EDIT: Marianne vastailikin tähän tutkimustulosten muodossa tuonne inflaatioketjuun, eli näyttäisi että tämä ei edelleenkään ole kovin iso ongelma Yhdysvalloissa. Alkuperäiset pohdinnat jätetty alle.
Avoimien työpaikkojen määrästä Yhdysvalloissa tuli mieleen, että kuinka iso rooli jenkeissä on kohtaanto-ongelmilla? Esimerkiksi Suomessa tämä on ollut useilla aloilla ongelma jo pitkään.
Olettaisin, että jenkeille ongelma ei ole ollut yhtä suuri koska maan on helpompi houkutella osaajia lähes alalla kuin alalla moneen muuhun maahan verrattuna, mutta pandemia on voinut pahentaa tätä.
Olettaisin kuitenkin, että korona aika aiheutti muutaman asian:
- Viisumiprosessit olivat todella jumissa todella pitkään: tämä aiheuttaa väistämättä sen että työviisumeja erääntyi ja uusia tulee täytettyä viiveellä.
- Pandemia lisäsi työn kysyntää tietyillä aloilla ja vähensi toisilla. Vaikka nyt palataan osin normaaliin, saattaa tämä tasapaino olla pysyvästi muuttunut.
- Monet työelämässä pitkään olleet joilla oli mahdollisuus eläköityä päättivät tehdä sen suunnilleen samaan aikaan.
Tästä päästään pohdintani ytimeen:
- jos kohtaanto-ongelma on jenkeissä pahentunut, voivatko avoimet työpaikat jäädä pysyvästi (tai ainakin pidemmäksi aikaa) koholle, koska oikeita tekijöitä ei yksinkertaisesti löydy?
- Voiko korkojen nosto (ilman että mennään todella koviin äärimmäisyyksiin) auttaa tähän mitenkään?
- Vaikka firmat saataisiin ahdinkoon ja näiden avoimien paikkojen määrä hieman vähenisi, en näe että vaikkapa hyvien koodareiden tarve poistuisi mihinkään eli monella osaamisalueella vallitsee käytännössä ”täystyöllisyys” riippumatta siitä mitä tehdään.
- Tämä ongelma ei ratkea muulla kuin kouluttamalla lisää, lisäämällä maahanmuuttoa ja nostamalla automaatioastetta, mitkä eivät tapahdu nopeasti.
Voiko siis nykyisillä koronnostotoimilla olla sitä vaikutusta jota niiltä haetaan vai onko niiden teho pakostakin heikompi kuin ennen? Toki voi olla että kohtaanto-ongelmaa ei juurikaan ole ja kuvittelen vaan, mutta tällaisia ajatuksia tänään heräsi 