Olen kesällä lukenut ahkerasti sijoittaja John Huberin blogia. Olen muihin keskusteluihin joitakin hänen kirjoituksiaan jo linkkaillut, mutta mielestäni ansaitsee nuo kirjoitukset ihan oman ketjunsakin.
Kaikki varmasti yhtyvät havaintoon, että informaatioetua markkinalla on vähän ellei keskity vähän seurattuihin pienyhtiöihin: markkina on tehokas, ja kaikki uusi tieto hinnoitellaan nopeasti sisään… Markkinalla on vaikea saada etua omaamalla parempaa informaatiota kuin muilla, mutta toisella tavalla sitä voi haalia: olemalla pitkäjänteinen.
No tämähän ei ole uusi uutinen! Huber pohtii useissa blogeissaan, että vaikka lähes kaikki sijoittajat puhueissaan ovat pitkäjänteisiä, ei käytännössä näin ole: keskimäärin osakkeita holdaillaan muutamia kuukausia. Ihmisiä hämää median ja somen tuottama jatkuva häly ja turhien, irrelevanttien informaatiopalasten tulva. On vaikea miettiä, missä firmat menee 3-5 vuoden päästä, kun huomiota revitään päivän kurssivaihteluihin ja kvartaalituloksiin. Huber uskoo, että pitkäjänteisyydestä on tällä hetkellä etua enemmän, kuin koskaan aiemmin suurimman osan markkinatoimijoista keskittyessä lyhye välin kehitykseen.
Mitä mieltä te olette? Oletteko itse sijoittamisen “viilipyttyjä” vai vaihdatteko usein hevosia salkussa?
Tässä muutamia blogikirjoituksia Huberilta aiheesta
Suosittelen kirjoja: US yliopiston rahoituksen professori Jeremy Siegelin: Stocks for the long run sekä Future for Investors. Molemmissa kuvataan historiadatan kautta, että osakkeissa kannattaa pysyä. Ja dataa on paljon. Siegel mm. kuvasi hyvin jo 15 vuotta sitten, että tässä vaiheessa kiinalaiset yritykset ostavat firmoja ympäri maailmaa…
Toinen hyvå, jossa vasta aika alussa on tuore Edward Yardenin omaelämäkerta Predicting the Markets.
Ja luonnollisesti Buffetin elämäkerta Snowball. Tuossa omat suosikkini; aika paljon on tullut luettua.
Minusta pitkäjänteisyys ymmärretään väärin osakkeen ostamisena ja pitämisenä pitkän aikaa.
Oman näkemykseni mukaan lyhytjänteisyys on toimintaan pakottamista ja impulsiivisuutta. Tämä voi johtua esimerkiksi huonosta taloudellisesta asemasta, sosiaalisista paineista tai henkilökohtaisesta temperamentista. Pitkäjänteisyys on asian vastakohta. Osta kun paikka tulee ja myy vain siksi että näet myymisen rationaalisempana valintana kuin holdaamisen. “Ongelma” nousukaudella on se, että ihmisillä on rajaton usko suhdanteen kestämiseen - sitähän nousukausi tarkoittaa. Mutta jos otat 1000 euroa kulutusluottoa, joko tuleva kulutuksesi tulee olemaan 1000+ euroa pienempi tai sitten tämä johtaa finanssikriisiin. Kummastakin seuraa lama.
Voidaan kysyä, miksi ihmiset haluaisivat myydä osakkeensa pörssiromahduksessa. Taustalla on monimutkaisia tekijöitä, mm. lainalla tehdyt osakesijoitukset saavat margin calleja, eli lainoittaja haluaa lisävakuuksia. Jos henkilö on ylivelkaantunut (ja melkein kuka tahansa velkaantunut voi olla!) tämä vaatimus voi johtaa pakkorealisointeihin sen hetken markkinahintaan.
Tunnustan että olen kaikkien vaihtoehtoisten metriikoiden fani! Esim. liikevaihto/koodarit, pizzan tekemiseen käytetty aika, onnellisten asiakkaiden ja työntekijöiden määrä tai suhde sosiaalisessa mediassa, jne. Juuri tuota että on sijoittajan sijasta “business owner”, yrittäjän paikalla.
Yksi asia jolle olen todella allerginen ovat huonot tuotteet tai palvelut. Omasta mielestä se että tuodaan markkinoille selkeästi sekundaa tavaraa on niin vanhanaikaista kivijalkakauppa-ajattelua, jolla ei katsota ollenkaan yrityksen tulevaisuuteen. “Kyllä se myy, ja jos ei, niin pistetään vaikka halvemmalla” -ajattelua. Siinä kärsii pitkässä juoksussa asiakkaat ja omat työntekijät.
(Käsi ylös ne ketkä joutuvat tekemään matkalaskut erään ei-niin-hyvin pörssissä pärjänneen yrityksen softalla?)
Mitä tuohon pitkäjänteisyyteen tulee, niin on varmasti myös ihan perusteltuja tapauksia veivata omistusta. Esimerkiksi jos uskoo että osaa ennustaa lentoyhtiöiden kurssia öljyn hinnan perusteella yms. Itse jätin Finnairit vielä salkkuun vaikka vähän harmittaakin
"Minusta pitkäjänteisyys ymmärretään väärin osakkeen ostamisena ja pitämisenä pitkän aikaa.
Oman näkemykseni mukaan lyhytjänteisyys on toimintaan pakottamista ja impulsiivisuutta."
Tuosta täysin samaa mieltä. Pitkäjänteisyys on monesti samaan aikaan pitkäaikaista holdaamista, mutta se ei ole sama asia kuin salkun muumioituminen ikiholdaamalla. Pitkäjänteisyys on enemmänkin malttia odottaa oikeita paikkoja ja pidättäytymistä turhasta tekemisestä.
Itsellä 3v sijoittamista takana, kymmenkunta omaa toimintaa ohjaavaa kultaista sääntöä on muotoutunut tänä aikana niin kirjallisuuden kuin inderesin asiantuntijoiden kommenteista poimittuina ja itse “makusteltuina”.
Yksi niistä on “Hyödynnä piensijoittajan asemaan kuuluvia etuja” millä tarkoitan sitä, että voin kärsivällisesti odotella osto- ja myyntipaikkoja ilman minkäänlaista raportointivelvollisuutta tai aikataulupainetta tehdä “jotain”…
Toi on parhaita etuja mitä yksityissijoittajalla on. Ei ole tarve todistella “omaa olemassaoloaan” kenellekään tekemällä turhia liikkeitä. Yksityissijoittaja voi myös ottaa sellaista tervettä etäisyyttä markkinaan, mihin ammattilaisella ei välttämättä ole mahdollisuutta.
Tämä teksti koskee politiikkaa mutta sama pätee sijoittamiseen: yhä useampi meistä odottaa palkintoa heti eikä malta odottaa. Vaikeinta on ”istua yksin tyhjässä huoneessa tekemättä mitään” kuten Pascal totesi.
Liittyen pitkäjänteisyyteen: ilmeisesti lukutaito ja ymmärrys pidempiä tekstejä kohtaan on jopa uhan alla monilla, ”use it or lose it”-logiikalla. Todnäk. moni sijoittajakaan ei lue kovin paljoa: luin takana vuosina artikkelin, jossa ihmeteltiin että niinkin suuren firman kuin General Electric vuosiraporttia oltiin ladattu alle tuhat kertaa! Ammattilaisetkaan eivät välttämättä kunnolla vilkaise niitä…
Samaistun kyllä tohon. En kyl nykyään työelämässä jaksa yhtään lukea töiden jälkeen. Mielummin kuuntelen podeja ja katson videot ja netflixiä… Kiitos Inderesin videoille…
Eihän tätä aina jaksa noudattaa, kun pitää olla aika monen tonnin positio, että niitä jaksaa edes seurailla, mutta aina välillä jaksaa aliperformoijat poistaa salkusta.
“Kun, kun näkee, että yhtiö ei, ei performoi, niin, niin tota ei jää siihen toivotaan toivotaan, vaan, vaan, vaan sitten niinku ulos, niin kyl niihin sit ehtii mukaan, kun hommat alkaa näyttää paremmalt.” -Da Kurko Heebo
Ei mielestäni tarvitse miettiä 3-5 vuoden päähän, vaan vuoden parin päähän ja tämän jälkeen katsotaan tilanne taas uudestaan. Jos tulee uutta informaatiota tällä välillä, niin totta kai se kannattaa analysoida ja tehdä päätökset sen perusteella, että mitkä vaikutukset sillä on yrityksen näkymiin. Olen itsekin jotain iskenyt laitaan parin viikon tai kuukauden holdilla, kun hommat ei menny ihan putkeen. Jotain on sitten taas holdailtu ihan sijoittajauran alusta asti.
Ihan lottoahan ne teidänkin yli parin vuoden ennusteet on, kun siinä välissä voi tapahtua mitä tahansa ja sen mukaan niitä sitten päivitetään. Samaa teen minäkin.
Ammattilaisetkaan eivät välttämättä kunnolla vilkaise niitä…