Materiaalin saattaminen vaikkapa Open AI:n mallien luettavaksi on jo aika helppoa ja voihan malleja tosiaan jo kouluttaa omallakin materiaalilla.
Pikkuisen tuossa AI-hypessä nimenomaan se hype haiskahtaa. Koodarienkin tuottavuudesta puhuttaessa olisi ihan hyvä ymmärtää, että iso osa on kaikkea muuta kuin sitä koodin vääntämistä. Ja yhä taitaa olla totta se fakta, että suurin osa koodista on vanhan koodin korjaamista milloin nämä nykyiset mallit eivät oikein loista.
Olen aika skeptinen siihen, että AI tuottaa semmoista tuottavuusloikkaa kuin hype sisältää. Onhan se mahdollista, koska oma ymmärrykseni noiden teknologioiden kehitysputkesta on rajallinen, mutta nähdäkseni vaaditaan enemmän ja parempaa kuin nyt saatavilla olevat mallit ja työkalut.
Puhtaasti historiaa katsoen, tuottavuuteen merkittävästi vaikuttaneet asiat, kuten teollistuminen ja internet, ovat vaatineet paljon fyysistä infraa pohjalle. Näiden tuottavuutta parantavien tekijöiden pohjatyö, etenkin globaalilla tasolla, oli suht hidasta ja vaati paljon pääomia, minkä vuoksi hyöty ulosmitattiin pidemmällä aikajaksolla. AI-työkalujen rakentaminen tietenkin ottaa myös aikansa, mutta uskon sen olevan huomattavasti nopeampaa. Globaali jakelu ja implementaatio eivät myöskään kohtaa vastaavia rajoitteita, joten tulevaisuus näyttää jos tästä muodostuisi poikkeus historiaan peilaten.
Lukaisin aamutuimaan Jussi Ahokkaan (joka vieraili Inderespodissa syksyllä 2022, huomatkaa Inderesin etusivun hakupaneelissa voi nykyä hakea sisältöä nimillä, aiheilla ja sisällöillä ) tuoreimman katsauksen keskuspankkikapitalismista. Jussi ennustaa vuodesta 2024 rauhallisempaa, kiitos Yhdysvaltain lavean finanssipolitiikan. Korkojen laskua hän ei niinkään odota kuin napsun verran. Kuten kaikki fiksut ihmiset, hänkin kyllä myöntää ettei hänellä ole kristallipalloa ja vuoden 2023 ennusteet menivät pieleen.
Nykytiedon valossa tolkullisia näkemyksiä, kunnes toisin käy.
Ja vielä pessimistisemmän kuvan tuottavuuden kehittymisestä saa, jos katsoo “total factor productivityn” (en osaa linkata kuvaa enkä jaksa opetella) kasvua eli sitä osaa tuottavuudesta, joka selitetään teknologisella kehityksellä (vaikka toki kyseessä residuaali eli sisältää kaiken tuottavuuden, joka ei synny työvoiman ja pääoman määrän kehittymisestä).
Tämän tfp:n heikko kehitys dot.com aikaan oli keskeinen syy, miksi kasvumallien kehittelýn grand old man Robert Solow oli niin skeptinen silloisesta puheesta uudesta taloudesta ja sen ihmeellisyydestä.
Näin hyvinkin, varsinkin mikäli tosiaan 1990-luvun dotcom-kupla asetetaan historian oppitunniksi tuottavuusloikkaan liittyvien odotusten suhteen. Varsinkin koneiden ja laitteiden valmistuksessa tuottavuus on tähänkin asti jäänyt melko matalaksi digitalisaatiosta riippumatta, mikä itseltäkin pääsee aika ajoin unohtumaan mm. näissä sijoitushommissa, vaikka jonkinlainen teknointoilija olenkin.
Kielimalli itsessään tuskin on vielä mikään kultamuna yrityksille. Tekoälyn merkittävimmät hyödyt saataneen vasta siinä vaiheessa, kun tekoälyä voidaan joustavasti ja skaalautuvasti yhdistää robotiikkaan ja muuhun automatiikkaan. Siihen on vielä matkaa. Väliin voi mahtua vielä 1-2 pörssiromahdustakin ennenkuin siinä ollaan.
Vielä suurempi mullistus tulevaisuuden taivaanrannassa lienee teköälyn ja kvanttitietononeen yhteiset mahdollisuudet, mutta siitäkin on vasta lähinnä visioita. Asiat etenevät oikeasti hitaasti ainakin yhden ihmissukupolven aikaperspektiivissä.
Jos katsotaan viimeisen 10 vuoden tuottoja, on Hesuli mainittaan parempi pörssi. Tämä slaidi tulee seuraavaan Varttiin, mutta en malta vilauttaa sitä jo nyt. Jos huomioidaan osingot, pärjäsi Hesuli jopa SP500-indeksille 2019 alkuun asti ja pandemian aikana ero on leventynyt. Sama tarina muualla, mutta Hesuli lyö mennen tullen muun Euroopan sekä maailman ilman Yhdysvaltoja.
Huom. kuvaaja on indeksoitu eli kaikki indeksit lähtevät arvosta 100 tammikuussa 2014.
8 % nimellinen kokonaistuotto ei ole huono, joskaan ei kovin ihmeellinenkään. Silloin rahat tuplautuisi osakkeissa karkeasti yhdeksässä vuodessa.
Kuten Joulu-Vartissa huomautin, etenkin jenkkipörsseissä tuottoja on avittanut arvostuskertoimien venyminen. Jos katsotaan tuloskasvua, on vähemmän yllättävästi käppyrät samassa järjestyksessä mutta kun tuloskasvu indeksoidaan lähtemään satasesta voi helposti havaita, miten pörssit ovat laukanneet tuloksia nopeammin Yhdysvalloissa. SP500 tulokset ovat tuplanneet pörssin triplatessa. (Huom. osinkojen takia pörssin kokonaistuotto on tietysti muutenkin enemmän kuin tuloskasvu ja ajan kanssa ero vain paisuu).
AI ei lisää tuottavuutta vain kielimalleilla. Lisäksi todennäköisesti tuottavuutta lisäävä AI:n käyttö ei synny AI-sovelluksilla (AI-työkalut, ChatGPT…) vaan siten, että AI on integroitu tuotteeseen, yrityksen järjestelmiin jne.
Itse olen ollut “innoissani” AI:sta vuosia, koska yhteiskunnassa on ilmiselviä AI:n sovelluskohteita.
Esimerkkinä jokin iso logistiikkafirma, josta on hieman kokemusta. Liiketoiminta on sitä tuottavempaa, mitä optimoidummin tavarat voi kuljettaa paikasta A paikkaan B.
Tämä vaatii, että kaikki tavarojen kuljetusdata liikkuu reaaliaikaisesti vastaavassa tietomallissa kuin reaalimaailmassa. Eli tiedetään, mikä rekka vie mitäkin pakettia ja koska se saapuu terminaaliin, miten se liikkuu terminaalissa jne.
Lisäksi vastaava historia data on saatavilla tekoälymallien opetukseen.
Näin pakettien kuljetus voidaan ajan saatossa optimoida täysin. Ennen kuin rekka saapunut terminaaliin, voidaan terminaaliprosessit optimoida, valita seuraavat kuljetusrekat sekä optimoida rekan tavaratilan täyttö AI:lla.
Lisäksi myynnin tarjoukset asiakkaalle voidaan optimoida, kun reaaliaikaisen ja historiadatan avulla kyetään AI:lla ennustamaan järkevät hinnat ja katteet.
Suomen tasolla saman optimoinnin voi tehdä liikenteeseen ja moneen muuhun.
Kun olen joidenkin IT-palvelufirmojen AI-kehitystä seurannut, olen ollut huolissani pinnallisesta tiedosta. Yritetaan keksiä lähinnä LLM sovelluksia, jotka lisäävät tuottavuutta.
Mielestäni hyvin johdettun Silo.AI johdon kommentit ovat lähes aina olleet loistavia. Tässä Silo.AI:n COO:n 2019 blogikirjoitus IT-kehityksen organisoinnista, jonka jokaisen IT-palvelufirman tulisi lukea.
Silo.AI:n mukaan on 2 keskeistä roolia AI-Mentor
Ymmärtää oikeasti sen miten neuroverkkomallit toimivat. Osaaminen ei ole vain sitä, että kykenee AI-kirjaston mukaan tekemään koodia. Kykenee siten pysymään kehityksessä kartalla ja sparraamaan yrityksn muita AI-osaajia
AI Solutions Strategist
Omaa kyvyn ymmärtää, miten AI:ta voi soveltaa liiketoiminnan prosesseihin siten, että ne oikeasti tuottavat lisäarvoa.
Myös tämä henkilö sparraa yrityksen muita alueen osaajia.
Neuroverkkojen integroiminen osaksi olemassa olevaa järjestelmää on varmasti se tuottavin tapa saada liiketoiminnalle hyötyjä. Valitettavan moneen yritysohjelmistoon se vaan ei ole mahdollista tai on ainakin hyvin kallista. Ja on toisaalta juuri kiinni siitä, mikä on toimittajan kyky tehdä näitä muutoksia. Helposti päädytään kokonaan uuden ohjelmiston hankintaan, joka hyödyntää olemassaolevan tietokannan dataa mallin luomiseksi. Tässä tullaankin sitten siihen, että missä vaiheessa yritykset alkaa tekemään näitä investointeja.
Kuvaamiasi asioita on aikaisemmin tehty ihan perinteisin menetelmin, mutta tuo ennustettavuus on varmasti kehittyneempää neuvoverkon kautta, jos dataa on riittävästi ja se on oikeassa muodossa. Menee vähän varmaan ketjun aiheen ohi jo nämä kommentoinnit. Mutta lähinnä varmaan se pointti näistä, että ei se AI ihan itsestään yritysjärjestelmiin synny. Onko sinun esimerkissäsi työvoimaa vähennetty tai siirtyneet uusiin tehtäviin?
AI:n eräs haaste on se, että ylätason terminä sen alle mahtuu monenlaisisa asioia, toisaalta joitain sen sovellusalueita voidaan tehdä ilman AI:takin. Yritysten kohdalla ainakin minua kiinnostaa tietää konkreettisemmin mitä ne tekevät mainitessaan AI:n (jos olennainen osa toimintaansa), pelkkä AI kun ei paljoakaan kerro.
Hyvä ketju Pettisillä X:ssä protektionismista ja globaalista ”teollisuuskriisistä”: yhä useampi maa, erityisesti Kiina, yrittää kasvattaa talouttaan viemällä teollisuushyödykkeitä muille.
BKT:n laskukaavassa vienti on plussaa, tuonti miinusta.
Kiinan ongelma on monelle foorumin aktiivilukijalle ja Vartin katsojille tuttu. Maa tuottaa enemmän kuin kuluttaa.
Mutta moni muu maa yrittää samaa oman talouden kasvaessa hitaasti. Yhdysvalloille tämä on keino vähentää omaa vaihtotaseen vajetta ja rakentaa ruostunutta teollisuuspohjaa uudelleen.
Maailmantalouden väkirikkain maa Intia aikoo rakentaa teollisuuttaan vahvaksi.
Toisaalta Eurooppa, joka on hyvin vientivetoinen, tuskin seisoo tumput suorina loputtomasti kunnes Brysselin etanasopan ja vohvelien ääreltä poliitikot heräävät rakentamaan suojatulleja.
Seurauksena on kiihtyvää kauppasotaa ja protektionismia alá 30-luku. Tämä kehitys inahti liikkeelle jo finanssikriisin aikoihin 15v sitten joten uusi trendi ei ole kyseessä.
Heräsi mielenkiinto siitä, että minkälaiset yritykset pärjäsivät parhaiten 30-luvulla? Mietin myös, että pitääkö deglobalisaation myötä alkaa keskittymään enemmän absoluuttisesti suuriin yrityksiin (omissa maissaan), jos vienti vähenee.
Merkantilismin (vienti hyväksi, tuonti pahaksi, oltava omaa tuotantoa) paluun lisäksi maailmankauppaa myllertää ja jakaa leireihin yksi hanke: EU:n hiilitullivero 2026 alkaen. Käytännössä se pistää firmat ympäri maailman epäsuorasti osallistumaan EU:n päästökauppaan monilla aloilla.
Kiina & Venäjä kauhuissaan, mutta UK, Australia, Japani, USA mahdollisesti seuraavat perässä omilla malleillaan. Muiden on sopeuduttava. Hiilitulleissa on toimeenpanohaasteita, mutta silti saastuttavan tuotannon kilpailuetu on haparoitumassa ja maailmantalouteen syntyy isojakoa tällä perusteella.
Vahva lukusuositus FT:n tän päivän jutulle aiheesta.
Ps. @Kaptah5 kysymys, mitkä firmat pärjäävät protektionistisen merkantilismin pyörteissä mitä mielenkiintoisin. Ainakin ne, jotka sijoittavat tuotantonsa markkina-alueilleen
Jos mietitään ensin 30-lukua, on maailma siitä hieman muuttunut. Meillä oli kyllä jo jokseenkin kehittyneet osakemarkkinat muutamissa paikoissa, mutta talouden rakennemuutos on selkeä jo katsomalla vaikkapa aikakauteen sijoittuvia sarjoja: ukkelit käy töissä tehtaissa, naiset puuhailevat kotona lasten parissa (ja enemmissä määrin toimistotöissä). Yhteiskunta oli paljon teollisempi. Yhdysvallat oli laman kourissa. Toisaalta monet eurooppalaismaat pystyivät harrastamaan protektionismia siirtomaidensa turvin, esim. Britti-imperiumi Intian kruununjalokivensä kanssa pystyi hyvin suosimaan omiaan kun neljäsosa tai mitä lie maapallon pinta-alasta oli kartassa sitä Britannian pinkkiä.
Useat firmat toimivat myös paljon paikallisemmin: talouden globalisaation ensimmäinen aalto oli hajonnut jo ensimmäiseen maailmansotaan parikymmentä vuotta aiemmin.
@PorssiPatruuna kommenttiin on helppo yhtyä: isot firmat (ja niiden liepeillä häärivät pienet) jotka toimivat kotimarkkinoillaan pärjäävät.
Yhdysvalloilla on nyt, kuten myös 30-luvulla, valtava etulyöntiasema: raaka-ainerikas, vahva kotimainen kulutus ja kaksi valtamerta suojaamassa mikäli kauppasota eskaloituukin kuumiksi konflikteiksi. Jenkkimarkkinasta elävät firmat toimivat siis kohtuullisesti.
Eurooppa on valitettavan vientivetoinen ja heikko sisäiseltä kysynnältään, mutta kyllä täälläkin on varmasti aloja jotka pärjäävät.
On myös firmoja, jotka ovat asemoituneet hyvin mikäli länsi eriytyy muusta maailmasta enemmän. Sijoitin itse Outokumpuun (kamala toimiala, tämä ei ole mikään suositus ) syksyllä ja osasyy on näkemäni mahdollisuus sille, että suojatullit yhdistettynä lännen uudelleenteollistamiseen (enemmän kysyntää) tekevät pääomaintensiivisestä toimialasta hieman tuottavamman, mitä se on ollut viimeiset 15 vuotta. Outokummulla on tuotantoa sekä Euroopassa että USA:ssa missä se on suuri peluri. Se on toki vain yksi esimerkki.
Toisaalta sellaiset firmat, jotka kärsivät nyt vaikka Kiinan halpatuonnista voivat pärjätäkin paremmin sitä mukaan kun muureja nousee maailmankaupassa ylös.
Luulen, että avotaloutta ja avointa maailmaa pitkään ajanut Eurooppakin joutuu lopulta muuttumaan protektionistisemmaksi. Tämä tukee sitten myös meidän kotimarkkinafirmoja, joskin Eurooppa on alueena raaka-aineköyhä ja siten maailmantalouden pirstaloituminen osuu tänne väkisinkin enemmän.
Raaka-aineet voisi kenties olla mielenkiintoinen hajautuskohde, mikäli jos kun niistä on pulaa ja niitä halutaan myydä vähemmän naapuriin?
Sellaiset ultraglobaalit firmat jotka nojaavat kompleksisiin toimitusketjuihin ja joiden loppukysynnän ajuri tulee muurin väärältä puolelta taas olisivat ilmeisiä häviäjiä.
Painavaa asiaa liittyen korkosyklien historiaan ja siihen mitä voimme siitä oppia. Lukiessa on hyvä hetki reflektoida omaa tämänhetkistä sijoitusvarojen allokointia ja niihin sisältyvää riskiä / tuottopotentiaalia. Teksti on aika pitkä, joten tämä ei sovellu kaikille.
In his latest memo, Howard Marks considers what financial history can teach us about periods of easy money, the impact they have on investor behavior, and what happens when they end. He analyzes macroeconomic trends using insights from Edward Chancellor’s latest book The Price of Time: The Real Story of Interest to argue that we’re unlikely to soon see the return of the permissive investment climate that prevailed in recent decades.
Onko tässä menty vuoden 2021 laaja-alaisesta puutteesta (korona, tehdaspalot,ym.) ja kysyntäpiikistä ensin ylivarastoihin ja nyt jäähdytellään 2023 ennen normalisoitumista?
Huomenta kaikille! Lomilta palattuani kiinnitin huomiota siihen, että inflaatioennusteissa ollaan harvinaisen yksimielisiä siitä, että hintojen nousu hidastuu tänä vuonna hiljalleen kohti keskuspankkien tavoitetasoa (ao. kuvio TS Lombardilta).
Tämänkaltaisessa yksimielisyydessä on aina vaaransa, ja tänään makroartikkelissa kirjoitin riskeistä ennusteisiin liittyen. Ne voi tiivistää kahteen sanaan: geopolitiikka ja tarjontashokit. Kumpikaan ei ole helppo nakki keskuspankeillekaan mallintaa.
Viime vuoden pörssirallin jälkeen osakkeet ovat ottaneet maailmalla ja Suomessa happea. Geopoliittiset riskit Ukrainassa ja Lähi-Idässä sekä Taiwanissa ovat sijoittajien mielessä. Vuosi 2024 on myös kiireinen vaalivuosi: Suomen harmaahkot presidentinvaalit eivät globaalin talouden vaakakupissa paljoa paina, mutta etenkin Yhdysvaltain presidentinvaalit vuoden lopussa kylläkin. Maailman suurimmaksi demokratiaksi tituleeratussa Intiassa on parlamenttivaalit.
Keskimäärin pörssit ovat nousseet tavallista useammin USAn presidentinvaalivuosina, joskin aineisto on niin vähäistä että tämä menee kahvipöytäkeskustelun anekdootin tasoseksi heitoksi.
Taiwanissa on myös presidentinvaalit, mihin Kiina reagoinee kiukkuisesti maan jatkaessa itsenäisyyden linjaansa.
Bloombergilla oli arvioita, miten Kiinan mahdollinen hyökkäys tulevaisuudessa (sen valmistelu veisi ja näkyisi pitkään) maahan tai maan merisaartaminen vaikuttaisi globaaliin talouteen. Seurauksena olisi pahin lama sitten 30-luvun. Globaali BKT voisi laskea 10 %. Finanssikriisissä lasku oli 5 %, samoin pandemiassa.
Yhdysvaltain työmarkkinasta vekkuli taantumaindikaattori: kausityöläisten määrä on laskenut kohta jo pari vuotta… Aiemmin tämä on ennakoinut taantumaa melko hyvin, ainakin muutamia kertoja.
) tuoreimman katsauksen keskuspankkikapitalismista. Jussi ennustaa vuodesta 2024 rauhallisempaa, kiitos Yhdysvaltain lavean finanssipolitiikan. Korkojen laskua hän ei niinkään odota kuin napsun verran. Kuten kaikki fiksut ihmiset, hänkin kyllä myöntää ettei hänellä ole kristallipalloa ja vuoden 2023 ennusteet menivät pieleen. 
