Pihisi tyhjiin? Kyllä noista viherpiiperrys firmoista on moni 200-300% jopa reilusti enemmänkin vielä plussalla esim.viime vuoden alkuun verrattuna. Mm. Plug, Ballard, Fuel cell, Bloom energy ja moni muu. Halu torjua ilmastonmuutosta saa monet sijoittamaan näihin yhtiöihin ei pelkästään kasvunäkymien ja tulevien kassavirtojen, vaan ihan jo pelkästään senkin takia että toivoo näiden breikkaavan uusilla tegnologioillaan helpottamaan tulevaisuutta maapallolla näiltä osin.
Mutta terve tiputus oli kyllä kursseille, hype oli jo lähtenyt liikaa laukalle.
Kannattaa seurata sektoria, jossain vaiheessa lienee oikea aika hypätä takaisin. Aurinko ja tuuli sitä paitsi jo lienee ihan hyvää business, mutta onko vielä näillä hinnoilla. Määrä tulee kyllä valtavasti lisääntymään.
Pitäskö katella p/Elukuja aurinko ja tuuli sektorilla?
Tuo on totta, että nöyränä pitää olla. Ylipäätään kun lukee raportteja ja tutkimuksia marginaalien parantumisesta, on kirjoittajilla melko kieli keskellä suuta (jos he ovat siis tutkijoita: sijoittajat nyt laukoo aina “totuuksia” mitä sylki suuhun tuo).
Mutta kun pohtii syitä tämän takana, niin ilmiö ainakin tuntuu (kukaan ei osaa sanoa varmaksi ) kestävämmältä. On vaikea nähdä että automaatio, digitalisaatio ja tähtiyhtiöefekti katoaisivat jonnekin. Päinvastoin! Tai sitten ulkomailta tulisi jenkkifirmoille haastajia, mutta se ei näytä todennäköiseltä sekään. Yleensä kuvio menee toisin päin.
Politiikka voisi olla riski kasvaneen regulaation tai verotuksen myötä. On hyvä myös tiedostaa, että vaikka sijoittajille tämä tilanne on vallan ihanteellinen niin muulle yhteiskunnalle se ei välttämättä ole sitä. Yritysten kasvava voitto-osuus kärjistää omalta osaltaan eriarvoisuutta, mikä taas ruokkii poliittisia suuntauksia jotka eivät ole status quo -hengessä mukana. Sekin riski on hyvä pitää mielessä.
Lisäys: on myös hyvä muistaa, että vaikka perustaso olisi nykyään kestävästi korkeampi, niin silti nyt eletään suotuisinta kasvusyklin vaihetta: talous buumaa, mutta palkat eivät vielä nousemassa roimasti. Kohta saattaa olla marginaalit enemmän paineessa. Ja, laskusykleissä kannattavuudet dyykkaa tietysti myös.
Olen pohtinut sitä että sellainen peruspessimismi taloudessa on tavallaan aika turvallinen tilanne marginaalien kannalta. Ylin rivi kehittyy nihkeämmin kuin perusoptimisimin aikana mutta ennustettavan nihkeästi. Siinä kun sitten keskittyy kaiken sen optimoimiseen joka tulee ylimmän rivin jälkeen, marginaali voi olla hyvä.
Sitten taas kun optimismia on ehkä enemmän kuin viimeiseen 14 vuoteen kertaakaan ja painopiste on ihan eri tavalla siinä että on paukkuja vastata kysyntään, siinä on potentiaalinen vaaran paikka jos kysyntä pettää. Ongelma voi korostua jos kustannuspuolella on enemmän painetta kuin mihin on 2000-luvulla totuttu siinä vaiheessa kun suhdanne viilenee.
Oon tätä seuraillut koska ylivoimainen träkki vuosikymmenien ajalta:
Palkkojen osalta nähdäkseni globaalisti on tilanne se, että kaikki eivät halua mennä töihin läheskään samoihin työoloihin samoilla ehdoilla kuin tammikuussa 2020 vaan jäävät mieluummin sivuun. QE:lla yritetään siis turhaan tässä vaiheessa vaikuttaa siis sellaiseen ilmiöön jossa motiivit eivät liity mitenkään kysyntäpuolen tilanteeseen.
Datapläjäystä Bank of Americalta. Euroopan kasvuennuste aikaisempaa korkeampi, kuten myös inflaatioennuste. 03/2022 odotuksissa EKP:n PEPP ohjelman päätös.
itse olen kauhuissani Italian velkaantuneisuudesta. DtG 160% ja Draghin pitäisi onnistua kaikessa. jos hän epäonnistuu seuraa vakava markkinahäiriö €uroopassa. mun mielestä todennäköisyys tälle on yli 50%.
Ugh, onko nyt syytä unohtaa taper talk? Tästähän jo haettiin siihen suuntaviivoja…
Edit: Ja näköjään joku pohtii samaa
…the reality is that the US economy is rapidly slowing even as inflation continues to soar, positioning the US squarely for a stagflationary crash and putting the Fed’s tapering plans squarely in doubt.
Heh, markkinat ei meinaa osata päättää onko tämä hyvä vai huono, futuurit pomppasi ylös, sukelsi alas ja… no, vähän näyttäisi lievästi negatiiviselta uutiselta.
Taitaa lisätä viestejä “tarjoilijaaaa, lisää elvytystä!” ja se siitä taper talkista tälle vuodelle.
Eli päätelmä voi myös olla et taloudet rattaat hiukan yskähtelevät mutta silti taper talk olisi tuloillaan. Tämä ei puolestaan olisi kovin myönteinen skenaario.
Edit:
Ja korkopuolen jannut on sitä mieltä että koroissa on nousuvaraa.
Tuo palkkojen nousu saattaa reflektoida sitä seikkaa, että tyypillisesti matalapalkkaiset alat kärsivät eniten koronan deltavariantista ja ihmisten varovaisuudesta (palvelut, ravintola, matkailu jne.). Sen sijaan esimerkiksi teollisuudessa parempi palkkaiset työpaikat kasvoivat reippahasti.
Ja onhan nyt tilanne taloudessa kans sekava, mikä tekee johtopäätöksien vetämisestä niin vaikeaa suuntaan tai toiseen.
Stagflaatiota olen huudellut mahdollisena kehityksenä tulevaan. Nyt tuli jenkeistä sopivaa dataa siihen. Ja välissä tullut myös autoteollisuudesta useammalta toimijalta ilmoituksia siru/komponenttipulasta ja tähän liittyvistä tuotannonrajoituksista.
Kuitenkin tärkeimpänä tekijänä tähän pidän kiinan ja muutaman muun aasian maan tiukkaa korona linjaa, joka tulevana talvena deltavariantin myötä ajaa ”koko maailman tehtaan” sielläpäin tapanana oleviin oikeisiin lockdowneihin, joita ei voi verrata eurooppalaisiin. Tästä johtuen tulee pulaa kaikesta, mitä on totuttu kaupan hyllyillä tuontitavarana näkemään. Hinnat nousee ja talous kyykkää. Joutuupa siihen keskuspankit pakon edessä nostamaan korkoja vielä päälle.
Ilmastonmutoksen aiheuttamat päätetyt toimenpiteet sitten jatkavat tätä kehitystä. Tässä pätee sama kuin yllä, ”koko maailman tehdas” on tehdessään kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta sotkenut oman ympäristönsä ja myös aiheuttanut valtavat hiilidioksidi päästöt. Kun päästöjä aletaan vähentämään, kustannukset nousee, kaikki rihkama jää tuottamatta ja osasta nykyisin hyllystä haettavasta välttämättömästä tavarasta tulee pula.
Suhdanteet muuttuu, tulokset joskus paranee, joskus heikkenee, tunnelmat vaihtelee, joskus hermoillaan vähemmän joskus enemmän.
Mutta ajatus siitä että tuollainen kokoelma bisneksiä treidaisi 2020-luvun keskimäärin nykyisellä melkein 2x p/s-arvostuksella (ja ilman enemmän ruotsalaista SSAB:ta p/s jokseenkin tasan 2x) on mielestäni hyvin kaukaa haettu.
Miten menestyvät sijoittajat toimivat tällaisessa tilanteessa, missä osakkeiden arvostustasot ovat hyvin korkealla? Varautuvatko he laskumarkkinaan esim. lisäämällä käteispainoa?
Onko historiallisesti kannattanut seurata jonkun sijoittajan/toimijan liikkeitä?
Oma käteispaino on nyt noin 80 prosenttia ja mm. shorttaan osalla osakeindeksejä.
Tällä foorumilla on erinomaista keskustelua eri makrotalouden skenaarioista sekä dataa historiasta. Nykytilanne on lievästi sanottuna omalaatuinen ja keskuspankkien rooli modernin rahateorian mukaisen politiikan rahoittajana merkittävä.
Kuten aikaisemmin olen todennut tällä foorumilla, veikkaukseni on USA:n ja todennäköisesti myös EU:n ajautumisesta stagflatioon. EU:ssa on myös paljon rakenteellisia ongelmia. Eurobondit eivät tule olemaan läpihuutojuttu ja Italiaa rahoittaneet pankit ajautunevat ongelmiin.
Pandemiat ja muut lämpenevät ilmaston aiheuttamat katastrofit vaikeuttavat tarjonnan vastaamista kysyntään lisäävät inflaatiopaineita nousevien palkkojen ja rahan printtaamisen lisäksi. Kauppasodat, protektionismi, sosioekonomisen eriarvoisuuden lisääntyminen, verojen korotukset, nousevat korot, valuuttojen vaihtokurssit, jne. riskit firmojen tuloksentekokyvylle aiheuttavat pääosin laskeva kursseja Q4:sta eteenpäin.
Ehkä seuraavan viiden vuoden aikana ajaudumme keskuspankkitaloudesta sääntelytalouteen. Kapitalismiin perustuva jatkuvan talouskasvun tavoite ei ole kestävällä pohjalla pitkällä aikavälillä.
Elina Valtosen hyvä juttu hs: Elina Valtonen: Euroopan keskuspankki on lakaissut euroalueen ongelmat maton alle - Politiikka | HS.fi
Arvelee, että EKP:n ostamat velat “unohdetaan” taseeseen. näin hoidettaisiin kriisimaiden kuten italia ylivelkaisuus. epäilen itse lopetetaanko EKP:n osto-ohjelmaa koskaan, koska systeemikriisin vaara niin iso.
siitö olen aika vakuuttunut, että FED alkaa taperoida ja pystyy nostamaan korkojakin. €urooppa = Japan.
Ehkäpä emme ajaudu. Jatkuvan talouskasvun tavoitetta on eletty menestyksekkäästi jo industrialismin alkumetreiltä saakka, joten pitkä aikaväli on nähdäkseni tullut koeponnistettua.
Se, että tulenpalava ja -punainen aate kuiskuttelee haivenien alla muuta, ei onneksi vaikuta tosiasioihin eikä ympäristön suoriutumiseen. Talouskasvu tulee jatkossakin olemaan ensisijainen asia, jonka jälkeen tulevat muut, yksilötason tarpeet, jotka muuten rahoitetaan sillä talouskasvulla.
Nykypolven on tätä analogiaa vaikea ymmärtää, kun raha tulee seinästä (isin tililtä) ja maito kaupasta. Totuus on tarua ihmeellisempää.
Mielenkiintoinen näkökulma. Millainen skenaario tukee tätä ajatusta sääntelytaloudesta? Pitäisi todellakin olla se pessimistisin tilanne, jossa globaali kauppa tyrehtyy merkittävästi valtioiden siirtyessä kriisitilaan ja mahdollisiin sotilaallisiin konflikteihin? Stagflaation mahdollisuudesta on puhuttu kuinka todennäköistä tähän tilanteeseen on painua ja mikä on mahdollinen kesto? Komponenttipula on totta ja inflaatio on kasvanut. On kuitenkin arvioitu, että tarjonta elpyy 2023, joka ei nyt kovin kaukana enää ole. Odotammeko seuraavalle vuodelle mörnimistä?
) kestävämmältä. On vaikea nähdä että automaatio, digitalisaatio ja tähtiyhtiöefekti katoaisivat jonnekin. Päinvastoin! Tai sitten ulkomailta tulisi jenkkifirmoille haastajia, mutta se ei näytä todennäköiseltä sekään. Yleensä kuvio menee toisin päin.
Se olisi eeppistä myrkkyä osakkeille, kryptoniittia suorastaan.
