Ostovoiman parantuminen kohdentuu hyvin eri tavalla eri ihmisiin. Hinnathan ehtivät kuitenkin nousta parisen vuotta, joten vaikka tänä vuonna palkankorotukset jäisivät lievästi plussalle suhteessa inflaatioon, niin ostovoima on heikkoa edelleen. Se näkyy vähänkin kalliimpien tuotteiden myynnissä (krhm tiedän kokemuksesta). Hintoja harva yrittäjä lähtee laskemaan merkittävästi, ellei tuottajahinnat putoa.
Kamala Harrisin verojen nosto alkaa hahmottua. Ajatuksissa on mm. nostaa yritysveroa Yhdysvalloissa 21 → 28 %:iin. Yritysten minimivero nousisi 15 → 21 %.
Seuraavan 10 vuoden aikana verokertymää (arviolta noin 63 biljoona dollaria) on tarkoitus nostaa 5 biljoonalla ja laskea 4 biljoonalla, mutta niin että rikkaat maksavat paljon enemmän ja vastaavasti köyhemmästä päästä verot kevenevät eri helpotuksilla. Alle 400 000 $ vuodessa tienaavien kotitalouksien verot pysyvät periaatteessa ennallaan, mutta esim. lapsiasioihin tulee jotain kevennyksiä. Huom. rikkaassa maassa kovatuloisen määritelmä on vähän eri… 
Mielenkiintoisena lisänä rikkaille (nettovarallisuus +100 MUSD) jonkinlainen vero myös realisoimattomille voitoille. Joskin, tällaisen verotus on aina vaikeaa ja saa nähdä eteneekö tuo mihinkään.
https://www.wsj.com/politics/policy/kamala-harris-tax-plan-2024-election-10f95d18?siteid=yhoof2
Trendi viimeiset 40-50 vuotta on ollut, että rikkaiden verotaakka kevenee ja verot ovat keskiluokan riesa. Samalla julkiset vajeet ovat revenneet taloustilanteeseen nähden ennätyssuuriksi. Tässä mielessä verojennostopainetta piisaa, eikä tällainen käänne verotuksessa olisi yllättävää. Eri asia on, missä muodossa nämä menevät edes läpi sillä demokraattienkin kesken on monenlaista leiriä. Pienen vivun Harrisille, jos hän siis edes voittaa, antaa se seikka että 2025 erääntyy Trumpin 2017 uudistus ja mikäli sopuun ei päästä verot nousevat lähespä kaikilla. Sitä ei halua kukaan. Jonkinlainen ratkaisu siis syntynee.
Pörssituloksia ruokki verokevennys 2018, joten verojenkorotusten luulisi raaputtavan vastaavalla tavalla tuloksia alaspäin jos nämä etenevät. Kaiken salahelinän keskellä lopullista vaikutusta on kuitenkin vielä vaikea arvioida.
Buffethan sanoi muutamia vuosia sitten ettei hän voi ymmärtää miksi hänen veroprosenttinsa on pienempi kuin sihteerinsä.
Yhdysvaltojen valtionvelan nettokorkomenot nousivat 861 miljardiin dollariin viimeisen 12 kuukauden aikana, Korkokustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet kahdessa vuodessa, kun mukaan otetaan keskuspankin pankkien saamat maksut niin korkokustannukset nousivat ennätykselliseen 962 miljardiin dollariin.
https://x.com/KobeissiLetter/status/1828510365807747513
Tässä on mielenkiintoinen Yhdysvaltojen työllisyyshommista. 
Se on aika paljo, 2600$/asukas/vuosi. Vrt. Suomi jonka valtionlainojen korkomenot 2023 oli 2,3miljardia, eli reilu 400€/hlö.
No, tässä sentään pärjätään jenkeille selvästi. 2022 korkomenot oli Suomessa vain 0,8miljardia. Eli korkomenot ovat liki kolminkertaistuneet vuodessa.
Nämä siis suomen osalta 2023 lukuja, melkein kämmenet hikoaa kun jännittää miltä ne kuluvan vuoden osalta näyttää.
Muutama nosto päivän Vartista. Aiheina Fedin Powellin taantumaa pelkäävät puheet Jackson Holessa sekä NVIDIAn tulos.
Haluaisin ALV-keskustelun, minkä lopullinen vaikutus Helsinginkin pörssiin on minimaalinen oletettavasti, rinnalle nostaa erään toisen, makuuni relevantimman teeman.
Miten häntä on alkanut heiluttamaan koiraa? Tässä kuvaajassa on rinnastettuna Yhdysvaltain osakkeiden markkina-arvo (60 000 miljardia dollaria) ja USAn BKT:n karkea kehitys (nyt noin 28 000 miljardia dollaria). Monille tämä rinnastus on tuttu eräänlaisena arvostusindikaattorina, jota kutsutaan “Buffett-indikaattoriksi”.
Se kertoo myös toista tarinaa, nimittäin ns. finansialisaatiosta eli maailmantalouden muuttumisesta yhä enemmän finanssivetoiseksi. Säästöjen eli finanssivarallisuuden koko suhteessa kansantalouksiin on paisunut.
Yleensä sijoittajat ajattelevat, että koira (reaalitalous) heiluttaa häntää (pörssi). Juontaahan pörssin arvo reaalitaloudessa revityistä kassavirroista (Stora Enson tapauksessa voisi puhua kassavirtojen jyräämisestä Sellulove-ketjun perusteella). Sijoittajien keksinäinen kauppa ei kollektiivisesti vaurastuta sijoittajia, koska raha tulee toisen sijoittajan taskusta (miinus verot ja transaktiokulut). Vain yhtiöiden kassavirta, joka lopulta menee omistajille kasvavana tasearvona, osinkoina tai omien ostoina, vaurastuttaa sijoittajia. Reaalitalous vaikuttaa siis kassavirtoihin, ja sen mukaan sijoittajat uudelleenhinnoittelevat pörssiä.
Mutta, finanssivarallisuuden kasvu voi heijastua takaisin myös talouteen. Puhutaan ns. varallisuusvaikutuksesta, eli kasvava varallisuus saa ihmiset törsäämään koska säästämisen tarve vähenee.
Sama pätee myös toiseen suuntaan: romahtava pörssi syö säästöjä ja eläkkeitä. Se saa ihmiset varpailleen ja lisäämään säästämistä eli supistamaan menojaan. Toisen meno on toisen tuloa, joten talous lähtee jäähtymään.
Kuvitelkaa, että USA-osakkeet romahtaisivat vain 20 % mikä ei ole ennenkuulumaton korjausliike. Markkina-arvoa häviäisi noin 12 biljoonaa. Se on melkein kolmannes BKT:sta! Kansankielisesti, jos teidän osakkeet romahtaisivat 1/3-vuosituloja vastaavan summan verran, miten adjustoisitte kulutustanne? Pörssin puoliintuminen “tuhoaisi” paperivarallisuutta yhden vuoden kansantalouden tuottaman lisäarvon verran!
Mitä isommaksi finanssimarkkinat kasvavat, sitä tärkeämpää keskuspankeille on pitää jouhevan toimivina. Siksi keskuspankit kuten Fed säikähtävät herkästi pörssin rysähdystä. Työttömyyden kasvu on saanut Fedin varpailleen, mutta elokuun markkinaromahdus tuskin rohkaisi tunnelmia. Siksi koronlaskuja on luvassa roppakaupalla.
Ja, tunnetusti keskuspankkien tasetoimet muuttuivat syksyllä 2022 kun Englannissa velkakirjamarkkina meni hetkeksi solmuun. Kävin sitä silloisessa Vartissa läpi täällä.
Saksan IFO indeksi ei kai ollut tänne vielä postattuna, 26.8 päivittynyt:
Tiivistettynä aika synkkä: “The sentiment among companies in Germany is on a downward trend. The ifo Business Climate Index fell from 87.0 points in July to 86.6 points in August. Companies assessed their current situation as worse. In addition, expectations were more pessimistic. The German economy is increasingly falling into crisis.”
Vetoapua ei tällä hetkellä Saksan teollisuudelle kai tule mistään. Toiveissa tuntuu olevan että USA:n koronlaskut auttavat, mutta itse olisin kyllä skeptinen aikataulusta ottaen huomioon että historiassa koronlaskut ovat ymmärtääkseni olleet enemmänkin taantuman oire/seuraus tai keskuspankin reaktio taantumaan, kuin taantuman estävä asia.
Muutama alustava inflaatioindeksi tupsahtanut EU:n isommista maista.
Espanjassa edetään kohti tavoitetta, mutta turistikausi onkin vielä päällä. Tosin Espanjan Core enemmän koholla.
Saksassa saatu jo kakkoseen.
Molemmat vieläpä odotuksia nopemmin laskussa.
Eiköhän se EKP:n pöllö osoita tiimeinen viisautta (?) ja laske ohjauskorkoja syyskuussa…
Varmasti, mutta tuleeko 0.25% vai 0.5% alennus… Tätähän jo jenkkeissä spekuloidaan FED:n osalta.
Ihmettelen suuresti, jos EKP ei vieläkään tajua laskea 0,5 prosenttiyksiköllä korkoja. Pitäisi olla proaktiivinen asian suhteen. Mutta ei kun aina ajetaan samaan miinaan.
Tästä saamme ensikädessä kiittää osaavaa Valtionkonttoria ja Valtionvarainministeriötä, joka suuressa viisaudessaan muutti +20v vanhan toimintaohjeensa mukaisesti kiinteät pitkäaikaiset valtiolainat kalliisiin vaihtuvakorkoisiin valtiolainoihin.
Esimerkiksi vuonna 2021 Suomi otti markkinoilta kymmenvuotista lainaa miljardilla eurolla. Korko oli 0.4% negatiivinen.
Kellekkään kallispalkkaiselle korkeakoulutetulle vastuullisessa asemassa olevalle työläiselle ei tullut mieleen kyseenalaistaa antiikkista ohjetta tilanteessa jossa Suomi sai käytännössä ilmaista lainaa markkinoilta.
Tästä oli puhetta jo aikaisemmin, on uskomatonta että tätä hesarin Vision artikkelia ei enemmän nosteta pöydälle ja tivata minkä helvetin takia Valtiovarainministeriö ei muuta ikiaikaisia ohjeistuksiaan vaan mieluummin maksattaa mokailunsa kansalaisilla.
Suomesta BKT dataa.
Suomen BKT hienoisessa kasvussa toisella neljänneksellä
Suomen kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi huhti-kesäkuussa 0,3 % edellisestä vuosineljänneksestä. Työpäiväkorjattu BKT jäi kuitenkin 1,2 % vuodentakaista alemmalle tasolle, kertovat Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon tiedot.
EU:n tilastoviraston Eurostatin ennakkotietojen mukaan myös EU-alueen BKT kasvoi huhti-kesäkuussa 0,3 % edellisestä neljänneksestä.
Suomen vienti kasvoi toisella vuosineljänneksellä 8,1 % verrattuna tammi-maaliskuuhun, jolloin erityisesti tavaroiden ulkomaankauppa kärsi työtaisteluista. Tuonnin volyymi kasvoi 1,1 %.
”Viennin volyymi kasvoi tuontia voimakkaammin suhteessa edelliseen neljännekseen. Viennin kasvuun vaikutti erityisesti kevään lakkojen vaikutusten purkautuminen ja televiestintä-, tietotekniikka- ja tietopalveluiden viennin suotuisa kehitys”, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Samu Hakala.
Yksityinen kulutus pieneni huhti-kesäkuussa tammi-maaliskuun tasolta. Julkiset kulutusmenot kasvoivat puolestaan 1,2 %.
“Kotitalouksien kulutuksessa eniten vähenivät lyhytikäisten tavaroiden kulutusmenot, mikä selittyy suurimmaksi osaksi polttoaineiden ja sähkön kulutuksen vähenemisellä”, Hakala sanoo.
Tuotanto kasvoi edelleen niukasti
Toimialojen yhteenlaskettu volyymi kasvoi huhti-kesäkuussa 0,6 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjattuna toimialojen volyymi kuitenkin pieneni 1,3 % vuodentakaisesta neljänneksestä.
Teollisuuden tuotanto kasvoi kokonaisuutena edellisestä neljänneksestä, mutta sekin jäi vuodentakaista pienemmäksi.
”Metalliteollisuus kasvoi huhti-kesäkuussa heikon ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Myös sähkö- ja elektroniikkateollisuus sekä metsäteollisuus kasvoivat toisella neljänneksellä”, Hakala sanoo.
Rakentamisen volyymi on pienentynyt vuoden 2022 alkupuolelta lähtien ja jatkoi yhä supistumistaan. Erityisen jyrkässä laskussa on ollut talonrakentaminen, mutta tämän vuoden toisella neljänneksellä tuotannon supistuminen loiveni selvästi.
Kaupan toimialat pysyivät huhti-kesäkuussa samalla tasolla kuin edellisellä vuosineljänneksellä. Palvelutoimialoilla nähtiin sen sijaan niukkaa kasvua.
Olen miettinyt talousympäristön rämpimisen jatkuessa ja firmojen ollessa loputtomalla puolustuskannalla, mitä jos näemme etenkin pienyhtiöissä pidemmän talviperiodin, missä kurssikehitys näyttää kuin tällä veijarilla 2003–2007 supersyklin jälkeen.
Monissa firmoissa investoitiin ja kasvatettiin rakenteita suurempaa kokoluokkaa varten 21-22, mutta sitten ilmeni ettei pandemia-ajan kysyntä ollutkaan kestävällä pohjalla. Nyt näitä rakenteita on monissa firmoissa leikattu, viimeisimpänä Verkkokauppa ilmoitti yt-neuvotteluista. Tai foorumin suosikkinimistä Kempowerin kasvu näyttää ajaneen suohon. Tai, nyt kun uimavesi on laskenut, alkaa paljastumaan repaleisilla uikkareilla uivia firmoja epäselvyttää herättävillä toimillaan kuten Tecnotree.
Yhtäkkinen talouden voimistuminen saisi varmasti monet tummat helmet loistamaan uudelleen, mutta pidempi “talvi” ei sekään ole mahdottomuus koska euroalueella julkista elvytystä ei näytä tulevan, koronlaskut tulevat myöhässä ja Kiinan “elvytys” menee Euroopan kannalta väärään suuntaan. Kotimaisen kysynnän tukemisen sijaan maa tukee omaa vientiään, mikä taas tietysti syö etenkin eurofirmojen bisnestä, kiristää kilpailua ja painaa marginaaleja.
Tämä näin perjantaiaamun vapaana pohdintana. Kuvaajassa oleva yhtiö on muuten Exel, mutta aika monella muullakin pidemmän aikavälin kehitys noudattaa tuota samaa kaavaa.
Mikäli ensimmäinen koronlasku toteutettaisiinkin puolikkaalla eikä odotetulla neljännesprosentilla osakekursseissa voisi tulla rapsakka nousu euron kurssin laskiessa dollariin nähden. Tosin markkinat voisivat vetää tuosta myös taloudellisista näkymistä päinvastaisen johtopäätöksen.
Ja mitä tapahtuu pinnan alla, jonne ei nähdä niin selvästi eli PK-sektoriin pörssin ulkopuolella. Kysyntä heikkoa, niin tulokset putoaa hyvin laajasti. Konkurssien määrä on kasvanut merkittävästi. Taloutta elvyttävillä toimilla - joihin hallitus voi vaikuttaa - ei tähän päivään ole juurikaan vaikutusta. EKP:n pitäisi kiireesti laskea korkoja 0.5% askelin, jotta se Suomea auttaisi. PK-sektori on varmasti rahoituksen tarpeessa.
Jos pysähtyy miettimään mahdollisia syitä finansialisaatioon, yksi paikka aloittaa on eläkkeet. Vartista lainattuna “meidän eläkkeet ja säästöt kaikki makaa noilla markkinoilla” ei Suomen tapauksessa pidä paikkaansa mutta auttaa ymmärtämään globaalia haastetta.
Suomessa päivän eläkkeet rahoitetaan suoraan päivän palkoista perittävistä eläkemaksuista. Rahastoitujen, sijoitettujen, eläkevarojen merkitys eläkejärjestelmän kannalta on olematon. Hesulin kannalta Varmat ja Ilmariset toki pyörittävät merkittäviä varoja ja ovat merkittäviä omistajia mutta eläkejärjestelmä ei Suomessa Vamaa tai Ilmarista tarvitse.
Suomessa myös taataan tietty eläkkeen taso “defined benefit”, josta sitten käydään vääntöä indekseistä sun muista, jotta pidetään eläkelläiset pois toimeentulotuelta.
Maailmantalouden kulutusmoottorissa Yhdysvalloissa tilanne on täysin toinen. Historiallisista syistä siellä vallalla ovat “defined contribution” tyyppiset esim 401k rahastot. Tässä mallissa työnantaja maksaa määrätyn eläkemaksun työntekijän henkilökohtaiseen rahastoon palkanmaksun yhteydessä. Tässä vaiheessa “kaikki vastuu” siirtyy yksilölle, jonka tulee turvata oma eläkkeensä hamassa tulevaisuudessa tekemällä viisaita sijoituksia. Inderes foorumin meemiketjua seuraamalla voi arvailla missä jamassa nämä tavisten eläkesijoitukset keskimäärin ovat.
401k rahastot mahdollistava laki tuli voimaan 1978, jonka jälkeen yksilöiden sijoittama eläkevarallisuus on lisääntynyt (vaan ei välttämättä tuottanut?). Tämä finansialisaatiota ajava kehitys on mielenkiintoisen maalilmantalouden kannalta ainakin siinä mielessä, että jenkkikuluttaja voi meemisijoittaa eläkkeensä nyt ja kun eläkeikä koitaa mitään taattua eläkettä ei ole. Vaihtoehtoina on jatkaa työntekoa tai jäädä kuluttamaan sosiaaliturvan varassa.
Onko inflaatioasiat kondiksessa… no se selvinnee tästä OP:n Hännikäisen tviittiketjusta.
https://x.com/JariHnnikinen1/status/1829444538076700936
