Onko tässä nyt oikeasti narratiivi että omasp raportoisi vääristyneitä lukuja?
Mihin tämä perustuisi?
Ei vääristyneitä tietenkään, kuka niin sanoi. Kyse siitä jos omaSp toimittaa nipun lukuja, kuten viime vuoden tilinpäätöksessä, niin eihän ne ota kantaa, onko kyseisten lukujen joukossa kyseenalaisia casejä. Esimerkki:
Tehdään rahoitus 1 000 000 meur arviokirjalla ja se esim 50-60 % lainoitusasteella (eli ihan peruskaavan mukaan).
Osaako Fiva arvioida tästä, mikä on kiinteistön tosiasiallinen arvo jos se realisoitaisiin. En usko, että tutkivat asiaa mitenkään / sellaiseen olisi edes resursseja.
Tällöin jos tiedettäisiin että 1 000 000 arviokirja on hieman kyseenalainen, niin kyse enemmänkin hyvän tavan vastaisesta toiminnasta (ei kovinkaan eettistä bisnestä), ei vääristyneitä lukuja.
Kyse on täysin siitä, mitä itse uskot, ovatko he rahoittaneet roskaa vai eivät. Fiva ei siinä auta.
Olihan case zharissakin varmaan yli 20 meur arviokirja. Noh, 70 te realisoitui?. Olisiko Fiva voinut mitään? ei.
@Fiva voisi markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi julkistaa hieman menettelytapojaan, kiitos.
Siis mitä tarkoittaa: "Valvomme luottolaitosten luotettavuutta, riskienhallinnan menettelyjä ja riskinottoa - - " Lainaus: Fiva.
No mutta eikö tätä varten taas tehä varauksia?
Vastapuoli ja luottoriskejä sekä näiden kehitystä näkee
https://www.omasp.fi/asiakirjat/sijoittajat/vuosi-ja-osavuosikatsaukset-tilinpaatokset-6
Capital and Risk Management Report 2023 -raportti
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta sama koskee kaikkia sektorilla toimivia. Kyllä Fivakin ihan tuota käyttää:
Toki systeemisen riskin mittaaminen on ihan lastenkengissä (VaR Value at Risk + ~variaatiot) ja oletan että nyt viittaat jotenkin tähän. Verkkoteoria-pohjaiset mallit ja kehitys saisivat ottaa tuulta alleen. Mutta ei varsinaisesti OmaSP liittyvä asia.
Yhtiön spread-riski lasketaan säännöllisesti sisäisellä
laskentamallilla ja spread-riskin määrä raportoidaan
säännöllisesti hallitukselle. Laskentamalli perustuu
Value at Risk (VaR) -malliin, jossa lasketaan 95
prosentin luottamustasolla maksimitappio 12
kuukauden horisontilla. Lisäksi mallissa hyödynnettäviä
jakaumia seurataan säännöllisesti, jotta vältytään
häntäriskiltä. VaR-riskille on asetettu erilliset
seurantalimiitit sekä enimmäismäärä.
Näissä tuppaa unohtumaan keskustelijoilta että riskienhallinta ei ole sitä että jokainen euro tuloutuu, ja varmasti laitatapauksia on. Silti omasp:n kokoisen pankit riskit on helpommin hahmotettavissa kuin isommissa pankeissa.
On toinen asia jos väitetään että näihin malleihin syötetään virheellistä aineistoa, mutta sille pitäisi sitten löytyä perustelut. Tämän epäily taas on naurettavaa niinkauan kuin ketään ei ole tuomittu.
Fiva valvoo säännöllisesti pankkien käyttämien arviolausuntojen laatua. Teoriassa arviolausuntojen tulisi kertoa sen ajankohdan todennäköinen IVS-standardin mukainen markkina-arvo. Siis ainakin silloin kun kyseessä on AKA-arviolausunto.
Mutta todellisuudessa, etenkin kun kyseessä on epälikvidi kohde (esim. teollisuuskiinteistö 5 000 ihmisen taantuvassa kunnassa), realisointihinnan muodostuminen on osittain “sattumanvaraista”, koska markkinat eivät toimi yhtä tehokkaasti kuin esimerkiksi suuremmissa kaupungeissa. Mutta uskoisin pankkien luottopäättäjien ymmärtävän tämän luottopäätöksiä tehdessään. Kiinteistökiinnitykset ovat vain osa luottopäätösprosessia.
Lisäksi kaikilla pankeilla lienee vakuusarvon laskennassa arvonleikkurit käytössä. Tuleeko peräti sääntelystä? En tiedä.
Kovasti täälä spekuloidaan kiinteistöjen arvonmääritystä lainan vakuutena sijoittajankin näkökulmasta.
Valitettavasti pitkissä keskusteluketjuissa ei olla kertaakaan sivuttu tärkeintä määrittävää tekijää, joka on naisenlogiikalla KASSAVIRTA ja MATURITEETTI.
Ei siis tarvitse olla kehä III:n sisäpuolella, jos on luotettava pärjäävä vuokralainen ja riittävän pitkä vuokrasopimus.
Juuri niin, ehkä tässä taustalla että konsensus ajattelee, että kassavirrat eivät kestä. Kiinteistöala, mihin pitkälti omaSpn koko lainakanta kohdistuu on aika mankelissa kassavirran osalta. Ne kellä kassavirta on kunnossa löytänevät itsensä muista pankeista (yrityspuoli).
En nyt kyllä ymmärrä miksi ne joilla on kassavirta kunnossa löytävät itsensä muista pankeista.
Jälleen naisenlogiikalla, lainat kilpailutetaan ja kokonaisuutena edullisemman tahon kanssa jatketaan keskusteluja.
Useissa pankeissa vastauksia joutuu prosessien ja eri luottokomiteoiden hitauden takia odottelemaan kohtuuttomia aikoja, jopa kuukausia.
Vaikka päätös olisikin positiivinen saattaa kala olla jo karkumatkalla.
Jos luottotappiot olisivat 5 % luottokannasta yhdeltä vuodelta niin olisihan se tietenkin ongelma. Yhtiön omapääoma on jotain päälle 550m ja muistaakseni CET1 pääomaa on yli 300m. Ei tämä konkurssia suoraan aiheuttaisi, mutta olisi kova isku.
Historiallisesti luottotappiot ovat olleet muistaakseni noin 0,3% luottokannasta (kilpailijoilla huomattavasti alempana) ja se että tuo nousisi 16-kertaiseksi kuullostaa kovin erikoiselta. Inderes ennustaa nyt, että luottotappiot olisivat 50-100% normaalitasoa korkeampia. Mutta ehkä tämä ei riitä? Ehkä luottotappiot ovat 200% suuremmat? Silloin luottotappiot olisivat noin 55-60m vuodessa ja liikevoitto asettuisi hieman päälle 100m.
Näitä lukujahan ihmisten olisi hyvä pyöritellä.
Mikä määrä luottotappioita kuuloistaisi realistiselta ja mikä vaikutus sillä olisi pankkin tulokseen? Tosin kaikki laskelmat voi hettää roskiin jos ajattelee, että tallettajat pakenevat ja rahoitusta ei saa mistään milloin pankki menee konkkaan.
Luottotappiot eivät pankkia kaada vaan talletuspako. Jos alkaa rytisemään kunnolla huonoja uutisia, niin prosentin desimaalien tai jopa prosenttien luottotappiot pankki kyllä kestää. Siinä vaiheessa jos tämä johtaa ihmisien ja yrityksien talletuksien siirtoon kilpailijoille alkavat ne oikeat isot ongelmat.
Edit. Keidas ehtikin lisäämään saman asian.
Mikä ihmeen riittävän pitkä vuokrasopimus? Asuntomarkkinat pyörivät käytännössä toistaiseksi voimassa olevien vuokrasopimusten voimin, joissa vuokralaisen puolelta irtisanomisaika on yksi kuukausi. Nykyään on toki yleistynyt sopimussakon malli, jolla vuokralainen sitoutetaan asumaan määräaikaisen sopparin kämpässä vähintään vuoden ajan. Mutta ei vuosi ole pitkä vuokrasopimus, ja noidenkin sopimusehtojen saaminen vuokrasoppariin on sitä vaikeampaa, mitä haastavammilla asuntomarkkinoilla eletään.
Noin muuten vuokralaisen luotettavuus ja sopimuksen pitkäkestoisuus ovat asioita, jotka voidaan todeta vasta vuokrasuhteen edetessä.
Suuri virhe monien syrjäseutujen asuntosijoittajan kohdalla on se, että he kyllä osaavat arvioida sen vuokratun asunnon kassavirran, mutta he eivät osaa arvioida kuinka paljon sen muuttotappiokunnan asunnon vuokrattavuus vaikeutuu vuosi vuodelta. Ja pahimmillaan ollaankin sitten tilanteessa, jossa sitä kämppää ei saa vuokralle edes hoitovastikkeen hinnalla.
Mutta nyt aletaan yksityiskohdissa olla jo lähempänä asuntosijoittaminen-ketjun teemaa.
Kun me puhumme pankin riskeistä ja vakuuden vakuusarvosta, olennaista on puhua siitä, paljonko siitä vakuudesta saisi, jos se jouduttaisiin realisoimaan velallisen jouduttua ylitsepääsemättömiin maksuvaikeuksiin.
No nyt olet asian ytimessä ja nyt pääsään jo lähemmin ketjun varsinaiseen aiheeseen. Miksi maakuntien asuntosijoittajat suosivat OmaSP:tä lainanantajana? Siksikö, että sieltä saa parhaan tarjouksen? Kyllä. Mutta se paras tarjous ei suinkaan tarkoita mitään edullista marginaalia, vaan monesti mikään muu pankki ei suostu siihen rahoitukseen. Ja pääsyy on juurikin ne vakuusarvot.
Nordean usko ei vaikkapa Varkauteen kohdistuvan asuntosijoittamisen osalta riitä siihen, mihin se Säästöpankilla on riittänyt. Kun Säästöpankin usko asiaan riittää, se voi heittää lainaan moninkertaisen marginaalin siihen nähden, mitä suuremman pankin premium-tason asiakas maksaa kasvukaupungin sijoituskohteesta. Kyllä, hyvää bisnestä siihen asti kun kaikki hoituu asianmukaisesti. Mutta jos velallinen ajautuu vaikeuksiin, ja vakuuksia jouduttaisiin jopa realisoimaan, päästään taas siihen riskin ja tuoton väliseen yhteyteen.
Lainalupaukset kannattaa hakea etukäteen. Itse olen ollut aikoinaan asuntovelallisuuteni alkumetreillä Ikaalisten Säästöpankin (nyk. Aito Säästöpankki) asiakas. Hyvää oli palvelu. Kun aikoinaan 15 vuotta sitten aloin etsiä kakkoskämppää ja 100 %:n lainaa sille (vakuusarvo toki tuli hoidettua aiemmin ostetun asunnon vapautuneella vakuusarvolla), olin pankkiin yhteydessä asian tiimoilta. Tapaaminen sovittiin pankinjohtajan kanssa. Olin yksinyrittäjänä varautunut tapaamiseen tekemällä laskelmat vuoden toteutuneesta myynnistä ja tulevaisuuden näkymistä. Pankinjohtajaa nuo paperit eivät kiinnostaneet pätkääkään, vaan hän totesi kuinka asiansa hoitaneeseen asiakkaaseen luotetaan ja pyysi menemään ostoksille. Poistuessani hän kuitenkin vielä huikkasi “yksi asia unohtui, olihan sulla luottotiedot kunnossa”. Mielestäni tuo tilanne oli järjetön, vaikka tietenkin oli kiva päästä nopeasti etsimään asuntoa. Enkä osaa olla lainkaan pahoillani siitä, että myöhempien asuntokauppojen kohdalla suurempi pankki on kysellyt tarkemmin tuloista ja menoista.
Tuo Aito Säästöpankissa kohtaamani asiakaspalvelu tuo mieleen sellaisen Oma Säästöpankin asiakaspalvelun, josta monet maakuntasijoittajat sitä kehuvat. Mainitsin aiemmin Kotimatka-keissin, jossa sijoittajapariskunta kertoo avoimesti OmaSP-yhteistyöstään. Mutta he kertovat avoimesti myös monista muista asioista. Esim. yksi kokonainen luhtitaloyhtiö tuli ostettua aikoinaan huutokaupasta muistaakseni yli miljoonalla eurolla, ja sijoittaja kertoi ettei hän huutaessa edes tiennyt mikä on luhtitalo. Porista taas ostettiin huonokuntoinen taloyhtiö muistaakseni 600t eurolla, ja siinä muistaakseni taas tuli yllätyksenä hoitokulut, kun ei oltu hoksattu mitä kaikkea edellinen omistaja oli talossa tehnyt ja mihin nyt tuli palkata ulkopuolinen palveluntuottaja.
Kun meillä sijoittajat itse kertovat, etteivät he oikeastaan ymmärrä millaisista kohteista ovat tehneet jopa miljoonaluokan hankintoja, ja samalla hehkutetaan kuinka ostoksia tehdään “alle markkinahinnan”, välittäjä arvioi kohteet “markkinahintaan” ja sitten nostetaan lainaa jopa koko ostoksen verran, niin mikä voisi mennä pieleen?
Myös tuossa edellä viitatusta Talouselämän artikkelista kävi ilmi, että osa sijoittajista ei ymmärtänyt millaista kohdetta on ostamassa. Osa koki tulleensa huiputetuksi. En tiedä tulivatko, vai eivätkö vain jaksaneet tehdä perusläksyjään. Mutta niin tai näin, se on hyvä esimerkki siitä asuntosijoittamisen kiimasta, mitä viime vuosina on nähty. Mitä tuon kaltaisista tapauksista kaatuu pankin niskaan, se nähdään tulevaisuudessa. On täysin mahdollista, että luotonantajan vahingot jäävät vähäisiksi, mutta kilpailijoita kovemmalla riskillä tässä nyt mennään joka tapauksessa. Ja sen riskin olemassaolo tulisi nyt yhtiöön sijoittavien ymmärtää.
Ps. siirtäkää kahvihuoneeseen, jos meni jo liiaksi ohi aiheen. En pahastu.
Tässä videomuotoista pohdiskelua Oma Säästönpankin tilanteesta sijoittajan vinkkelistä.
Osaako joku suoraan kertoa, onko Handelsbanken-kaupalle jo kaikki tarvittavat viranomaisluvat saatu ja sitä myöten kauppa kirkossa kuulutettu?
Kyl se on kirkkoveneessä kuulutettu ja taputeltu. Syksyllä starttaa.
Erinomaisesti sanottu. Tuosta lääkäripariskunnasta tulikin mieleen, kerran tämä mies kehuskeli instagramissa löytäneensä työvuorossa huutokaupasta myynnistä 800k kohteen. (olisikohan ollut Uudessakaupungissa) Kauppa-aikaa oli puoli tuntia jäljellä, joten tämä lääkärimieshän soitti “omalle pankkiirilleen” konttoriajan ulkopuolella ja kysyi lainaa. Minuutti ennen tarjousajan päättymistä pankkiiri oli antanut lainalupauksen suurin piirtein sanoilla “anna palaa”.
Tuollaisella gämbläilyllähän ei tietenkään ole mitään tekemistä vastuullisen luotonannon kanssa. Olen itse töissä hieman OmaSP.tä pienemmässä pankissa (en toki lähelläkään johtavaa asemaa). Meillä tuon kokoiseen lainaan ei riitä edes kahden henkilön päätös, (neuvottelija + luottopäättäjä) vaan tuo käytettäisiin pari kertaa viikossa kokoontuvassa “rahoituskomiteassa”, jossa istuu porukkaa johtoryhmästä ja kokeneita luottopäättäjiä. Jos saisi tehdä kahden henkilön päätöksenä, niin neuvottelija ei ennen pääätöstä edes saa tietää, kuka luottopäättäjistä tulee käsittelemään hankkeen. Tällä varmistetaan se, ettei neuvottelija maanittele päättäjää etukäteen myöntämään lainaa. Nämä on juuri niitä prosesseja, joista asiakkaat tavallisesti tympääntyy, kun ostohousut jo polttelis kovasti. Jos se OmaSP:n “erinomainen palvelu” on tarkoittanut näistä prosesseista oikomista, niin pysyisin kaukana tuosta pankista ainakin sijoittajana. Tänä päivänä “tuttu pankkiiri” ei vaan enää voi myönnellä sijoitusasuntolainoja työajan ulkopuolella puolen tunnin varoitusajalla. Toivon OmaSP:n sijoittajien puolesta, että tämä tarinointi oli vain lääkärimiehen kerskailua.
Pääsääntöisesti suomalaiset hoitavat asuntolainojaan säntillisesti. (Pelätäänkö kodin menettämistä?) Kun menot ylittää tulot, vajetta paikataan mieluummin ottamalla pikavippejä niin pitkään kuin niitä saa, mutta asuntolainoja hoidetaan viimeiseen asti. Ehkä tämä selittää miksi pankkien luottotappiot on pysyneet siedettävällä tasolla vaikka korot ovat olleet korkeat jo kohta pari vuotta. Nyt voin sanoa ainakin oman työni perspektiivistä, että ongelmat lainojen takaisinmaksussa ovat alkaneet ruuhkautua viimeisen puolen vuoden aikana, tämä mitä luultavimmin näkyy myös Oma Säästöpankissa.
Luotonmyöntökulttuuri on ollut yhtä nollakorkoajan juhlintaa, mutta sitten on vielä tämä case Turtio. Itselläni ei ole mitään uutta sanottavaa näihin suhmurointeihin, mutta onko kukaan täällä vielä huomannut että kaveri on koulutukseltaan agrologi? Itsellä ei ainakaan tule mieleen yhtäkään muuta noin korkea-asemaista (ja kovapalkkaista) johtajaa Suomen pankkisektorilta tuolla koulutustasolla. Hallituksen kompetenssiinhan FIVA otti jo kantaa.
Kuten tunnetusti tiedetään, pankkibisneshän on luottamusbisnestä. Itselle alan ihmisenä tuntuu jotenkin käsittämättömältä että Suomessa vielä vuonna 2024 on mahdollista tuollaiset New Housen tyyliset kuviot. (löyhä luotonmyöntö, pankkiiri suosittelee asiakkaalle ostokohteita, painostaminen, eturistiriitojen tunnistamattomuus) Ihmettelen miten pieni poru näistä on syntynyt. Veikkaan että aivan kaikkea ei olla vielä kuultu, mutta niitä uutisia en odottele tämän pankin, vaan ennemminkin popcorn-kulhon omistajana, Jos olen väärässä, niin hyväksyn mielelläni hyvien tuottojen menettämisen.
Citycon piti mennä lähes konkkaan koska kohteet reilusti ylihintaisina taseessa ja joutuu myymään kymmenien prosenttien alihintaan, samoin YIT koska rakentaminen ei palaudu Suomessa vuosiin, AliBabakin ei nouse kanveesista koskaan koska Kiina ja kommunistit. Wärtsilällä ei ollut lainkaan valoa tunnelin päässä palstalla, tavaratalot upottaa koko Stockmannin eikä se nouse sieltä koskaan. Telia maksaa osinkoa yli tuloksen, osinko ja osake romahtaa, Ericsson myi AT&T keissin tappiolla ja tulos ja osake romahtaa. Fortum ei osaa ennustaa sähköfutuureja ja tulos ei nouse koskaan, eikä osake.
Yhteistä noille on että palstalla manattu alimpaan sinne, ja silloin ostanut on nyt reaalimaailmassa kymmeniä, tai sata prosenttia voitolla niissä.
Sama tulee tapahtumaan Omasäästöpankin tapauksessa.
Niin, noissa kaikissa oli kyse liiketoiminnallisista ongelmista. OmaSP:n liiketoiminnassa pyyhkii lukujen valossa tällä hetkellä oikein hyvin.
Kyse on siitä, että
-Pankin riskienhallinta on pettänyt
-Pankin varatj on mahdollisesti suhmuroinut lainarahaa omiin taskuihin
-Pankin vakuusasemaan kohdistuu epäilyksiä
-Pankin luottopolitiikkaan kohdistuu epäilyksiä
-FIVA on huomauttanut pankin hallituksen osaamisen puutteesta
Jäikö jotain mainitsematta? Nämä on pankkibisneksessä (lue: luottamusbisneksessä) pahimmillaan todella tuhoisia juttuja. Ilman talletussuojaa tuo saattaisi jo olla konkassa.
Käänneyhtiöihin sijoittaminen voi olla ihan hyvä strategia, mutta itse löydän pörssistä vähemmän hapokkaita keissejä, joihin rahani pistän.
Huomiona että kolme näistä on tämän palstan vouhkaamista eivätkä todellisia tapauksia.
Pelkkä keskustelupalstalla syntynyt epäillyskupla ei vielä tarkoita että Oma Sp olisi huono pankki. Tässä pitää varmaan vielä toistaa, että ainoa liiketoimintaan liittyvä tapaus on ollut se yksi väärinkäytös, johtavassa asemassa olleelta henkilöltä.
Nämä ”kaverin kaveri” tarinat voi myös mielestäni jättää omaan arvoon. Niitähän riittää…
Kovin paljon tällä palstalla ei ole pohdittu sitä, miksi FIVA on tehnyt tutkintapyynnön
Oma Säästöpankkiin liittyen (ei liittyvistä) mahdollisista arvopaperimarkkinarikoksista.
Pankin toimtusjohtaja väittää olevansa tietämätön mitä ja ketä asia koskee.
Ei voi pitää paikkaansa.
Itse panin merkille, että tutkintapyyntö kohdistuu vain OmaSP:hen, ei sen lähipiiriin tai joihinkin osakkeenomistajiin. Fiva on varmasti hyvin tarkka, mitä se on asiassa lausunut. Pankki kun ei käy omilla osakkeilla kauppaa pörssissä, niin kyse on mitä ilmeisemmin tiedottamisrikkomuksesta. On annettu harhaanjohtavaa tai puutteeellista tietoa tai tieto on annettu liian myöhään. Jos osakkeenomistajat käyvät epärehellistä kauppaa, niin miksi FIVA antaisi ymmärtää pankin syyllistyneen johonkin ja antaisi
mahdollisesti hallinnollisia seuraamuksia?
Väistämättä tulee mieleen, että asia liittyy tähän Turtio caseen. Turtio tiputti kintaat
kädestä 4.3. Pankin tiedotteen mukaan omasta pyynnöstä. Kovasti Pasi T kiiteltiin toimitusjohtajan ja viestintäjohtajan toimesta. Pörssiyhtiön varatoimitusjohtajan paikalta ei oikeasti lähdetä ihan noin vain ja korvaavat henkilöt olisi nimetty samana päivänä pankin sisältä, ellei ole pakko. Lähtö yritettiin lavastaa tökerösti omaehtoiseksi lähtemiseksi. Tässä vaiheessa pankilla olisi ollut paljon enemmän tiedotettavaa.
Pankki yritti paikata tilanetta antamalla myöhemmin negatiivisen tulosvaroituksen. Toimitusjohtaja korostaa, että väärinkäytökset ilmenivät vasta maaliskuun lopussa, kaksi viikkoa Turtion lähdön jälkeen. Uskokoon ken tahtoo.
Pankin tiedotuksesta vastaa toimitusjohtaja, talous- ja hallintojohtaja ja viestintäjohtaja. Epäilen vahvasti, että asia liittyy tähän Turtio caseen, eikä siten ole erillinen tapahtuma vaan siihen liittyvä peittely-yritys. Pasi S halusi suojella ikuista ystäväänsä Pasi T:tä loppuun asti. Asia selvinnee aikanaan.
Ainakin kolmanneksi suurimmalta omistajalta löytyy vielä luottoa: