Nythän noi sorvas tohon uuteen työehtosopimukseen mahdollisuuden tehä töitä 170 tuntia enemmän paikallisesti sopien. Eli ilman ylityökorvauksia. Mitä enemmän tulee joustoja, niin näillä nykysillä marginaaliveroilla se jousto on ennemminki alaspäin. Sitä vajetta ei nykysillä työttömilläkään sitten paikata. Melko vähissä on todellisuudessa ne työttömät, jotka oikeesti pystyisi samaan tuottavuuteen kuin nyt jo työssä olevat. Silti niille pitää maksaa sama palkka, koska sama palkka samasta työstä. Eikä sama palkka samasta työsyörituksesta, kuten pitäisi olla.
Se että pyritään tällaseen työtehtävien sisäiseen sosialismiin on tuhoon tuomittu tie. Siinä viedään kaikki kannusteet olla ahkera ja hyvä työntekijä. Varsinkin tää korostuu duunariammateissa. Siellä kaikille maksetaan lähes samaa palkkaa. Palkankorotuksia saa lähinnä sen mukaan kauanko oot ollut töissä eikä tuottavuuden mukaan. Kuka duunaritöitä tekevä tollasessa tilanteessa yrittää edes olla erityisen tehokas. Ei kukaan.
Miten tämä osaamisen arviointi menisi noin käytännössä? Liittymien myyjille on helppo antaa palkkaa suorituksen mukaan (ja niin myös tehdään), mutta maalarin tai muurarin työsuorituksen tehokkuuden arviointi on oikeasti todella vaikeaa yksilötasolla. Vaihtoehtona on tietysti subjektiivinen pomon arviointi, jossa pomon mielestä kivoin kaveri saa parasta palkkaa, muttei sekään ihan täytä tehokkuuskriteereitä.
Kieltämättä joissain tapauksissa vaikea arvioida tehokkuutta. Mutta kyllä maalarien ja muurarien välille pystyy tehokkuuseron tekemään. Jossain liukuhihnalla jokaisen työpanos käytännössä ihan sama ja itse ei voi paljoakaan vaikuttaa paljonko hihnalla liikkuu tavaraa. Jos työntekijöiden välille ei pysty eroa tekemään millään järkevällä mittarilla, niin silloin palkat luonnollisestikkin lähellä toisiaan.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että monessa paikassa palvelussuhteen kesto tuo huomattavaa lisää palkkaan. Lähellä eläkeikää olevat heebot vetää hyvää palkkaa suhteessa muutaman vuotta talossa olleisiin, vaikka nää nuoremmat tekee enemmän töitä. Ei se työn tuottavuus kokemuksen mukana enää kovin paljo kartu, jos oot ollut talossa useempia vuosia.
Mutta lähtökohtasesti paras on se, että jokainen pystyisi neuvottelemaan oman palkkansa eikä se, että mennään jonkun tietyn taulukon mukaan. Niinhän se on korkeammin koulutetuissakin ammateissa, vaikkei niissäkään ole täysin objektiivista tuottavuusmittaria. Joissain tapauksissa järkevä taulukkopalkka on ihan ok.
Mielenkiintoinen ajatus isossa mittakaavassa. Kansakunnan ylivoimaisesti yleisin palkka on kuukausipalkka. Kuukausipalkka tuo turvaa ja vakautta työntekijälle, mutta ei varsinaisesti itsessään kannusta tsemppaamaan työsuorituksen määrän suhteen. Tällä järjestelmällä aikaansaadaan jonkinsuuruinen bruttokansantuotto ja jonkinsortin julkinen hyödykemäärä. Minkälainen tuotto saataisiin, jos usealla alalla työntekijöillä olisikin työmäärään perustuva taloudellinen kannustin lisätä kuukausitulojaan saamalla samassa ajassa enemmän suoritetta aikaan. Toisaalta voisi epäillä, että yksityisellä puolella nämä suorituskykyasiat on jo aika hyvällä tolalla kuukausipalkoista huolimatta ihan vain siksi että epätehokkaat toiminnot nopeasti ulkoistetaan halvemmalla tarjoavalle alihankkijalle (= todennäköisesti paremman suorituskyvyn omaavalle) ja ulkoistamiseen ryhtymättömät karsiutuivat kilpailusta.
Kuinka paljon julkinen sektori voisi saada enemmän aikaan jos virkamiehillä ja -naisilla olisi jonkinsortin järkevä tulospalkkaus? Jos lupa-asiakirjojenkäsittelijä saisi vakiokorvauksen sijaan palkkaa per käsitelty lupa-asiakirja, mahtaisikohan kuukaudessa käsiteltävien asiakirjojen määrä kasvaa?
Ajattelu, että palkka koostuisi pelkästä tehdystä työstä ei enää ole nykypäivää. Sitä maksetaan lisää myös työntekijöiden tyytyväisenä pitämiseksi, mikä osaltaan luo paremman työpaikan. Kokemus- ja uskollisuuslisät kuuluu tähän kategoriaan ja ovat tunnustuksia hyvin tehdystä työstä aikaisemmilta vuosilta.
Ikävä fakta vain on, että yksittäinen henkilö ei pysty neuvottelemaan firmoilta parempaa palkkaa. Taulukot ovat myös edullisia firmoille, koska silloin ei tarvitse käyttää aikaa palkan määrän arviointiin jokaisen työntekijän kohdalla ja on paljon helpompaa arvioida vuoden kuluja jokaisen jos jokainen on suurinpiirtein samalla liksalla. Työnantajien pitäisi nähdä myös nämä hyödyt, mutta siellä puolella taitaa lähinnä kiinnostaa pienemmät palkat.
Edit.
Niin ja eihän sitä kannata myöskään unohtaa, että firmat saavat maksaa taulukkoa korkeampaa palkkaa. Siitä vaan neuvottelemaan ja kuuntelemaan naurua!
Oman työni puolesta olen jonkin verran tekemisissä tälläisten ulkoistettujen palveluiden kanssa (lähinnä IT tuki), joissa selkeästi on “per käsitelty tiketti” tyyppinen palkkaus. Näissä muodostuu ongelmaksi se että hommia ei hoideta kunnolla kun merkitystä on ainoastaan sillä montako tikettiä sulkee kuukaudessa. Ei ole mitään merkitystä selviääkö vika kun ohjeistaa vaan sitten avaamaan uuden tiketin. Eli tuossakin järjestelmässä pitää olla tarkkana mitä sillä oikeasti kannustaa tekemään.
Onko parempi että kelan täti täyttää 50 lappua päivässä aivan päin sitä itseään vai 10 lappua kunnolla.
Sulla taitaa olla vähän suppea näkemys siitä, mikä lasketaan tuottavuudeksi. Jos yrityksessä valitsee hyvä henki ja se takaa tuottavuuden nousua, niin silloin siitä voidaan tottakai palkita. Lisäksi tietynlaiset ikälisät ovat siinä mielessä perusteltuja, että uusia työntekijöitä ei silloin tarvi ajaa sisään. Lähinnä pointti oli siinä, että myös hyvästä työsuorituksesta tulisi palkita. Tasapalkkajärjestelmä ei ole kovin kannustava.
Kyllä niitä on sellasiakin työpaikkoja, joissa on taulukkopalkat ja palkkaluokat. Kukaan ei vaan tiedä kriteereitä palkkaluokan nostolle. Silloin se menee niin, että palkkaluokka nousee ajan myötä ja lisäks saat vielä erilliset ikälisät.
Taulukkopalkoissa itsessään ei ole yhtään mitään vikaa. Jos taulukkopalkat on luotu siten, ettei ne kannusta kehittymään työntekijänä tai olemaan tuottavampi, niin niissä ei ole mitään järkeä. Jonkunlaista joustoakin pitäisi niissä palkoissa olla myös.
Palkkojen standardointi yrityksissä tarkottaa monesti sitä, että myös työnkuvia standardoidaan. Lopulta ollaan sitten taas siinä tayloristisessä organisaatiossa. Onhan siinä omatkin hyvät puolensa. Kuten yks työnjohtaja joskus totesi, että joillekkin riittää, että menee vaan työpisteelle tekemään yksinkertasta työtä 8 tunniksi päivässä ja on tyytyväinen, että palkka tulee kahden viikon välein.
Kyllä se nyt kuitnekin vain on niin, että paskaduuneissa suurimmalle osalle palkka on se joka motivoi. Jos palkka ei ole luomassa motivaatiota, niin sitten tehdään vain se minimi, ettei kuitenkaan herätetä lusmuilulla huomiota.
Hyvä huomio, en ottanut tuota puolta ollenkaan mukaan.
Ihmisillä on paha tapa jäädä tiettyihin käyttäytymismalleihin jumiin, alkaen siinä keski-iän tietämillä. Anekdootti: Varsinkin tietokoneiden käyttöjärjestelmien päivittäminen esim. Win 7 → Win 10 tuotti ihan järjetöntä vastarintaa tietyissä työntekijöissä eräässä firmassa, koska “työpöytä ei näyttänyt enää samalta eikä osannut löytää omia tiedostojaan”. Työpaikkojen pitäisi omasta mielestäni kehittää ihmisiä niin työntekijöinä kuin myös ihmisinä, mutta se lähtee lähinnä ihmisen omasta kyvystä joustaa henkisesti.
Samaa mieltä tästäkin. Itse jätän kuitenkin sen työnantajan vastuulle pitää työntekijät työssä kiinni ja motivoituneena. Kuten sanoin aikaisemmin, firmat saa maksaa taulukkoa enemmän palkkaa motivoituneille työntekijöille, ainakin oman tulkinnan mukaan. En tosin ole asiasta kovin hyvin perillä.
Siis puhutko nyt jostain tessien taulokkapalkoista. Tottakai saa maksaa enemmän mitä siellä lukee. Mutta yrityksillä on myös omia palkkataulukoita ja palkkaluokkia, jotka on rakenettu joskus vuosia sitten ja nykyään kukaan ei enää tiedä millä keinolla saa seuraavan palkkaluokan. Siellä ne vanhat duunarit sitten vetää hyvää liksaa, kun saaneet aikoinaan palkkaa ylös silloisilla ehdoilla. Nykyään ei sitten kenenkään palkka enää nouse. Siinä on sitten nuorien innokkaiden hyvä motivoitua, kun vanhat työntekijät lusmuilee, mutta ite et pääse millään samoille ansioille.
Katselin tänään OP-Venäjän tuottorosentit.
1 v +45 %, aktiivinen rahasto, mutta toistuvasti pärjännyt hyvin vrt indeksiin kuluista huolimatta. Yksinkertainen ja varmasti ikuinen kysymys, mutta mikä on loppujen lopuksi oman salkun meininki (ja analyysin lukeminen, tietojen kerääminen/seuranta jne) kun toisaalta vaivattomasti löytyy hienoja rahastoja, joiden track-record on ollut varsin hyvä jo yli 10-15 vuotta?
Ketjun avaajan ominaisuudessa setä esittää seurakun… eikun foorumille (edellinen sana julistettiin taannoin pannaan, toim.huom) huolensa siitä, että aivan yllättäen sedän salkku on alkanut vihertää oikein kunnolla. Nyt jotain 6% lussalla. Ja ilman mitään aktiivitoimia!!
Mistä moinen johtuu??? Setäkö osannut poimia jo aiemmin salkkuunsa kaikki 2020-luvun menestyjät? Helsingin pörssi päättänyt antaa vanhalle sedälle säälinousua edes hetkeksi? Vai pörssi seonnut ihan samanlailla kuin Suomen talvi?
Masse-setä, FA, muitakin selityksiä saa antaa, por favor
Mulla on nyt ollut aika passiivista osakkeiden nousun katselemista, välillä tosin Talonom, QT tai Revenio raketoi ja välillä vähän laskee…
Vety hommat on vieneet huomiota, kun salkussao n muutoin kaikki aika hyvin. Meneeköhän kohtuuttomasti aikaa vetyihin, positiotkin on niin naurettavan pieniä… tuotto 15% luokkaa alkuovuodesta…
Viljo perskules, ilonpilaaja. Setä ostaa mieluummin tuon Astonin selityksen loistavasta osakepoiminnasta eli setä poiminut 2020-luvun hittimenestyjät salkkuunsa.
Tiedä häntä. Yhtä kaikki: tänään salkku ilman peliliikeitä jo 8 rossaa plussalla ja se on mannaa vanhalle
