Puhuit aamun Melkein minuutissa, että jos inflaatio pääsee yllättämään, niin se on osakkeen omistajille huono asia. Miten tämä konkreettisesti siis näkyisi, mikäli keskuspankit kiristävät rahapolitiikkaansa?
Olen ymmärtänyt, että mikäli kova inflaatio sattuisi iskemään, niin käteisen rahan ostovoima laskee ja kiinteän omaisuuden arvo nousee, koskien myös osakkeita. Tämä siis sillä oletuksella että yritykset ovat sellaisia jotka kestävät inflaation myllertämässä ympäristössä. Millaisia tällaiset inflaation kestävät yritykset ovat ja millä sektoreilla nämä pyörivät? Voidaanko IT-sektoria pitää inflaation kestävänä kun huomioidaan että se on megatrendi?
Eiköhän tämä tarkoita sitä että keskuspankkien olisi pakko tyrehdyttää elvytykseen käyttämäänsä rahavirtaa, josta osa virtaa pörssiin. Vähentäisi siis osakkeiden kysyntää ja sitä kautta laskisi arvostustasoja, mutta kyllä käteinen kaiketi on vielä suurempi häviäjä tässä skenaariossa ainakin pitkällä tähtäimellä.
Hyvä kun kysyit! Kuten @NoRiskNoFun tuossa jo tokaisi, inflaatio (jos se siis yltyy reilusti yli tuon ~2 % tavoitteen mikä keskuspankeilla jostain syystä on yleensä ollut) voisi pakottaa ne lopettamaan kvantitatiivisen elyvytyksen, eli “printterit” (=lainojen osto-ohjelmat eli rahan injektointi järjestelmään) seis.
Toinen, mitä ne joutuisi tekemään lopulta on korkojen nosto.
Yleensä tosin inflaatio ei kiihdy samalla, kun talous jäähtyy mutta niin tapahtui öljykriisin myötä 70-luvulla. Kombo on siis aikamoinen killeri, mutta harvinainen sellainen. Tuskin todennäköinen.
Hieman sekava vastaus, toivottavasti saat selvää.
Osakkeille paras ympäristö on ennakoitava, matala talouskasvu ja matalat korot yhdistettynä jonkintasoiseen elvytykseen.* Silloin TINA (there is no alternative) voi hyvin. Kaikki poikkeama tuosta on askel huonompaan.
Inflaatio on yleensä ollut myrkkyä, jos se tulee yllättäin. On totta, että hinnoitteluvoimaa omaavat yhtiöt (vahva brändi, vahva markkina-asema, monopoliasema) pärjäävät hyvin. Paljon pääomaa tarvitsevilla bisneksillä joilla on heikko kilpailukyky kova inflaatio on myrkkyä.
*Moni luulee intuitiivisesti, että nopea talouskasvu on automaattisesti osakkeille hyvä asia mutta asia ei ole näin. Kun talous kiihtyy, pitää firmojen investoida enemmän pysyäkseen kasvussa mukana mikä syö kassavirtaa. Samalla korot nousee, kun lainarahalle tulee enemmän kysyntää ja keskuspankit taloutta jäähdyttääkseen nostavat korkoja. Nopea talouskasvu myös kuplaantuu herkemmin ja aiheuttaa taloudessa epätasapainoja, mitkä purkautuvat kriiseinä.
Esim. monissa kasvutalouksissa, kuten Kiina, pörssin elämä on ollut yhtä vuoristorataa.
Tähän näkemykseen alan myös itse kallistua. Nykyinen tapa toimia johtaa väistämättä jo suuriksi kasvaneiden tuloerojen eskaloitumiseen entisestään. Kysymys onkin sitten siitä, että vältytäänkö levottomuuksilta, vai johtavatko ne väistämättä vallankumoukseen ja uuden järjestelmän luontiin. Tikittävä aikapommi vallitseva tilanne tuntuu tässä mielessä olevan. Mitä kauemmin tilanne kestää, sitä epätoivoisempiin toimenpiteisiin joudutaan turvautumaan, niin koronan kuin talouden kanssa, ja sitä enemmän erimielisyyttä ne synnyttävät.
Luonnollista maailman kiertokulkuahan se olisi. Ray Dalio taisi kuvailla, että siirtymä uuteen järjestelmään koetaan aina pelottavana, mutta lopulta hyvänä asiana kollektiivin kannalta.
En kerinnyt katsomaan videota loppuun kun tuli mieleen tälläinen kysymys että voisiko jenkeissä omien osakkeiden ostojen siaan osinkotuotto nousta koska keskuspankkirahaa virtaa osakkeisiin?
Tuleehan nyt osakemarkkinoille muitakin intressejä kun rahaa virtaa ovista ja ikkunoista että karmit irtoavat
Tästä saan ymmärryksen, että paras ympäristö olisi sellainen, jossa tuloskuntoon nähden voi jotenkin oikeuttaa maksimaalisen arvostustason. Ongelma mielestäni on, että huipulta matka käy alaspäin.
Koen itse TINA-ympäristön varsin tukalaksi, koska arvostus perustuu liikaa tai jopa lähes täysin itse liiketoiminnan ulkopuolisiin tekijöihin. On jotenkin paljon helpompaa tehdä suht. OK sijoituksia jos on korkoa salkussa turvana, jos eps alkaa laskea ja osakkeilla muutenkin matalat kertoimet tukemassa.
No joo. Kasvuyhtiöille sallitaan kovia kertoimia, mutta vasta kun “kaikki” keksivät ne. Eihän se huono ole, jos on vähän etunenässä.
Hyvä tarkentava kysymys. Meinasin tätä osakkeille yleisesti parhaana ympäristönä kokonaistuottoa ajatellen: tuloskasvu on mahdollista, kertoimet venyy eikä koronnostot stressaa. Tottakai, kuten aina, johonkin kaikki hyvä päättyy.
Mutta ei tämäkään kaikille osakkeille ole kivaa. Esimerkiksi meidän konepajat tykkäisi varmasti nopeammasta talouskasvusta, mitä nyt on nähty.
Sanoisin, että kyllä arvostus edelleen perustuu
(tai perustui ainakin 2010–2019 ”ei kriisi aikoina”) firmojen omaan tuloskuntoon siinä mielessä, että sijoittajat eivät korkeita kertoimia anna hevillä firmoille jotka niitä eivät ansaitse. Tämä ei ole ollut mikään ”2008” milloin kaikenlaiset yhtiöt sai korkeitakin kertoimia niiden tuloskuntoon nähden.
Ne jotka kasvaa, kruunataan kyllä sitäkin anteliaammilla kertoimilla tässä ympäristössä. Mutta kasvuyhtiö on ”niukkuushyödyke” pörssissä ja siitä saakin maksaa.
Meidän hyvä ystävämme Tuomas Malinen ja hänen keskuspankki-kriittinen puheenvuoronsa Yle radiokanavalla kuunneltavissa alla olevasta linkistä. 54 minuuttia täyttä karhuilua, jossa yhdessä vaiheessa Malinen jopa mainitsi eurosta eroamisen olevan ainoa vaihtoehto Suomelle, jos helikopterirahaa alentaan pudottamaan taivaalta. Kannattaa kuunnella.
Mitä tulee Inderesin Melkein Minuutissa ja Nordnetin Trader’s Clubiin, niin mielestäni molemmat ovat hyviä ja asiallisia kanavia jossa pureudutaan markkinatapahtumiin ja selitetään hyvin monimutkaisiakin asioita selkokielellä auki…täydentävät toisiaan sopivasti, vaikka molemmissa samoja pointteja onkin. Eli täältä kotisohvalta tulee täydet pisteen ( Verneri Douze Pointe) Inderesin Melkein Minuutissa videoille.
Aika pitkälle vietyjä oletuksia Lepikön teoriassa, mutta totta puhuen ajattelen itse pitkälti samoin – jopa niin ettei montaakaan varteenotettavaa vaihtoehtoa taida olla.
Bondeissa tuotto-odotus on surkea. Eläkemenot vain kasvavat. Jostain on saatava tuottoa. Mikä muu kuin osakkeet ja vaihtoehtoiset pääomarahastot (esim infra, energia, kiinteistöt…)?
Kulta saattaa tulla relevantiksi myös, jos korkoja joudutaan nostamaan ja siten osakkeet menettävät momentumia. Mutta tämä ei voi tapahtua vielä todella pitkään aikaan, vai?
Tulipa mieleeni Mikko Mäkisen haastattelu joulukuulta, jossa hän kuvasi kasvavien markkinoiden ja matalasti arvostettujen markkinoiden tuottavan keskimäärin paremmin kuin korkeasti arvostettujen ja hitaasti kasvavien.
Pitää kuunnella itse uudelleen, luulen että hän tarkoitti tiettyjä reunamarkkinoita silloin houkuttelevina (monissa oli/on matalat arvostukset)
verrattuna vuoden 2019 jenkkimarkkinaan, joka taas oli kalliin puoleinen.
Ero on tainnut nyt revetä itseasiassa vielä enemmän… Se että keskimäärin kehittynyt ja vakaampi markkina on sijoittajalle se mukavampi (ja eihän meillä edes ole ollut kuin muutamia vuosikymmeniä enemmän vaihtoehtoja länsimarkkinoille oikeasti Japania ja muutamaa muuta lukuunottamatta) yleensä ei tarkoita, etteikö välillä kehittyvät tarjoaisi parempaa tuottoa, etenkin jos lähtötaso on matala. Ja osa niistäkin markkinoista kypsyy ajan kanssa vakaammiksi.
Tuo ilmaisu ”keskuspankki raha virtaa osakkeisiin”, jota itsekin viljelen antoisasti, on vähän hämäävä kun itseasiassa Fedin tai EKP:n osto-ohjelmat eivät suoraan koske osakkeita. Ne ostavat lainapapereita ja yrittävät siten puskea markkinaa siirtämään rahaa riskisempiin kohteisiin, kuten osakkeet.
Tämä nostaa (todnäk., Japanissa ei näin ole käynyt yksiselitteisesti, vaikka keskuspankki ostaa suoraan osakkeita…) arvostuskertoimia, mikä heikentää osinkotuotto %. Yhtiöiden tuloksiin ja sitä kautta omistajille jaettaviin voittoihin, tällä ei ole suoraa vaikutusta.
Onhan se meilläkin keskuspankkirahan lisääntyminen painanut korkotasoa ja sitä kautta ohjannut rahaa verraten matalatuottoisiin, mutta vakaana pidettyihin osakkeisiin, joiden arvostustaso on historiallisen korkea ja kurssinousu näyttäisi perustuneen enemmän juurikin PE-lukujen nousuun.
Tämähän se juoni onkin sijoitusasioissa. Kurssilaskusta tulisi aina iloita, koska silloin saa osingoilla halvalla lisää. Toisaalta suuri kurssinousu voi olla joskus tuottoisampi vahtoehto.
Pientä villiä lauantaispekulaatiota (ilman kuningas alkoholin vaikutusta huom).
Kim Jong-Un kuollut/koomassa/muuten poissa pelistä. P-Koreassa alkaa valtava rähinä ensiksi sisäisesti ja sitten siihen sekaantuu Kiina ja E-Korea/Jenkit. Lopputuloksena joskus Kimien dynastian mureneminen ja jonkunlainen sekasikö Kiinan mallista ja vapaasta maailmasta.
Alkaa järkyttävä jälleenrakennus joka nostaa maailmantalouden uuteen kasvuun.
Jääkö P-Korea omaksi valtioksi vai käykö DDR:t, jää nähtäväksi.
Amerikkalainen sensaatiolehdistö on nyt tarttunut Kim Jong Unin mahdolliseen kuolemaan.
Näistä voi sen verran sanoa, että omia lähteitään siteeraten TMZ on ollut ensimmäinen uutistoimisto kertomaan useista amerikkalaista kuolemantapauksista (mm. Michael Jackson, Kobe Bryant jne)… mutta tässä nämäkin toimistot referoivat vain ulkomaisia tietoja.
Jos tässä su/ma tienoilla tulee virallista tietoa asiasta, niin pörssit heilahtavat helposti pari prossaa yhden päivän ajaksi alaspäin.
Mietin myös että kävisikö näin. Päädyin itse kuitenkin ajattelemaan että oikeastaan miksi näin kävisi. Levottomuuksia edessä? Vai kuitenkin kenties enemmän mahdollisuus tulevaisuuteen.
