Kiinnitykset ovat case OmaSpssä viimeisin ongelma. Se onko mummon-mökkiin haettu panttikirjat 40 k vai 40 meur ei lainaa takaisin maksa.
Ehkä muutoin kiinnostaisi heidän vakuuspolitiikka. Laitetaanko yrittäjillä ”kaikki kiinni”. Toki se ei lainaa takaisin maksa, oli nimet paperissa tai ei, mutta yhteiskunnallisesti Pohjanmaalla voi olla kohta kriisi, mikäli yrittäjiltä lähtee ”kaikki” + sukulaisten mökit vakuutettu päälle.
Täällä kun tuntuu olevan paljon asiantuntijoita ja insinöörejä tänään paikalla, niin esitän kysymyksen:
Paljonko on pankin kannalta mielekästä hakea kiinnityksiä kauppahinnaltaan 5m€ rakentamattomaan tonttiin, jonka kauppahinnasta on 4m€ maksamatta ja myyjällä on ensisijainen kiinnitys kiinteistöön tuon saatavansa turvana? Kauppahinnan loppusuoritusta on jo kertaalleen lykätty ja se on edelleen erääntyneenä maksamatta. Onko tuolla pankin kiinnityksellä mielestänne vakuusarvoa tässä tilanteessa?
Mikäli myyjällä tuo ensisijainen (4 meur), niin eihän lopulla ole mitään arvoa.
Kyllä tuohon kannattaa hakea 6,5M€ saakka eli yhteensä olis 4+1+1+0,5. Mikäli tontti on edelleen 5M€ arvoinen ja voihan tontin arvo nousta kun hiukan kaavoitusta säädetään, niin häntäpäälläkin on merkitystä…
Yleensä kyllä kiinnitykset maltillisissakin rahoituksissa voivat olla selkeästi yli lainan (kiinnitetty yli savupiipun). Tällä ainakin rahoittaja varmistaa sen, että joku toinen rahoittaja ei tee panttausta väliin, jos kohdetta käytetään muiden tai uusien rahoituksien vakuutena. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pantin arvo on tarkoituksella merkittävästi kohteen arvoa korkeampi. Käytännössähän pantti voi olla olemassa 10–20 vuotta ja kohteen arvo nousta tai inflaation vaikutus nostaa nimellisarvoja. Minusta tuntuu aika oudolta, kun lehtikirjoittelussa puhutaan koko ajan panttausten suuruudesta, sillä ei se minusta automaattisesti tarkoita samansuuruista rahoitusta. Toki näissä OmaSp 20 M€ caseissa tietysti voi tarkoittaa, mutta ei mielestäni useinkaan arkielämän 200.000–1.000.000 rahoituksissa.
Mielestäni on täysin aiheellista, että näistä ylisuurista panttauksista keskustellaan ja nostetaan esille varsinkin isoissa rahoituskuvioissa. Voi herätä epäilys, mikä on todellinen tarve, ettei1,3. -1,5-kertaiset kiinnitykset suhteessa luoton määrään riitä. Pankin halu suojautua muilta kilpailijoilta kuulostaa isoissa rahoituskuvioissa joissa rahoitusaste 90-100 % mielestäni teoreettiselta. Ei pidä myöskään sivuuttaa seikkaa, että 10-20 v aikana se alkuperäinen laina takaisinmaksusuunnitelman mukaisesti pitäisi myös lyhentyä, kenties jopa maksettu pois, jolloin sitä turvaavaa vakuutta on vapautunut käyttöön.
Kesämökkikiinteistön omistaja voi ottaa kiinnityksiä vaikka miljardin edestä, oleellista onkin mikä on sen käypä arvo eli millä kiinnityksillä on katetta.
Juttua OmaSP nyt Etusivu | Hämeen Sanomat (hameensanomat.fi)
Liikemies Sarajärvi kommentoi hyvin, että ei he asiakkaana ole tehnyt mitään poikkeavaa ja heitä sellaisesta epäillään…
Sarajärvi toivoo pankin “kertovan julki, etteivät heidän asiakkaansa ole tehneet mitään väärää”.
Tämä olisi tärkeä asia vs. tj Liiriltä ja pj. Ossalta ymmärtää.
OmaSP:n johtajien omaa kohellusta ei saa kaataa asiakkaiden niskaan.
Kiinteistöissä pankki saa vakuudeksi kiinnityksistä annetut panttikirjat. Vakuutena on siten panttikirjat (ei koko kiinteistö) ja vakuuden arvo on siten pantattujen panttikirjojen realisointiarvo. Tämän määrän pitää yleensä olla 1,3xlainan määrä. Mikäli pantattujen panttikirjojen summa ylittää niiden realisointiarvon, ei pantilla ole tältä osin pankille vakuusarvoa. Tämän takia pitää erottaa vakuuden arvo ja pantattujen panttikirjojen määrä toisistaan. Kuten joku ylempänä jo sanoi, kiinnityksiä voi hakea vaikka miljardin siihen mummon mökkiin.
Eli kyllä, tarkoitin, että vakuuden arvon tulee olla yleensä 1,3 x lainan määrä. Asunto-osakkeissa vakuuden arvo saattaa toki olla suurempi kuin 1,3 kertainen, koska vakuutena on aina koko asunto-osake(ryhmä). Eli tällöinkin vähintään 1,3 kertainen. Toki jälkipantti saattaa muuttaa tilannetta, mutta ei mennä siihen…
Kiinteistöjen osalta asiaa mutkistaa myös kiinnitysten etusijajärjestys. Eli jos kiinteistöön on haettu arvon ylittävä määrä kiinnityksiä, on alkupään kiinnityksillä arvoa, mutta kiinteistön arvon ylittävillä kiinnityksillä ei ole taas mitään arvoa. Ja tässä välissä on vielä harmaa alue, kun kiinteistön tarkkaa käypää arvoa on monesti vaikea määrittää - etenkään pakkorealisointitilanteessa.
Näin on. Yleensä haetaan kiinnityksiä(panttikirjoja) alkupäästä reilusti yli vakuuden arvon. Ja vakuuden pitää kattaa lainan määrä. Vakuuksissa varaudutaan myös korkojen ja viivästyskorkojen saamiseen. Jos alkupään kiinnitykset ovat jossain toisessa pankissa vakuutena pitää hälytyskellojen soida. Kaikki kiinnitykset pankkiin ja jos pyydetään toisaalle niin loppupäästä ja harkiten niin, että omat saatavat turvataan. Osakehuoneistojen kohdalla yleensä tarvitaan lisävakuus. Pelkkä osake ei riitä vakuudeksi ja siinäkin alue merkitsee paljon. Vakuus voi jossain tapauksessa olla vain 50%ostohinnasta.
Maksumuuri varmaan peittää artikkelin oleellisimman sisällön, joten kyselen nyt tyhmänä: mitä väliä sillä on tonttikaupan suhteen, jos sen nykyistä omistajaa on rahoitettu ns. “skandaalipankin” toimesta? Jos kaupunki haluaa välttää OmaSP-kytköksiä, niin tilannehan vain helpottuu kun he ostavat tontin pois tällaiselta toimijalta.
Sivustaseuraajana tilanne näyttää lähinnä siltä, että kaupunki voi haistaa veren nyt kun lehtijutut ja foorumikirjoitukset signaloivat OmaSP:n rahoittamien kohteiden olevan tavallista heikommassa asemassa, eikä rahoitukselle ole välttämättä jatkokierrosta.
Tämä tästä nyt vielä puuttuikin, että Sarajärvi alkaa lehtien palstoilla keräämään säälipisteitä itselleen. Mies on saanut viime vuodet rellestää OmaSp:n rahoituksella markkinoilla mielin määrin käytännössä 100% vivulla, kun monilta muilta on mennyt rahahanat kiinni jo kauan sitten. Rahoitus taitaa olla jatkossa paljon tiukemmassa toimarin saatua potkut.
Toki ei voida ainakaan vielä todistaa heidän tehneen mitään väärää. Sarajärven yhteiset liiketoimet pankin ja pankin johdon kanssa yhdistettynä laajamittaiseen rahoitukseen ei sitten enää kestäkään päivänvaloa ja on hyvä että KRP näitäkin asioita selvittää.
Edit:
Yllä keskusteltuun asiaan liittyen on mielenkiintoista seurata, kuinka pankki on kohun noustua onnistunut tunnistamaan suuret asiakasriskinsä. Viimeisen riskiraportin mukaan:
Yhtiöllä ei ole yhtään asiakaskokonaisuutta, joiden
vastuut ylittäisivät luottolaitoslain asettaman rajan 10
prosenttia yhtiön omista varoista (suuret asiakasriskit).
Entisellä johdolla taisi olla hieman puutteita lähinäössä, kun suuri asiakasriski istui samassa pöydässä.
Kauppalehdessä tänään kolmeen suuntaan näkemykset sijoitusvihjeet-palstalla OmaSP:stä.
Näen itsekin positiivisen skenaarion mahdolliseksi, kokemukseni Danske Bankista (joka sijoituksistani eniten voitolla) viime vuosilta on, että kun pankki otti korjaustoimet vakavasti ja pääsi yli omista vaikeuksistaan, kurssi suunnilleen tuplaantui.
Mielestäni ei voida millään tavoin vertailla Danskea omaSp:seen.
Danskessa oli Viron yksikössä rahanpesua, missä rikollisuus oli vahvasti mukana. Lisäksi koko KYC- oli murrosvaiheessa koko pankkialalla.
Muutoin: Danske on luotonannossa omaSp:n vastakohta, eli kaikista konservatiivisin myöntämään luottoa (ainakin sieltä päästä). Lisäksi osaaminen ja prosessit on aivan eri tasolla.
Jos nyt mietitään käytännön toimia, miten OMA muuttuisi “oikean” pankin tapaiseksi:
Kukaan ei ole muuten puhunut, mutta kyllähän FIVA vähintäänkin kirjoittaa omalle varmasti 7-8 numeroisen sakon tästä sekoilusta.
Jos nyt näillä eväillä alkuun.
Nyt kun ollaan heinäkuussa jo tukevasti, niin tässä alka odotella OmaSp osaria isolla mielenkiinnolla.
Kun tämän palstan keskustelu on mennyt huhuiluksi, niin kerron yhden lisää.
Kuulin jo kesäkuun alkupuolella, että OmaSP:n asiakaskunta olisi keventynyt useilla tuhansilla talletusasiakkailla ja tämä olisi ollut yksi syy ison Pasin lähtöön.
Onhan se hankalaa kun mummoilla ja papparaisilla on satatonttua kullakin korottomalla tilillä ja sitten pelon sekaisin tunteen päättävät siirtää varansa toiseen luotettavampana pitämäänsä pankkiin.
Eli talletuspakoa on tämän huhun mukaan oikeasti ollut. Mutta todella vaitonaista on ollut OmaSP:n viestintä, ehkä siellä ajatellaan että mitä vähemmän hämmentää, niin sitä vähemmän asia tuoksuu…
Tähän voi miettiä itse viestintää:
Miten toimisit tilanteessa jossa edellämainitut asiat ovat paljastuneet. Kuitenkin haluat pitää oman asemasi edelleen sekä säilyttää kuivat jalat?
Paras vaihtoehto on olla hiljaa. Kaikki mitä sanot todennäköisesti kääntyy vastaan myöhemmin. Näinhän on tähän asti omaSp:llä käynyt.
Toki se on eri asia, miten oikeasti kannattaisi toimia (vaihtaa henkilöt jne), mutta sitä ei ole vielä selvästi sisäistetty ja yritetään pysyä “kuivilla” yksilötasolla.
Ps, kyllä siellä on edelleen tuulista, TE jutussa mainittu yhteiskuntajohtaja (oliko titteli, johtoryhmän jäsen) ei löydy enää nettisivuilta.
Onneksi näin sijoittajan näkökulmasta keskivertoeläkeläisellä ei taida olla tilillä niin paljon rahaa, ettei talletusssuoja korvaisi tilillä olevia varoja 
OmaSp:n on joutunut hankalaan tilanteeseen Mikäli pankin löysä luotonanto alkaa realisoitua luottotappioiksi, ne on maksatettava asiakkaillla kalliimpina pankkipalvelumaksuina ja korkeampina lainamarginaaleina. Parhaat asiakkaat äänestävät jaloillaan. Jäljelle jää ne, joilla ei ole vaihtoehtoja. Samalla pankin luotonantopolitiikkaa, mikäli sellaista on ollut, on reivattava konservatiivisempaan suuntaan.
Isot talletusasiakkaat hajauttavat talleutuksiaan muihin pankkeihin. OmaSpn jälleenrahoitus vääjäämättä kallistuu. Miten saada jatkossa kasvua? Uusia pankkeja ei enää liitty OmaSphen.
Entä mitä pankin hallituksen tulsi tehdä? Jos kaikki jäsenet eroavat tai erotetaan, vahvistaa se käsityksen, että pankki on todellisessa kriisissä ja asiakaspako alkaa. Jos nykyinen hallitus taas jatkaa tehtävässään, se on yhtä uskottavaa kuin Joe Biden presidenttiehdokkaana.
Paras ja ainoa ratkaisu voi olla sulautuminen toiseen pankkiin. Nopeasti tulee mielee Aktia Pankki. Aktia Pankin palveluvalikoima ja konttoriverkosto täydentävät OmaSp:n verkostoa ja kummallakin on yhteiset säästöpankkilaiset sukujuuret. Tahdin määräisi jatkossa Aktia, joka saisi myös kaipaamaansa kasvua.
Handelsbankenista siirtyvät yritysasiakkaat ovat suurelta osin ruotsinkielisiä, jotka jo muutenkin harkitsevat siirtymistä Aktian asiakkaiksi.
Kun Liedon Säästöpankki hiljattain liittyi OmaSp:iin perusti Someron Säästöpankki ja Kalanti-Pyhärannan Säästöpankki konttorit Turkuun. Nyt Aito Säästöpankki on myös tulossa. Ennestään myös Aktia Säästöpankki ja Alisa Pankki. Eli kolme uutta säästöpankkia on jakamassa Liedon Säästöpankin OmaSpiin siirtyneitä asiakkaita ja vanhat. S-pankkiin meni asiakkaita kun eivät peri palvelumaksuja. Ei hyvältä vaikuta OmaSpn suhteen.