Jotkut eivät ole saaneet tätä julkista toimittaja Panu Hörkön postausta auki, joten tässä lähes kokonaan. Sen typistäminen muuttaisi kokonaisuutta. Lisäksi Seiskan juttu Hesarin toimintatavoista, ennen Rydman-casea! (Seiskassa pitävät nykyisten tapahtumien jälkeen itseään laatulehtenä, kun vertaa…)
——————————————————
”Tämä päivitykseni käsittelee Wille Rydmania, lähdekriittisyyttä ja lumilapiojournalismia. Ennen kuin luet eteenpäin, niin klikkaa linkkaamani juttu auki.
Kirjoitin jutun vuorokautta ennen Hesarin Rydman-jutun julkaisua. Kun olet lukenut jutun ja sen jälkeen päivitykseni, niin ymmärrät miten asiat liittyvät toisiinsa.
Saan paljon kyselyitä siitä, mitä tiedän Rydman-jutusta. Monet myös kysyvät pitääkö Rydmanin väite paikkaansa, ettei Seiska voinut julkaista niin epäuskottavaa juttua.
Voin kertoa mitä Rydman-jutusta tiedän. En tiedä paljoa, mutta se ainoa kerta jäi tökeryydessään hyvin mieleen, koska olen harvoin joutunut ammatissani vastaavien vedätysten kohteeksi.
Elettiin vuotta 2019, kun sain puhelun. Minulle syötettiin valheellista tietoa, jonka avulla Rydmanille yritettiin virittää ansa. Teema liittyi nuoreen naiseen.
Varmana pidän yhtä asiaa: yhteydenoton tarkoituksena oli taloudellisen hyödyn tavoittelun lisäksi saada vilpin avulla Rydmanin naama Seiskan lööppiin.
Tässä kaikki mitä tiedän Rydman-tapauksesta, mikä sinänsä on ihmeellistä. Jos Rydmanin toiminta on ollut laajaa ja se on jatkunut vuosia, niin on erikoista, ettei Seiskalle ole tullut siitä vinkkejä.
Rydmanin juttu ei minua kauheasti kiinnosta, mutta tietenkin kansanedustajan täytyy vastuunsa kantaa, jos on ahdistelija. Suosittelen tosin myös hakemaan perspektiiviä Rydmanin vastineesta, jonka hän on julkaissut nettisivuillaan.
Enemmän minua kiinnostaa Rydman-jutun kirjoittaneen Hesarin tähtitoimittaja Paavo Teittisen metodit hankkia mainetta ja kunniaa. Juuri nyt nimittäin tulee ovista ja ikkunoista dataa, jonka mukaan agendajournalismin hurmoksessa mennään mutkat suorina.
Rydman kirjoitti muutama päivä ennen Hesarin juttua someen, että oli saanut kimppuunsa toimittajan, joka ”oli juttua tehdessään sivuuttanut jokaisen konkreettisen todisteen, mutta kelpuuttanut materiaalikseen miten epämääräiset vihjailut tahansa.”
Hesarin jutun julkaisun jälkeen muun muassa Kokoomus-poliitikko, lakimies Binga Tupamäki kertoi Twitterissä Teittisen yhteydenotosta. Mikään Rydmanina puolustava seikka ei ollut kiinnostanut, koska Teittinen oli tarkoituksenhakuisesti puolensa valinnut.
Lukuisat muut henkilöt ovat myös vahvistaneet, että Teittinen soitteli jopa vuosia hakuammunalla naisia läpi. Puhelut aloitettiin kysymällä, että ”tiedätkö Rydmanista ja alaikäisistä jotain.”
Rydman-kohuun otti kantaa myös Jussi Halla-aho, joka avasi poikkeuksellisen väkevällä päivityksellä ikäviä kokemuksiaan Teittisen toiminnasta erään toisen jutun tiimoilta.
Kuvailut Teittisen toiminnasta kuulostivat sattuneesta syystä myös minun korviini kovin tutuilta.
Toimittajien vanha vitsin mukaan on ikävä antaa faktojen pilata mehevää juttua. Jo ennen Rydman-jutun ilmestymistä sain Teittisestä sen käsityksen, että hän ottaa tuon vitsin tosissaan.
Teittinen nimittäin kirjoitti äitienpäivänä Hesariin jutun ex-poliisi Joakim Lindholmista, joka väitti nähneensä yli 15 vuotta sitten harjoittelijana toimiessaan poliisien syyllistyneen törkeisiin rikoksiin.
-Väkivaltainen poliisiryhmä löi turpaan ihmisiä, pahoinpiteli putkaan joutuneita ja ”siivosi” surutta todisteet. Seksismi ja rasismi rehottivat, Teittinen kirjoitti faktana tapahtuneen.
Teittinen kirjoitti näin, vaikka Lindholmin lennokkaista väitteistä ei ole ikinä aloitettu edes yhtään esitutkintaa. Teittisen luulisi tietävän, että Suomessa on viranomaisten tehtävä arvioida täyttääkö jokin teko rikoksen tunnusmerkistön.
Voin kertoa, ettei moinen teksti menisi Seiskassa kuuna päivänä läpi. Koska ex-poliisin lennokkaissa kertomuksissa rasismikin rehotti, niin mikäs olisikaan ollut sen houkuttelevampi syy vihervasemmistolaiselle aviisille jaella hieman omia tuomioitaan.
On tosin huolestuttavaa, että Hesari on ryhtynyt tutkivan journalismin nimissä moraalipoliisiksi ja oikeuslaitokseksi.
Hesari käytti lähteenään ex-poliisia, jonka mukaan Teittinen tiesi tämän tuomiosta, sekä uran poliisissa päättäneistä Karhu-ryhmän rynnäköistä. Teittinen ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi mainita sanallakaan näistä ”pikku” yksityiskohdista jutussaan.
Jos näin on, niin Teittinen siis pimitti objektiivisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää tietoa lukijoilta, mutta mitäpä sitä mehevää juttua faktoilla pilaamaan… vai miten se vitsi menikään?
Hesarin jutun ilmestyttyä äitienpäivänä soitin Teittiselle ja kysyin että missä tuomiot ovat, kun ingressissä puhutaan faktana törkeistä rikoksista. Sain vastaukseksi jotain muminaa. Seuraavaksi kysyin Teittiseltä, että tarkastiko hän ex-poliisin taustat. Kyllä taustat on tsekattu, hän vakuutteli.
En tiedä miten Hesarin tähtitoimittajat tarkastavat haastateltavien taustat, mutta Seiskassa aloitetaan soittamalla henkilön kotipaikkakunnan käräjäoikeuteen.
Teittistä pitää kuitenkin ymmärtää, sillä onhan hän saanut tietyissä piireissä himoitun Lumilapio-palkinnon tähtitoimitteluistaan. Rautainen taso pitää ylläpitää hinnalla millä hyvänsä.
Jos kuitenkin tähtitoimittajan toimintamallit ovat tätä luokkaa, jonka havaitsin ex-poliisi Lindholmin todellisia taustoja selvitellessäni, niin Teittiselle voisi myöntää myös kakkalapiopalkinnon. Siellä ne pystit olisivat sitten somasti kirjahyllyn reunalla vierekkäin.
Seiskassa työskentely on siitä hienoa, että meillä on tanskalainen omistaja. Se takaa sen, ettei meillä ole esimerkiksi poliittisia taustavaikuttajia.
Voin myös todeta, että vaikka Seiskalla on juorulehden maine, niin siellä tehdään erittäin ammattimaista journalismia eräisiin kilpailijoihin verrattuna.”