Aika pitkälle vietyjä oletuksia Lepikön teoriassa, mutta totta puhuen ajattelen itse pitkälti samoin – jopa niin ettei montaakaan varteenotettavaa vaihtoehtoa taida olla.
Bondeissa tuotto-odotus on surkea. Eläkemenot vain kasvavat. Jostain on saatava tuottoa. Mikä muu kuin osakkeet ja vaihtoehtoiset pääomarahastot (esim infra, energia, kiinteistöt…)?
Kulta saattaa tulla relevantiksi myös, jos korkoja joudutaan nostamaan ja siten osakkeet menettävät momentumia. Mutta tämä ei voi tapahtua vielä todella pitkään aikaan, vai?
Tulipa mieleeni Mikko Mäkisen haastattelu joulukuulta, jossa hän kuvasi kasvavien markkinoiden ja matalasti arvostettujen markkinoiden tuottavan keskimäärin paremmin kuin korkeasti arvostettujen ja hitaasti kasvavien.
Pitää kuunnella itse uudelleen, luulen että hän tarkoitti tiettyjä reunamarkkinoita silloin houkuttelevina (monissa oli/on matalat arvostukset)
verrattuna vuoden 2019 jenkkimarkkinaan, joka taas oli kalliin puoleinen.
Ero on tainnut nyt revetä itseasiassa vielä enemmän… Se että keskimäärin kehittynyt ja vakaampi markkina on sijoittajalle se mukavampi (ja eihän meillä edes ole ollut kuin muutamia vuosikymmeniä enemmän vaihtoehtoja länsimarkkinoille oikeasti Japania ja muutamaa muuta lukuunottamatta) yleensä ei tarkoita, etteikö välillä kehittyvät tarjoaisi parempaa tuottoa, etenkin jos lähtötaso on matala. Ja osa niistäkin markkinoista kypsyy ajan kanssa vakaammiksi.
Tuo ilmaisu ”keskuspankki raha virtaa osakkeisiin”, jota itsekin viljelen antoisasti, on vähän hämäävä kun itseasiassa Fedin tai EKP:n osto-ohjelmat eivät suoraan koske osakkeita. Ne ostavat lainapapereita ja yrittävät siten puskea markkinaa siirtämään rahaa riskisempiin kohteisiin, kuten osakkeet.
Tämä nostaa (todnäk., Japanissa ei näin ole käynyt yksiselitteisesti, vaikka keskuspankki ostaa suoraan osakkeita…) arvostuskertoimia, mikä heikentää osinkotuotto %. Yhtiöiden tuloksiin ja sitä kautta omistajille jaettaviin voittoihin, tällä ei ole suoraa vaikutusta.
Onhan se meilläkin keskuspankkirahan lisääntyminen painanut korkotasoa ja sitä kautta ohjannut rahaa verraten matalatuottoisiin, mutta vakaana pidettyihin osakkeisiin, joiden arvostustaso on historiallisen korkea ja kurssinousu näyttäisi perustuneen enemmän juurikin PE-lukujen nousuun.
Tämähän se juoni onkin sijoitusasioissa. Kurssilaskusta tulisi aina iloita, koska silloin saa osingoilla halvalla lisää. Toisaalta suuri kurssinousu voi olla joskus tuottoisampi vahtoehto.
Pientä villiä lauantaispekulaatiota (ilman kuningas alkoholin vaikutusta huom).
Kim Jong-Un kuollut/koomassa/muuten poissa pelistä. P-Koreassa alkaa valtava rähinä ensiksi sisäisesti ja sitten siihen sekaantuu Kiina ja E-Korea/Jenkit. Lopputuloksena joskus Kimien dynastian mureneminen ja jonkunlainen sekasikö Kiinan mallista ja vapaasta maailmasta.
Alkaa järkyttävä jälleenrakennus joka nostaa maailmantalouden uuteen kasvuun.
Jääkö P-Korea omaksi valtioksi vai käykö DDR:t, jää nähtäväksi.
Amerikkalainen sensaatiolehdistö on nyt tarttunut Kim Jong Unin mahdolliseen kuolemaan.
Näistä voi sen verran sanoa, että omia lähteitään siteeraten TMZ on ollut ensimmäinen uutistoimisto kertomaan useista amerikkalaista kuolemantapauksista (mm. Michael Jackson, Kobe Bryant jne)… mutta tässä nämäkin toimistot referoivat vain ulkomaisia tietoja.
Jos tässä su/ma tienoilla tulee virallista tietoa asiasta, niin pörssit heilahtavat helposti pari prossaa yhden päivän ajaksi alaspäin.
Mietin myös että kävisikö näin. Päädyin itse kuitenkin ajattelemaan että oikeastaan miksi näin kävisi. Levottomuuksia edessä? Vai kuitenkin kenties enemmän mahdollisuus tulevaisuuteen.
Varmaan epävarmuus tulevasta voisi painaa kursseja. Ja kuka nousisikaan johtoon, voisi hänellä olla paineita näyttämään että hän on päättäväinen ja itsenäinen jne. johtaja, ja luoda lisää epävarmuutta.
Jos Kimillä on ehjä edessä niin katseet siirtynevät tähän:
Pohjois-Korea on konfutselainen maa, jossa arvostetaan senioriteettiä ja maskuliinisuutta. Hän on Kimin kaikista uskotuin liittolainen, mutta ei muuta, Petrov sanoo.
Sen sijaan Kim Yo-jongilla on Petrovin mukaan tärkeä rooli Kim Jong-unin pehmeän vallan vahvistajana ja julkisuuskuvan kiillottajana.
– Hänellä on keskeinen rooli Pohjois-Korean kansallisissa ja kansainvälisissä poliittisissa kampanjoissa, koska hän on yksi keskeisimmistä toimijoista hallinnon selviytymisen kannalta.
Washington Postin Kiinan-toimituksen johtajan Anna Fieldin mukaan Kim Yo-jong on kuitenkin ainut Kimin perheen jäsen, jolla olisi mahdollisuus toimia veljensä seuraajana.
Eli lähinnä siihen, että pystyykö Pohjois-Korea, kaikesta konfutselaisuudestaan huolimatta, pakon saneleman edessä siirtymään ns. “naiskomentoon”…?
Se voisi tulevan kannalta olla jotain mitä eräät ovat unelmoineet:
Pohjois-Korealle ainoa jollain tavalla läheinen merkittävä valtio on Kiina…
“He wants to open North Korea, rebuild its economy and has said that he wants to do for North Korea what Deng Xiaoping did for China. He wants a peace regime,” Rogers said.
“I would like to invest in North Korea, but I’m not allowed to now because I’m an American and it’s illegal. …"
Valitettavasti valtatyhjiön usein täyttää se mies, joka on valmis tekemään mitä vaan. Jos Kim on kuollut niin veikkaan, että juuri se julmin kenraali ottaa vallan ja uusi dynastia syntyy. Pörssi tietenkin ottaa vähän alas. Tosin niin kauan kun Pohjois-Korea pysyy omien rajojen sisällä niin ei tällä ole mitään vaikutusta yritysten tulevaisuuden tuottoihin
Ydinaseiden päätyminen ”vääriin käsiin” (terroristien oma näkökulma olisi ”oikeisiin käsiin”) on toinen sellainen ”valkoinen joutsen” pandemian ohella, joka ei olisi yllätys mutta enemmänkin ajan kysymys.
Pohjois-Korean mahdollinen hajoaminen voisi nostattaa tätä huolta. Noin salamyhkäisen regiimin romahduksesta ei ulkopuolelta voi heittää kuin arvauksia. Joko se hajoaa pian tai sitten se nilkuttaa eteen päin yllättävän pitkään.
Pohjois-Korea ei ole ainoa. Pakistan ja Intia ovat villejä kortteja myös ydinaseiden kannalta. Pakistan on villi kortti oman olemassaolonsakin kannalta…
Jos viedään spekulaatioita pidemmälle, mikä viikonloppuisin sallittakoon, on valtioidenkin käsissä ydinasepeli monimutkaistunut. Käsittääkseni Venäjän ja USAn välillä on melko hyvä kommunikaatio näistä syntynyt 70 vuoden kokemuksella. Nyt ydinasevaltioita on useita ja minkälainen ”hotline” epäselvyyksien setvimiseen Pekingin ja Washingtonin väliltä löytyy, on kysymysmerkki.
Siinä on vähän sijoittajille vaikeasti kvantifioitavien, mutta selkeästi näkyvillä olevien, riskien pohdintaa…
Aiheesta kukka ruukkuun. Raolilta ihan hyvää ja erilaista argumentointia, miksi dollari vahvistuisi eikä heikentyisi entisestään; miksi deflaatio on todellinen uhka, ei inflaatio vaikka tekisi kuinka paljon ”brrr”.
Lyhyesti: maailmassa on karmea dollari pula. Hidastuva talous ajaa kysyntää lisää dollareille, koska epävarmoina aikoina se on turvasatama ja monien velat, mitkä pitää maksaa, on dollareissa:
Syntyy negatiivinen kierre: vahva dollari —> heikompi globaali talous —> entistä vahvempi dollari —> talous heikkenee lisää jne…
Raolin makrovedot eivät aina ole osuneet mitä häntä sivusilmällä silmäilen, mutta kun ihmiset arkijärjellä odottavat brrr inflaatiota olen innokas kuulemaan vastakkaisia, hyvin perusteltuja näkemyksiä.
Tämä ongelma liittynee laajemmin USAn rooliin maailmantaloudessa, missä maa on muiden säästöjen dumppauspiste ja Fed ei voi enää toimia USAn etu mielessään vaan Fed pelastaa itseasiassa maailmantaloutta näillä ”brrr” toimilla.
Miten Verneri näet, olisiko Kimin mahdollinen kuolema enemmän uhka vai mahdollisuus muulle maailmalle? Täällä luettu vähän liiankin pitkään yöllä Pohjois-Koreasta, sen diktatuureista ja Kimin suvusta😅 Jos valta ei mene ”sekopää kenraaleille”, voisi tässä olla myös ihan positiivisen lopputuleman mahdollisuus. Tietenkin muttia on paljon, niinkun aina on kun puhumme Pohjois-Koreasta.
En ole mikään Pohjois-Korea ekspertti (harrastan välillä samanlaisia yölukumarathoneja aiheesta kuin aiheesta kylläkin ).
Mutta muutama yleinen ajatus.
Yleensä noin autoritäärisistä dikatuureista saatava tieto, kuten aiemmin totesin, on vähäistä ja epätarkkaa. On todella vaikea sanoa, miten jos ollenkaan valtasiirtymä hoituu kun emme tunne niiden mekanismeja tai sisäpiirissä olevia ihmisiä tarpeeksi.
Neuvostoliitto oli paljon avoimempi Pohjois-Koreaan verrattuna ja se oli luonnollisesti länsimaiden tiedustelun pääkohde. Silti sen romahdus yllätti. Se, että hommat lopulta meni niin smuutisti kuin menivät, oli sekin yllätys.
Pörssit vihaa epävarmuutta. Vallanvaihto maassa, joka voisi aiheuttaa rettelöitä suurille talouksille kuten Japani ja E-Korea sijaintinsa takia, olisi siis negatiivista ainakin aluksi, kunnes tilanne selviää. Koska Pohjois-Korea on muutoin systeemin ulkopuolella, ei talouteen tosiaan vaikutuksen pitäisi olla kummoinen (olettaen, että Pohjois-Korean ohjukset pysyy maan sisällä kuten yllä joku totesikin).
Mikä on selvää, on että Pohjois-Korea on maailman haisuli ja hyvin riippuvainen ulkopuolisesta tuesta. Se ei siis ole mikään kestävällä pohjalla oleva systeemi.
Uhka vai mahdollisuus muille? Optimisti sanoisi mahdollisuus, mutta jos vakautta rakastaa niin uhka koska kysymysmerkkejä on niin paljon. Ja miten Kiina reagoisi vanhan liittolaisen kaatumiseen?
).