Äärimmäisen hyvä nosto ja muistutus! 
Finanssihistoria on sen verran lyhyt, että luotettavia johtopäätöksiä on vaikea vetää vedenpitävästi. Näyttäisi kuitenkin siltä, että “paras” ympäristö osakkeille paisuvien arvostusten vinkkelistä on sellainen mukava muutaman prosentin reaalikorko.
Nollakoroissa on se ongelma, että ne reflektoivat yleensä myös äärimmäisen heikkoa talouskuvaa. Siksi tavallisen talouden mukana putputtavan firman kasvunäkymät itse asiassa laskevat myös korkojen mukana. Sen sijaan kasvufirmojen kassavirtojen arvo vain paisuu, olettaen että niitä ei koske yleinen talouden heikkous.
Osakkeet ja korot eivät elä kahdestaan tyhjiössä, vaan talouskuva vaikuttaa molempiin myös suuresti. Se lieneekin avain siihen, miten korot nähdään suhteessa osakkeisiin. Jos korkeat korot reflektoi vahvaa taloutta, niin mukavaa osakkeille (etenkin siis syklisille). Jos korot nousee vaikka talous on heikossa hapessa mutta pitää tappaa inflaatio, menee osakkeet pesuveden mukana (70/80-luvun taite huh huuuh).
Kuriositeettina mainittakoon, että jenkeissä pörssien arvostus oli it-kuplan jälkeen edelleen koholla aiempaan historiaan verrattuna. 
Mutta ajanjaksoon 1990–2020 rajaten tuo näyttää suht pohjalta, kuten sanoit… Ja syklisille ja muillehan tuolloin alkoi oikea juhlakausi. Mutta tämä kuvaa juuri hyvin pointtiasi, miten suhteellista kaikki on ja miten sijoittajat peilaavat asioita lähinnä omana sijoitusaikana koettuun todellisuuteen.
40-luvuilla ja 50-luvuilla osakkeet olivat pitkään absoluuttisesti halpoja, huolimatta siitä että korot olivat matalalla (ja lopuksi lukittiin alas koska sota). Lopulta talous lähti kasvuun ja luottamus osakkeisiin palasi hissukseen 50-luvulla. Tässä oli juurikin takana mm. inho osakkeita kohtaan 30-luvun kosahduksen jälkeen.
Nykypäivä eroaa tuosta kuitenkin siten, että nyt meillä (kehittyneissä talouksissa) on nimellisestikin negatiivisia korkoja. Osakemarkkina on paljon kehittyneempi säästöjen dumppauspiste, kuin aiemmin. Joskin, tuskin se on juuri riskittömämpi muilla tavoin kuin aiemminkaan. Talouskasvunäkymät ovat mukavan vaisuja pitkässä juoksussa. Kaikki kriisit on torpattu setelitykein ja luottamus on säilynyt.
Se että osakkeet muuttuisi inhottaviksi matalien korkojen aikana vaatisi jonkinlaisen massiivisen tällin sijoittajien otsaan, todennäköisesti suurlamaa, huonoa talouspolitiikkaa jne. vuosikausia putkeen mikä tuhoaisi säästöt.
Ja tämä mahdollisuushan on aina hyvä pitää mielessä kun mehustelee kasvuyhtiöiden näkymiä jonnekin 2050-luvulle asti.
Lisäys: liittyen korkojen kokemisen subjektiivisuuteen. Tiettävästi historian ensimmäisen TINA-argumentti, josta on jäänyt jälkiä on paikannettu vuoteen 1688!