Tässä ei ole kyse mitenkään erityisesti juuri tämän foorumin ongelmasta, mutta saman vitsauksen näkyessä täälläkin, nostan mieltäni vaivaavan ilmiön esiin: Nykyään on puheessa yleinen tapa ilmoittaa jonkin mitattavan asian olevan x tai enemmän muodossa “viiskytplusvuotias mies”, “lomakohteessa aina lämpöä kakskytviisplus” tai vaikka “autolla hintaa kolkytplus kiloeuroa”. Jostain syystä kirjoittaessa tässä mennään kerta toisensa jälkeen vikaan esim. muodossa “+50 mies”, “+25 lämpöä” tai “+30 k€”). Eihän kyse ole etumerkistä (vrt. -50-vuotias, -25 astetta tai -30 k€) vaan jonkinlaisesta jälkiliitteestä!
Varmuuden vuoksi rautalankaa: Tarkoitettaessa karkeasti viisikymppistä tai vanhempaa merkitään tietenkin ikää 50+ ja tarkoitettaessa yli 30 000 euron summaa merkitään esim. 30+ k€. Aitoa sekaannuksen vaaraa ei taida olla kuin tapauksissa, joissa lukuarvo voi olla negatiivinen, mutta pöljältähän tuo plus-etumerkki näyttää väärässä merkityksessä. Kaikki lienevät samaa mieltä, että puhuttuna ero on selkeä “plusviidenkymmenen” ja “viiskytplussan” välillä, eikö?
Minulla on lukihäiriö ja varsinkin koulussa inhosin sitä, kun en kerennyt kirjoittaa tietoja taululta vihkoon. Tämän takia vihko oli aina täynnä harakanvarpaita ja puolittaisia tekstejä.
Koulussa tunneilla luovuin kaiken muistiin kirjoittamisesta ja kirjoitin vain avainsanat ylös vihkoon, välitunneilla tarkensin vihkooni tekstit.
Tunneilla muutin lukemisen siihen, että kuuntelin tarkasti opettajaa ja kyselin tarkentavia kysymyksiä, koska kuunteleminen sopi minulle paremmin.
2018 löysin äänikirjojenmaailman, joka aukaisi ihan uuden maailman minulle. Olen kuunnellut jotain +200kpl sijoituskirjallisuutta, keskimäärin kuukaudessa tulee ahmittua 60 tuntia äänikirjoja. Tämä on ollut iso loikka minulle, koska kuunteleminen on helpompaa minulle verrattuna lukemiseen.
Lueskellessani foorumin ja indereksen tekstejä, käytän paljon apuna Microsoft Edgen lukutoimintoa ja silmällä seuraan tekstiä, tämä on helpottanut ja nopeuttanut minun lukemista huomattavasti.
Tekstien tarkistukseen käytän oikofix, Jolla pystyn tarkistamaan isoimpia virheitä.
Olen hieman häpeillyt kirjoittaa tänne foorumille, puutteellisen kieliasuni takia. Nykyisin olen alkanut kirjoittamaan paperille enemmän, koska kirjoittaminen ei anna armoa, jos ei ymmärrä asiaa.
Mahtava että saatiin tällainen ketju, laitan seurantaan.
Tällä(kin) foorumilla vilisee yhtenään yhdyssanavirheitä, mutta nyt on sellainen ihan aidosti* väärinymmärrettävä ilmaus. Vittuillaanko vai toivotetaanko hyvää lapsiarkea?
Kyllä kirjoittaja varmaan tarkoittaa, että ko. pienen lapsen tulisi nauttia ajastaan. Tosin siinähän mennään jo hieman loukkauksen puolelle, koska oletettavasti kaikki foorumin jäsenet ovat vähintään täysi-ikäisiä tai ainakin lähes → lapsettelua voisi pitää loukkauksena.
Ehkä tässä hiljalleen uskonen, että moni tästäkin ketjusta jotakin sellaista oppinee, mitä lienee mahdollista jatkossa hyödyntää, tai joku jopa hyödyntänee, toisiin ketjuihin vastatessaan, ja näin ollen entistä vakuuttavampana foorumilla esiintynee ja samalla suomen erikoisesta kielestä nauttinee.
Vaikka lieneekin kieliopillisesti oikein laittaa verbit lauseen loppuun, kannattanee ajatella lukijoiden mielenterveyttä sen verran, että ei tee sitä ainakaan aivan jokaisessa lauseessa.
Onhan siinä virheitä varmaan joka rivillä. En tiedä onko edes mielekästä viilata pilkkua tapauksessa, jossa ei ole selvästikään panostettu oikeinkirjoittamiseen. Pointin ymmärtää kuitenkin helposti.
Mielestäni on ihan mielekästä viilata pilkkua pilkunviilausketjussa Ja pointtini ei ollut osoitella juuri kyseistä tekstiä, siitä nyt vai ponnahti mieleeni tuo vaan- ja vain-sanojen sekoittamisen nykytrendi. Puhekielisyyttähän se on, mutta siihen törmää nykyään ihan asiateksteissäkin.
Sehän tässä ärsyttääkin, että me fiksuttelijat käytämme kirjakieltä, koska olemme kykenemättömiä ymmärtämään ja vielä vähemmän sisäistämään kielen rikkautta, jota arkikieli tarjoaa. Muista Aleksis Kivi ja koko suomenkielisen kirjallisuuden perintö!
Me tiukkapipot olemme jämähtäneitä teknikkoja, emmekä luovia, alati kehittyvän kielen arvostajia - emmekä varsinkaan käyttäjiä. Me olemme niin huonoja.
Olemme urautuneita kouluopetuksen hapatukseen ja henkilökohtaiseen kyvyttömyyteemme omaan luovaan kielenkäyttöön sekä ymmärtämään kieltä, jota tarvitsemme keskinäiseen ymmärtämykseen muiden ihmisten, edes lähimmäisten, kanssa. Voi meitä.
Aivan erityisesti Juurikkia surettaa ‘niinku’-sanan (liksom, like) pikkuhiljainen katoaminen kirjoitetussa viestinnässä, kuten täällä Inderesin foorumilla.
Siis oliko B:llä lausuttuna uhkaava hätä ‘no hätä’ eli ‘siis hätä’), vai ei hätä olleskaan: ‘no hätä’ kirjoitettaen lausumuksen mukaan ‘nou hätä’.
Juurikki täten määrää, että näissä eri kielten muuten niin hellässä ja rakastavassa yhtymisessä toisiinsa tulee näkemyseroja jatkossakin. Se on vaan niin nähty. Törmäävissä merkityseroissa vallan saa (vuosien saatossa) se merkitys, jonka markkinointiin on eniten rahaa? Toimii muualla, muttei meillä Suomessa, kun on propagandan näkökulmasta liian koulutettu ja fiksu väki.
Kielenhuollon ammattilaiset kyllä ymmärtävät, että eri tilanteita ja foorumeita varten on olemassa erilaista kielenkäyttöä. Uskon että myös meistä “fiksuttelijoista” (sanokaamme kauniimmin harrastajakielenhuoltajista tai kielenhuoltoa arvostavista) suurin osa tietää tämän.
Ei tietenkään ole mielekästä vaatia esim. tämän keskustelupalstan kaikilta viesteiltä samoja ominaisuuksia (asiatyyliä). Onko joku tehnyt niin?
Tämä ketju on kuitenkin perustettu ja olemassa juuri näitä kielenhuoltoasioita varten. Ei tätä ole kenenkään pakko lukea.
Minusta on hienoa, että täällä halutaan pitää kielestä huolta! Hyvin kirjoitettu teksti välittää viestin tarkasti ja säästää lukijan aikaa – myös keskustelupalstalla.
Nimenomaan tässä tapauksessa pointtia oli todella vaikea ymmärtää.
A) kiinnostavien tekstien ohi ei voi skrollata
B) ei-kiinnostavien tekstien ohi voi skrollata
Tosin siinähän mennään jo hieman loukkauksen puolelle, koska oletettavasti kaikki foorumin jäsenet ovat vähintään täysi-ikäisiä tai ainakin lähes → lapsettelua voisi pitää loukkauksena.
Ja pointtini ei ollut osoitella juuri kyseistä tekstiä, siitä nyt vai ponnahti mieleeni tuo vaan- ja vain-sanojen sekoittamisen nykytrendi. Puhekielisyyttähän se on, mutta siihen törmää nykyään ihan asiateksteissäkin.