Osakemarkkinan nousu on tästä näkökulmasta looginen lopputulema. Iso kysymys on miten kauan tämä voi jatkua?
Kun nykyistä kuviota miettii, väkisin alkaa ajatella koko järjestelmän luotettavuutta. Heikko talous ja velkatasot aiheuttavat markkinoilla epäluottamusta. Kun luottamusta lähdetään palauttamaan velkaa lisäämällä, aiheutetaan itse asiassa entistä enemmän epäluottamusta. Joskus se krapulakin on kärsittävä tai sitten juotava hautaan saakka.
MMT on mielenkiintoinen teoria, mutta en ymmärrä miten se voisi käytännössä toimia pitkän päälle. Yleensä kun aletaan puhua uudesta normaalista, lähestytään pistettä, jossa uudet teoriat lakkaavat toimimasta. Tulevaisuudessa opetetaan hassusta 2000-luvun alusta, jolloin luultiin, että velkoja ei tarvitse maksaa?
Sijoittajana tyydyn nauttimaan kyydistä ja otan lisää boolia.
Aki Kangasharjulta törmäsin tällaisiin kuvaajiin missä verrataan ostopäällikköindeksejä finanssikriisissä ja nyt. Paluu takaisin kasvuun (yli 50 lukemiin) tuli tällä kertaa todella nopeasti.
Tottakai, jotta paluu olisi varmasti kestävää niin pitäisi tulla lisää elvytystä, etenkin jos uusia rajoituksia pahenevan koronavirustilanteen takia tulee useissa maissa voimaan. Tilanne on kenties ollut liiankin hyvä, koska jenkeissä tukipaketti on jumittanut viikkoja…
Nuo aiheuttaa skeptisyyttä kenties keskivertokansalaisissa, mutta aiheuttaako valtioiden velkatasot huolia sijoittajissa?* Jos aiheuttaisi, he pyrkisivät ulos velkakirjoista ja niiden korot nousisi (kunnes keskuspankki tekisi intervention). Nyt tuota ei selkeästi ole näkyvissä, vaan velkakirjat maistuu. Itseasiassa, ne maistuu eniten talouksissa missä on velkaakin on paikoitellen reippaasti eli Japanissa ja Euroopassa.
Hyvä happotesti oli maaliskuun paniikkipäivät, kun sijoittajat pakenivat jopa kullasta. Mihin he laittoivat rahaa? Supervelkaantuvien kehittyvien maiden velkakirjoihin ja dollarimääräisiin velkoihin erityisesti.
Tuo on hyvä kysymys, että kauan näin voi jatkua? MMT:ssähän nähdään (käsittääkseni) tien pään tulevan vastaan siinä vaiheessa, kun inflaatio alkaa kiihtyä liikaa. Tämähän kääntäen tarkoittaa, että rahan ostovoima alkaa hiipua, koska sitä on liikaa suhteessa tuotettaviin tavaroihin ja palveluihin. Käsittääkseni olemme tuosta pisteestä kaukana. Sama koskee sijoittajien murheita: inflaatio olisi myrkkyä varsinkin pitkien velkakirjojen haltijoille, mutta tuo murhe näyttää nyt kaukaiselta. Tosin, jos talous elpyy mutta elvytystä jatkettaisiin tämä murhe muuttuu hyvin ajankohtaiseksi.
Tuossa Livermoren paperissa käsiteltiin tuota riskiä myös. Jos menee överiksi, niin seuraa varallisuuden tuhoutumista (huom: toisen velka on toisen varallisuutta!) joko inflaation tai ns. defaulttien eli maksukyvyttömyyden kautta. Valtioiden tapauksessa maksukvyttömyys tuskin tulee vastaan ainakaan Japanissa tai jenkeissä ja kuten aiemmin mainittu, inflaatio on ainakin vielä etäisen tuntuinen uhka.
MMT:stä ei myöskään puhuta uutena normaalina, kuten esim. nollakoroista ja hitaasta talouskasvusta puhutaan. Se on vain yksi ratkaisuehdotus muiden joukossa, joskin sellainen joka kerää momentumia alleen etenkin nyt koronakriisin myötä. Sitä tuntuu myös sijoittajat mehustelevan. Kuten Buffett totesi, kun taivaalta sataa kultaa, pitää laittaa ämpäri alle.
On myös hyvä muistaa, että vaikka keväällä poliitikot ja keskuspankit vastasivat aggressiivisella elvytyksellä koronakriisiin ja näin vältetttiin alustavasti finanssikriisi ja syvempi lama, ei ole selvää että tällaista politiikkaa jatketaan poliitikkojen suunnalla. Keskuspankit selkeästi läträävät edelleen, mutta onko esimerkiksi Euroopassa austerityn kannattajat hävinneet koronan mukana? He ovat olleet hiljempaa, mutta jos elvytys jatkuu niin eiköhän vastarintakin kasva. Se olisi taas osakkeille nurinkurisempaa menoa.
Lisäys: viimeiset kymmenen vuottahan ennen koronaa on menty juuri tällä sapluunalla, että keskuspankit elvyttävät ja valtiot himmaavat ja yrittävät kuroa vajeitaan hissukseen (tosin täysin ne eivät pysty, koska kotitaloudet säästävät jaaaaa kokonaisuuden tasolla aina jos joku säästää niin jonkun pitää… kuluttaa yli tulojensa ellei sitten joku muu kansantalous velkaannu … ). Se ympäristö on suosinut kasvua ja kurittanut esim. pankkeja sekä syklisiä. Voi ihan hyvin olla, että palaamme tähän vanhaan sapluunaan koronataantuman jälkeen.
*Lisäys 2: Yleensähän iso velkaantuminen on ollut kehittyneiden talouksien luksus… Mutta nyt mielenkiintoisesti esimerkiksi Indonesiassa ja Filippeeneissä on nähty keskuspankkien monetisoivan velkaa enemmän tai vähemmän epäsuoraan, mitä ei tehdä siis edes meillä. Silti sijoittajat eivät ole alkaneet tähyilemään ovelle.
“In the not-so distant past, direct financing of budgets was out of bounds. It was thought to enable reckless pork-barreling and fuel inflation. Emerging markets were acutely sensitive to the issue, many having adopted Western models like inflation targets, regularly scheduled board meetings, minutes and so on after the Asian financial crisis of the late 1990s. The coronavirus has retired some of that trepidation. Just ask the largest Southeast Asian economy, Indonesia.”
Selkeästi sijoittajat eivät näe siis tällaista poikkeustoimintaa isona ongelmana ainakaan nyt. Tunnetusti sijoittajien fiilis voi muuttua nopeasti.
Yhtä kaikki, miksi olen tuonut esiin näitä seikkoja on, että moni (yksityis-)sijoittaja ajattelee systeemin romahtavan ihan juuri nyt mahdottomuuteensa ja madaltavat osakepainoaan reippaasti. Asiaa voi katsoa monesta näkökulmasta ja nämä kulmat ovat toimineet suht hyvin viimeiset ~10 vuotta.
FIMin ja S-pankin päästrategi ei myöskään ole liiemmin huolissaan tästä korjausliikkeestä.
Pari poimintaa Suomiselta tuosta ylläolevasta jutusta:
"Kukaan ei varsinaisesti pelkää koronan pahinta lopputulemaa, eli että uudestaan oltaisiin samanlaisessa tilanteessa kuin keväällä ja päälle tulisi talouden täysi sulku, mutta nyt markkina on hinnoiteltu aika voimakkaan toiveikkuuden varaan ja niin, että normaaliin palattaisiin aika nopeasti”
”Monessa mielessä voi sanoa, että takapakki on markkinoiden kannalta tervehdyttävää. Jos markkinalla on ollut mukana maltilla, salkkua kannattaa katsoa aivan normaaliin tapaan. Jos sijoitettavaa varallisuutta on, aina on mukavampi ostaa halvemmalla kuin kalliimmalla. Talouskuvan pitäisi heiketä vielä selvästi, jotta ongelma näyttäisi pitkäaikaisemmalta.”
Olen hyvin pitkälti samaa mieltä vallitsevasta tilanteesta. Mielestäni kuvaat hyvin sitä mitä markkinoilla tapahtuu ja on tapahtunut. Tämä on nähdäkseni myös markkinoiden konsensus, koska muutoin olisimme eri markkinatilanteessa.
Aina tilaisuuden tullen olen pyrkinyt kysymään ihmisiltä miten he ajattelevat, että nykyinen kehitys korjataan. Talouskasvu ja inflaatio ovat ilmeinen vastaus, mutta toistaiseksi varsinkin inflaatio on loistanut poissaolollaan. MMT:n hengessä voi myös kysyä onko mikään edes rikki?
Austerityn kannattajia löytyy, mutta ehkä enemmän politiikan puolelta? Keskuspankit ovat nimellisesti itsenäisiä, mutta tietysti ne ovat osa yhteiskuntaa, jonka kehitys ainakin jollain tasolla heijastuu myös niiden toimiin. FED ja Trump lienevät tässä vielä oma lukunsa.
Austeritya on luonnehdittu myös tietoiseksi deflaatioksi. Onkin paradoksi, että 10 vuotta kestäneen velkaantumisen seurauksena uhkaa deflaatio.
Sellaista vain voi tapahtua, jos tuotantoa ja pääomaa investoida on kovin paljon enemmän kuin ihmisillä eri syistä mahdollisuuksia kuluttaa. TTM voi olla monella tapaa puhdas out tästä silmukasta, jos sillä saa 1) inflaatiota/velkataakkojen keventymistä, 2) lisää kysyntää ja 3) varallisuuserojen suhteellista tasaantumista.
Liika inflaatio hyödykkeiden puutteessa on helppo ratkaista. Se olisi monelle tutun talousjärjestyksen paluu (ellei 1980-luvun normaali ole siinä vaiheessa niin etäistä historiaa, että on unohtunut). Suurempi kynnys lienee saada inflaatiota ja kysyntää hiipuvassa väestössä ylipäätään aikaan kuin päästä siitä eroon. Plus että varallisuuserojen kasvu on deflatorista itsessäänkin.
Pidättekö tämän päiväistä korjausliikettä sen verran laajana “hermoiluna” että odotatteko sen pohjalta jotain lausuntoja tai toimenpiteitä esim. keskuspankkien osalta? Vai meneekö osastolle “business as usual” ja katsellaan onko huomenna lisää verta kaduilla vai vihertääkö kuin koivumetsä juhannuksena?
Korjausliike, mikä yleensä määritellään 10 % laskuna, alkoi maailmalla jo syyskuun alussa etenkin suurimmasta kurssinoususta nauttineiden teknojen parissa. Ollilla oli ajatuksia aiheesta tässä ketjussa muutama päivä sitten.
Jos keskuspankit reagoisivat reilu 10 % korjaukseen teknoissa, niin oltaisiin melko syvällä keskuspankkien interventiopolitiikassa. Eli business as usual. Jos lasku jatkuisi ja samalla useat talousindikaattorit alkavat happenmaan suattaapi tulla lisää elvytystä. Keskuspankki tuijottaa varmasti myös pörssiä. Korkealla liitävä pörssi saa sijoittajat tuntemaan itsensä vauraaksi, ehkä vähän kuluttamaankin enemmän sekä se helpottaa yhtiöiden rahoituksen saantia.
10-20 % korjausliikkeet ovat täysin normaaleja siis.
Joo, totta tuokin. Ja pahoittelut väärästä sanavalinnasta, korjausliikkeelle on tosiaan ihan oma määritelmänsä. 3% ei itsessään ole paljon mutta lasku oli vain niin laajamittaista lähes kaikissa pörsseissä että mielenkiinnolla seurailen miten se tuosta jatkuu. On tämä yhdenlaista viihdettä vaikka panoksia on kiinni vasta about suomalaisten keskiarvon verran
Tässä on laskeskeltu, että keskuspankkielvytys, tarkemmin ilmaistuna korkojen lasku, vastaisi noin puolesta osakemarkkinan elpymisestä jenkeissä ja 1/5-osaa Euroopassa.
Ei pidä kiveen hakattuna tuota ottaa: lopulliset syy/seuraus -suhteet ovat taloudessa suht monimutkaisia.
“The results suggest that the drop in interest rates has provided a significant boost to stock prices. Most gains were concentrated in the long-term components, which are naturally more sensitive to discount rate changes than their short-term counterparts. All else equal, in the absence of the fall in interest rates, the long-term components of US and European stock prices would have been roughly 18% and 6% lower than they were on 4 September, respectively (Graph B, fourth panel). The short-term components would have been only slightly lower. The estimated total impact – equal to the weighted average of the short- and long-term components – amounts to close to a half and a fifth of the rebound in the US and euro area equity prices, respectively.”
Tämän vuoden vaalit tuovat varmasti volaa pörssiin, mutta sijoittajilla on suurempi huomio todennäköisesti talouden elpymisessä ja rokotteessa riippumatta siitä, minkä puolueen harmaa/keltahapsi Valkoisessa talossa istuu.
Pressanvaaleista ja pörssistä on todella paljon tutkimuksia, mutta pitkäjänteisen sijoittajan kannalta mielestäni oleellisen havainto on, että pörssiyhtiöt ryhmänä ovat mestareita mukautumaan muuttuvaan ympäristöön: lopulta on lähes sama, kuka voittaa. Kunhan systeemin fundamentaalisia perustuksia kuten sekatalousjärjestelmää, yksityistä omaisuutta jne. ei lähdetä kumoamaan. Ja se on melko epätodennäköistä. Pörssi kukoistaa jopa kommunistisessa Kiinassa niin miksi yksi OAC tai Sanders saisi sitä hiipumaan lännessäkään, ellei he saisi yksinvaltaa 50 vuodeksi itselleen.
Sp500 on kokenut pidennetyn historiansa aikana (oikea indeksi perustettiin 50-luvulla mutta se on keinotekoisesti konstruoitu menneisyyteen historiallisissa kuvaajissa) mm. kaksi maailmansotaa, parit pandemiat, laman, useita taantumia, inflaatiota, deflaatiota ja ties kuinka monta kymmentä presidentinvaalia. Silti sen yhtiöt ovat tarjonneet sijoittajalle hyviä tuottoja yli ajan.
Suomalaisyhtiöistä lähinnä kuluttajafirmoihin suorempaa vaikutusta (Kesko, NoHo, Terveystalo, Musti jne.) mutta toki tuo sointuu yhteen sen yleiskuvan kanssa maailmalla, että talouden elpyminen hidastuu.
Verkkokaupan osuus on kasvussa, ja Suomessa tapahtuvista verkkokauppaostoista osa menee muun kuin maksukortin kautta, esim verkkopankki lienee yleinen. Tällä on jotain vaikutusta noihin lukuihin.
Hmm, en kuitenkaan usko, että 6 kk sisällä kovin suurta muutosta tuohon olisi tullut. Vastapainona voi lähinnä näkökulman puolesta lisätä myös lisääntyvät appit puhelimiin, joihin ilmoitetaan pankkikortin numero ja maksu taitaa kirjautua korttiostoksi?
Toisin kuin aiemmissa suhdanteissa, kuluttajat ovat koronakriisin keskiössä. Talouden romahdus ei ole keskittynyt teollisuuteen ja investointeihin kuten vaikkapa rahoituskriisissä, vaan tällä kertaa nopein romahdus on tapahtunut palvelualoilla ja kuluttamisessa.
Niinpä koronakriisin taloudellisten vaikutusten arvioimiseksi ja päätöksenteon tueksi on tärkeää käyttää nopeasti saatavilla olevaa ja luotettavaa dataa nimenomaan kuluttamisen kehittymisestä. Nordean korttitilastot ovat hyvä lisäväline vaikutusten arviointiin.
Seuraamme viikoittain kulutuksen kehittymistä Suomessa korttitilastojen avulla. Tilastot mahdollistavat kuluttamisen seurannan päätoimialoittain eli esimerkiksi ravintoloissa, vähittäiskaupassa ja vapaa-ajan vietossa.
Korttitilastoja analysoitaessa on huomioitava, että mahdollinen maksutavan muutos ei näy tilastoissa. Esimerkiksi verkkokaupassa myös muut maksutavat kuin kortit ovat merkittävässä roolissa. Emme myöskään tiedä, onko maksutavoissa tapahtunut siirtymää kriisin aikana. Mikäli kuluttajat ovat siirtyneet enenevissä määrin verkkoon ja käyttävät siellä vaikkapa verkkopankkia pääasiallisena maksutapana, on mahdollista, että korttitilastot jonkin verran yliarvioivat volyymin laskua joillakin sektoreilla.
Korttitilastojen toimialaluokituksessa on pyritty noudattamaan yleisiä määritelmiä mahdollisuuksien mukaan.
Datasta on poistettu korteilla tehdyt ostokset ulkomailla. Samalla on kuitenkin huomioitava, ettei saatavilla ole dataa ulkomaisten korttien käytöstä Suomessa. Tämä vinouttaa korttidatan antamaa kuvaa Suomen talouskehityksestä hieman liian positiivisen suuntaan nyt, kun matkailu rajojen yli on vielä hyvin vähäistä.
). Se ympäristö on suosinut kasvua ja kurittanut esim. pankkeja sekä syklisiä. Voi ihan hyvin olla, että palaamme tähän vanhaan sapluunaan koronataantuman jälkeen.
