallinetsintä. Olis vielä pari aika kivaa apajaa lähettyvillä. En vaan koskaan saanut aikaiseksi. Hyvä että @kelkka vähän valotti tuota kuviota, niin jos joskus tulisi lähdettyä niin tietääpähän mikä homman nimi on sitten noin juridisesti. Löysin jo keväällä pellonreunalta ikivanhan hevosenkengän, joka ainakin joitain satoja vuosia vanha. Olin aivan kikseissä
Kaikkea sitä. Junnuna kanssa kun tuli enemmänkin veneiltyä turun saaristossa ja saimaalla niin tuli aina “luonnonsataman” eli käytännössä saaren visiitin jälkeen jätettyä joku pieni merkki omasta käynnistä - raksi puuhun ylös tmv ja merkintä merikarttaan muistoksi
Tästä kanssa kokemusta. Ei voi suositella keräilymielessä. Osinkokin on vähän mitä on.
Vitsi vitsinä. Todennäköisyys löytää täydellinen on varmaan sen huippuhevosen löytämisen tasoa, mutta sen löytyessä se on kyllä joka pennin arvoinen 
(ja voi olla jopa ihan +EV)
4 tykkäystä
Jos tosta on jo kikseissä, niin voi kyllä ilmoittautua vapaaehtoiseksi kaivauksille. Arkeologeille ei muutenkaan makseta paskaakaan palkkaa, niin olisitte senkin puolesta jo samoissa lähtökohdissa 
3 tykkäystä
Itselläni keräily/sijoituskohteena on militaria, liittyen jääkäriliikkeeseen, vapaussotaan ja heimosotiin. Keräily ei ole niinkään aktiivista, poimin silloin tällöin harvakseltaan kohteita huutokauppojen kataloogeista. Pyrin keskittymään ainoastaan harvinaisiin kohteisiin, joita ei ole tarjolla joka päivä (Joukko-osastomerkkejä, mitaleita, hihanauhoja, valokuvia, kirjallisuutta…).
En ole juurikaan hankintojani myynyt eteenpäin, mutta olen tosiaan pyrkinyt keskittymään vain harvinaisempiin kohteisiin, joille löytyy aina ostaja ja kohteen arvo ei ainakaan laske hankinta-ajankohtaan nähden.
Löytyy minulta metallinpaljastinkin, mutta se muuttuu rahallisesti kannattavaksi vasta kun rautanaulojen, pullonkorkkien ja hevosenkenkien maailmanmarkkinahinnat nousevat pilviin. Ulkoilumuotona toki ihan hauskaa…
5 tykkäystä
Hieno ketju!
Itse sijoittanut muutamaan Stenvallin tauluun, vaikka en usko niiden hirveästi nostavan enää arvoaan. Ovat kuitenkin hienoja ja eiköhän niissä arvo jotenkin säily.
Urheilun ystävänä myös game worn pelipaitoja tullut muutamia hankittua, esimerkiksi Kaapo Kakon TPS-paita ja Teemu Pukin Norwichin. Nämäkin esillä tuomassa lähinnä hyvää mieltä ja motivaatiota.
Muksuna keräsin isän opastuksella postimerkkejä ja tilasin myös Åland Postin valmistamia pienoispostiautoja. Ne ovat kyllä pakkauksissaan kaapin perällä.
Tällä hetkellä kiinnostaa eniten viskiin sijoittaminen, Highland parkin erikoispulloja tulee joskus ostettua säilytykseen
5 tykkäystä
Mikä arvomerkki myönnetään kyseisen arvomerkin nimenneelle foorumilaiselle?
Kaverin puolesta kysyn… kröhöm… 
6 tykkäystä
Täydellisenä taide-untuvikkona olen löytänyt Stenvallin tauluista ensimmäisiä millään tasolla kiinnostavia teoksia. Sääli, etten ymmärrä mitään, ja todennäköisesti sijoitusmielessä en onnistuisi ainakaan kovin hyvin. Seinällä olisi tietysti upeita. Täytyypi perehtyä 
4 tykkäystä
Taidesijoittaminen on kyllä mielenkiintoinen skene, kun eihän taulut itsessään osinkoja maksa vaan käsittääkseni niiden arvo perustuu enemmän niiden merkittävyyteen, uraauurtavuuteen, taiteilijan nimeen (jos siitä laihasti menestyvästä kaverista jota tuet ostamalla hänen töitä muutamilla satasilla tuleekin läpimurto niin avot…) sekä mielikuviin.
Taiteen hinta on mennyt pahimmillaan (tai parhaimmillaan) katsota läpi, kun taidemarkkinalle on tulvinut uusrikkaiden kiinalaisten ja öljysheikkien rahaa ja taidetta ostetaan statussymboleiksi ja siitä maksetaan ihan vaan koska voidaan. Maku ja raha eivät aina kulke käsi kädessä, kuten sanotaan…
5 tykkäystä
Näin musiikkimiehenä täytyy sanoa että vanhat kitarat olis hyvä sijoituskohde. Esim. Gibson Les Paul vuodelta 1959 maksoi uutena alle 300 dollaria, ja tänään hyvästä yksilöstä voi pulittaa yli 500 000 dollaria
5 tykkäystä
Tuo kuulosti aluksi todella paljolta, mutta nimellisesti vuosituotto 300 dollarin sijoitukselle, jonka nyt myisi 500 000 dollarilla, olisi ollut 13 % Sekin siis erinomainen. Se olisi biitannut osakkeet, jotka nimellisesti tuottivat 9,7 % (SP500) osingot uudelleensijoitettuna. Inflaatio tietysti rokottaa useita prosentteja tuosta vielä päälle.
8 tykkäystä
Stenvallin suosio varmasti osin perustuukin siihen, että hänen taulut ovat kelvanneet sekä kriitikoille että “suurelle yleisölle”. Tosin tämän hetkiset Putin, Trump, Marin etc aiheet eivät ole saaneet ehkä ihan samaa tuulta alleen mitä ankat aikoinaan
2 tykkäystä
Nykytaiteen arvointi sijoitusmielessä on kyllä yhtä kahviporojen tuijottelua, hitusen vaikea nähdä milloin joku laudan kappaleeseen liimattu tonnikalapurkki tai seinään naulattu banaani ylittää kultturellin väen kiinnostuksen ja raha-hanat.
Jos on pinkka kunnossa niin ostaa kaikkien nykytaiteilijoiden teoksia ja piilottaa ne 30 vuodeksi autotallin perälle arvonnousua odottelemaan. Ostin itse Iittalan Aalto Duo-maljakon tällä osta ja unohda-strategialla, etsittiin myyjän kanssa oikein täydellinen, ilmakuplaton versio.
3 tykkäystä
Tismalleen näin! Sen verran kuitenkin korjaisin että kulturellilla väellä ei ole rahaa ja varmin kiinnostuksen herättäjä on näyttelyn avajaisten ilmainen viinitarjoilu
Uskoisin että täydelliseltä maallikolta osakkeen nimen, tai jonkun muun “hassun” jutun perusteella tehty sijoitus onnistuu paljon paremmin kuin taidesijoitus. Aina on hyvä hetki aloittaa taidesijoittaminen ja tuoton tulisi olla ensisijaisesti oma ilo eikä taloudellinen voitto. Itse asiassa taiteessa on hyvin paljon samaa arvopapereiden kanssa, juuri kun luulet ymmärtäväsi jotain tajuatkin ettet ymmärrä yhtään mitään.
5 tykkäystä