Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Pahoittelut tässä seuraa hieman pidempi kommentti, mutta toivottavasti antoisa ja ajatuksia herättävä.
Perinteinen ajattelumalli on, että säästäminen on hyve, sillä sillä voidaan rahoittaa investoinnit ja tätä kautta yleisen elintason nousu.
Useissa maissa talouskasvun “alkuvaiheessa” on talous pistetty säästömoodiin, millä ruokitaan investointeja. Kasvavat taloudet tuppaavat jopa olemaan niin pääoman nälkäisiä, että ne ovat kasvuvaiheen alkupäässä alijäämäisiä (esim. USA 1800-luvulla, E-Amerikka samana aikana jne.).
Suomessakin 1952 pääministerinä toimiva Urho Kekkonen julkisti käsittääkseni kuivan kirjapamfletin “Onko maallamme malttia vaurastua”, jonka ydinviesti korosti säästämisen tärkeyttä, jotta ne säästöt voidaan kanavoida teollisuuden investointeihin ja tätä kautta koko maan elintason nousuun.
Tästä johtuen monet täällä ovat saattaneet kuulla vanhempien sukupolvien anekdootteja, miten pankista ei kotitalous saanut lainaa kuin anenemalla jos silloinkaan! Tämän havainnon takana oli ihan oikea teollisuuspolitiikka: säästöt lainoina teollisuuteen, ei kotitalouksien käyttöön. 
Tämä muuttuikin radikaalisti 1980-luvulla, mutta se on eri tarina.
Sitten nykyaikaan. Useimmat kypsät taloudet ovat vaiheessa, missä kokonaiskysynnän heikkous on se suurempi ongelma. Investointeja tehdään vähemmän, kun ne ei kannata. Tosin tätä teemaa sotkee herkästi se, miten nyt aineettomat investoinnit kuvioon lasketaan. Kaiken kaikkiaan, kehittyneet taloudet eivät ole niin pääoman nälkäisiä enää, kuin ennen.
Tässä mielessä säästäminen (eli muiden tulojen pidättäminen itsellään), ei välttämättä enää olekaan kansantalouden tasolla liiassa määrin niin jees.
Muutama tarkennus. Näin siis yleistasolla. Ehdottomasti kannattaa säästää yksilönä. Ongelma on, jos on, enemmänkin varallisuuden pakkautuminen suhteellisen pienelle porukalle.
Todellisuudessa varallisuuden tarkka mittaaminen on vaikeaa, ja käsitys siitä kuinka paljon yhteiskunnat ovat eriarvoistuneet 1950-luvun “kultaisen ajan” jälkeen vaihtelee. Enkä siis sano, että rikkaista pitäisi hankkiutua eroon. Päinvastoin. Mutta jos varallisuus keskittyy liikaa ja liian pitkäksi aikaa samalle poppoolle, se voi olla ongelma. Ja nyt en puhu mistään spurgumiljonääreistä, jotka rähisevät sikarit suussa jotain parempaa mutta huonosti istuvaa päällään, vaan superrikkaista luokkana. Kuten joskus tokaistaan, kapitalismi pitää välillä pelastaa kapitalisteilta.
Jep. Ainakin tuo linkkaamani paperi ja muitakin tutkimuksia viittaavat siihen, että osasyy julkiseen velkaantumiseen länsimaissa saattaa tulla tietyn ryhmän säästöjen paisumisesta.
Tämä voi nopeasti kuulostaa ristiriitaiselta: miten mukan tietyn kansanryhmän säästäminen “pakottaa” valtion ja muut velkaantumaan? Jos säästöt eivät mene yleistä elintasoa kasvattaviin investointeihin (ja sitä kautta kiertoon talouteen), ne on pois muiden tuloista (systeemitasolla säästöjen on muuten kirjanpidollisesti pakko vastata investointeja, mutta ei mennä nyt siihen Maatasolla ei, mutta maapallon tasolla kyllä). Toisen meno on toisen tuloa. Kuten yllä jo totesin, toisen säästäminen on tulojen leikkaamista toiselta. Koko talouden tasolla tämä on kivuliasta, joten helpompi tapa adjustoitua on ottaa velkana tuo toisen säästö. Nuohan pitääkin siis jälleen kokonaisuuden tasolla mätsätä: raha ei voi hävitä tyhjyyteen. Valtioiden velkaantuminen voi siis ainakin osassa länsimaita olla tällainen hätäventtiili mikä mahdollistaa suuremmat säästöt ylisäästäjille.
Sama tapahtuu myös maatasolla. Esim. Kiinan ja muiden, esim. öljymaiden ylisäästäminen pakottaa reservivaluutta USAn velkaantumaan.
Jos aihe kiinnostaa enemmän, Michal Pettis on sivunnut aihetta esim. blogissa sekä erinomaisessa ja napakassa kirjassa “Trade Wars are Class Wars”.
Tässä vanhempi blogiteksti. Varoitus: nämä ovat sitten tervaisia tekstejä! 
https://carnegieendowment.org/chinafinancialmarkets/69838
Lisäys: lainaus pätkästä:
"There are only two ways investment can rise and two ways savings elsewhere can drop. A savings glut, in other words, must result in one or more of the following adjustments, enough to fully offset the savings glut:
-
Productive investment rises. If productive investment has been constrained by a lack of savings, productive investment will rise. There may be a rise in debt associated with an increase in productive investment, but because this debt can be fully serviced by the increase in productive capacity, higher debt will not result in a higher debt burden.
-
The debt burden rises. Nonproductive investment can also rise. Excess savings can cause unsold inventory to rise because the economy produces more than it consumes. It can also cause large speculative flows into real estate or other assets, perhaps even setting off asset bubbles. When this happens, it can create additional investment outlets for excess savings in the form of projects, including most often real estate projects, whose economic value can only be justified by rising price expectations. The debt associated with a rise in unproductive investment represents a rise in the debt burden.
-
The debt burden rises. Rising asset prices can unleash a consumption boom if this causes ordinary households to feel wealthier and so increase their consumption (the wealth effect). This increased consumption creates what I will call, perhaps clumsily, a consumption glut. A savings glut can also force changes through the financial system. As deposits pile up in the banking system or as money flows into funds, there is pressure within the banks and funds to deploy them into riskier assets. One way this happens is through a weakening of credit standards, so that households that once might have been denied access to consumer credit suddenly find it easy to borrow. They expand consumption. Needless to say, in either case, the debt associated with a rise in consumption represents a rise in the debt burden.
-
Unemployment rises. If the reduced consumption caused by a savings glut is not matched by higher investment or by a consumption glut, total demand drops, resulting in higher unemployment. Unemployed workers stop producing goods and services but do not stop consuming. Because savings is simply the gap between production and consumption, unemployment causes the savings rate to drop.
Economists almost always miss this point. A global savings glut must be accompanied by one or more of the four adjustments listed above, two of which result in a rise in overall global savings and two of which don’t. The former occurs if the economy rebalances either in the form of higher productive investment or in the form of higher unproductive investment (although in the second case it is only temporary). The latter occurs if the economy rebalances either in the form of a consumption glut or in the form of a rise in unemployment."
Lisäys 2: tässä kans toinen mielenkiintoinen tutkimuspaperi aiheesta.
Pahoittelut viestin pituudesta, tämä on yksi lempiaiheitani.
