Saksan IFO indeksi ei kai ollut tänne vielä postattuna, 26.8 päivittynyt:
Tiivistettynä aika synkkä: “The sentiment among companies in Germany is on a downward trend. The ifo Business Climate Index fell from 87.0 points in July to 86.6 points in August. Companies assessed their current situation as worse. In addition, expectations were more pessimistic. The German economy is increasingly falling into crisis.”
Vetoapua ei tällä hetkellä Saksan teollisuudelle kai tule mistään. Toiveissa tuntuu olevan että USA:n koronlaskut auttavat, mutta itse olisin kyllä skeptinen aikataulusta ottaen huomioon että historiassa koronlaskut ovat ymmärtääkseni olleet enemmänkin taantuman oire/seuraus tai keskuspankin reaktio taantumaan, kuin taantuman estävä asia.
Muutama alustava inflaatioindeksi tupsahtanut EU:n isommista maista.
Espanjassa edetään kohti tavoitetta, mutta turistikausi onkin vielä päällä. Tosin Espanjan Core enemmän koholla.
Saksassa saatu jo kakkoseen.
Molemmat vieläpä odotuksia nopemmin laskussa.
Eiköhän se EKP:n pöllö osoita tiimeinen viisautta (?) ja laske ohjauskorkoja syyskuussa…
Ihmettelen suuresti, jos EKP ei vieläkään tajua laskea 0,5 prosenttiyksiköllä korkoja. Pitäisi olla proaktiivinen asian suhteen. Mutta ei kun aina ajetaan samaan miinaan.
Tästä saamme ensikädessä kiittää osaavaa Valtionkonttoria ja Valtionvarainministeriötä, joka suuressa viisaudessaan muutti +20v vanhan toimintaohjeensa mukaisesti kiinteät pitkäaikaiset valtiolainat kalliisiin vaihtuvakorkoisiin valtiolainoihin.
Esimerkiksi vuonna 2021 Suomi otti markkinoilta kymmenvuotista lainaa miljardilla eurolla. Korko oli 0.4% negatiivinen.
Kellekkään kallispalkkaiselle korkeakoulutetulle vastuullisessa asemassa olevalle työläiselle ei tullut mieleen kyseenalaistaa antiikkista ohjetta tilanteessa jossa Suomi sai käytännössä ilmaista lainaa markkinoilta.
Tästä oli puhetta jo aikaisemmin, on uskomatonta että tätä hesarin Vision artikkelia ei enemmän nosteta pöydälle ja tivata minkä helvetin takia Valtiovarainministeriö ei muuta ikiaikaisia ohjeistuksiaan vaan mieluummin maksattaa mokailunsa kansalaisilla.
Suomen BKT hienoisessa kasvussa toisella neljänneksellä
Suomen kausitasoitettu bruttokansantuote kasvoi huhti-kesäkuussa 0,3 % edellisestä vuosineljänneksestä. Työpäiväkorjattu BKT jäi kuitenkin 1,2 % vuodentakaista alemmalle tasolle, kertovat Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon tiedot.
EU:n tilastoviraston Eurostatin ennakkotietojen mukaan myös EU-alueen BKT kasvoi huhti-kesäkuussa 0,3 % edellisestä neljänneksestä.
Suomen vienti kasvoi toisella vuosineljänneksellä 8,1 % verrattuna tammi-maaliskuuhun, jolloin erityisesti tavaroiden ulkomaankauppa kärsi työtaisteluista. Tuonnin volyymi kasvoi 1,1 %.
”Viennin volyymi kasvoi tuontia voimakkaammin suhteessa edelliseen neljännekseen. Viennin kasvuun vaikutti erityisesti kevään lakkojen vaikutusten purkautuminen ja televiestintä-, tietotekniikka- ja tietopalveluiden viennin suotuisa kehitys”, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Samu Hakala.
Yksityinen kulutus pieneni huhti-kesäkuussa tammi-maaliskuun tasolta. Julkiset kulutusmenot kasvoivat puolestaan 1,2 %.
“Kotitalouksien kulutuksessa eniten vähenivät lyhytikäisten tavaroiden kulutusmenot, mikä selittyy suurimmaksi osaksi polttoaineiden ja sähkön kulutuksen vähenemisellä”, Hakala sanoo.
Tuotanto kasvoi edelleen niukasti
Toimialojen yhteenlaskettu volyymi kasvoi huhti-kesäkuussa 0,6 % edellisestä neljänneksestä. Työpäiväkorjattuna toimialojen volyymi kuitenkin pieneni 1,3 % vuodentakaisesta neljänneksestä.
Teollisuuden tuotanto kasvoi kokonaisuutena edellisestä neljänneksestä, mutta sekin jäi vuodentakaista pienemmäksi.
”Metalliteollisuus kasvoi huhti-kesäkuussa heikon ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Myös sähkö- ja elektroniikkateollisuus sekä metsäteollisuus kasvoivat toisella neljänneksellä”, Hakala sanoo.
Rakentamisen volyymi on pienentynyt vuoden 2022 alkupuolelta lähtien ja jatkoi yhä supistumistaan. Erityisen jyrkässä laskussa on ollut talonrakentaminen, mutta tämän vuoden toisella neljänneksellä tuotannon supistuminen loiveni selvästi.
Kaupan toimialat pysyivät huhti-kesäkuussa samalla tasolla kuin edellisellä vuosineljänneksellä. Palvelutoimialoilla nähtiin sen sijaan niukkaa kasvua.
Olen miettinyt talousympäristön rämpimisen jatkuessa ja firmojen ollessa loputtomalla puolustuskannalla, mitä jos näemme etenkin pienyhtiöissä pidemmän talviperiodin, missä kurssikehitys näyttää kuin tällä veijarilla 2003–2007 supersyklin jälkeen.
Monissa firmoissa investoitiin ja kasvatettiin rakenteita suurempaa kokoluokkaa varten 21-22, mutta sitten ilmeni ettei pandemia-ajan kysyntä ollutkaan kestävällä pohjalla. Nyt näitä rakenteita on monissa firmoissa leikattu, viimeisimpänä Verkkokauppa ilmoitti yt-neuvotteluista. Tai foorumin suosikkinimistä Kempowerin kasvu näyttää ajaneen suohon. Tai, nyt kun uimavesi on laskenut, alkaa paljastumaan repaleisilla uikkareilla uivia firmoja epäselvyttää herättävillä toimillaan kuten Tecnotree.
Yhtäkkinen talouden voimistuminen saisi varmasti monet tummat helmet loistamaan uudelleen, mutta pidempi “talvi” ei sekään ole mahdottomuus koska euroalueella julkista elvytystä ei näytä tulevan, koronlaskut tulevat myöhässä ja Kiinan “elvytys” menee Euroopan kannalta väärään suuntaan. Kotimaisen kysynnän tukemisen sijaan maa tukee omaa vientiään, mikä taas tietysti syö etenkin eurofirmojen bisnestä, kiristää kilpailua ja painaa marginaaleja.
Tämä näin perjantaiaamun vapaana pohdintana. Kuvaajassa oleva yhtiö on muuten Exel, mutta aika monella muullakin pidemmän aikavälin kehitys noudattaa tuota samaa kaavaa.
Mikäli ensimmäinen koronlasku toteutettaisiinkin puolikkaalla eikä odotetulla neljännesprosentilla osakekursseissa voisi tulla rapsakka nousu euron kurssin laskiessa dollariin nähden. Tosin markkinat voisivat vetää tuosta myös taloudellisista näkymistä päinvastaisen johtopäätöksen.
Ja mitä tapahtuu pinnan alla, jonne ei nähdä niin selvästi eli PK-sektoriin pörssin ulkopuolella. Kysyntä heikkoa, niin tulokset putoaa hyvin laajasti. Konkurssien määrä on kasvanut merkittävästi. Taloutta elvyttävillä toimilla - joihin hallitus voi vaikuttaa - ei tähän päivään ole juurikaan vaikutusta. EKP:n pitäisi kiireesti laskea korkoja 0.5% askelin, jotta se Suomea auttaisi. PK-sektori on varmasti rahoituksen tarpeessa.
Jos pysähtyy miettimään mahdollisia syitä finansialisaatioon, yksi paikka aloittaa on eläkkeet. Vartista lainattuna “meidän eläkkeet ja säästöt kaikki makaa noilla markkinoilla” ei Suomen tapauksessa pidä paikkaansa mutta auttaa ymmärtämään globaalia haastetta.
Suomessa päivän eläkkeet rahoitetaan suoraan päivän palkoista perittävistä eläkemaksuista. Rahastoitujen, sijoitettujen, eläkevarojen merkitys eläkejärjestelmän kannalta on olematon. Hesulin kannalta Varmat ja Ilmariset toki pyörittävät merkittäviä varoja ja ovat merkittäviä omistajia mutta eläkejärjestelmä ei Suomessa Vamaa tai Ilmarista tarvitse.
Suomessa myös taataan tietty eläkkeen taso “defined benefit”, josta sitten käydään vääntöä indekseistä sun muista, jotta pidetään eläkelläiset pois toimeentulotuelta.
Maailmantalouden kulutusmoottorissa Yhdysvalloissa tilanne on täysin toinen. Historiallisista syistä siellä vallalla ovat “defined contribution” tyyppiset esim 401k rahastot. Tässä mallissa työnantaja maksaa määrätyn eläkemaksun työntekijän henkilökohtaiseen rahastoon palkanmaksun yhteydessä. Tässä vaiheessa “kaikki vastuu” siirtyy yksilölle, jonka tulee turvata oma eläkkeensä hamassa tulevaisuudessa tekemällä viisaita sijoituksia. Inderes foorumin meemiketjua seuraamalla voi arvailla missä jamassa nämä tavisten eläkesijoitukset keskimäärin ovat.
401k rahastot mahdollistava laki tuli voimaan 1978, jonka jälkeen yksilöiden sijoittama eläkevarallisuus on lisääntynyt (vaan ei välttämättä tuottanut?). Tämä finansialisaatiota ajava kehitys on mielenkiintoisen maalilmantalouden kannalta ainakin siinä mielessä, että jenkkikuluttaja voi meemisijoittaa eläkkeensä nyt ja kun eläkeikä koitaa mitään taattua eläkettä ei ole. Vaihtoehtoina on jatkaa työntekoa tai jäädä kuluttamaan sosiaaliturvan varassa.
Nuo tällä hetkellä noin 260miljardin euron eläkevarat ovat toki aika olennaiset tasaamaan epäsuhtaa, joka tällä hetkellä muodostuu koko ajan kasvavasta eläkeläisten määrästä suhteessa työtätekevään väestöön. Prosenttimääräisesti noiden varoista/varojen tuotoista rahoitettiin 2022 noin 15-20% maksetuista eläkkeistä
Kyllä… mutta esim vuonna 2023 kuitenkin kerättiin työeläkemaksuja 3,2mrd rahastoitavaksi. Nettohyödyn 2,5mrd olisi, ajattelematta tulevaisuuden mahdollisia sijoitustuottoja, saanut vuonna 2023 suoraan pienemmillä työeläkemaksuilla.
tuo on totta…ehkä kuitenkin näen, että nuo eläkemaksuvarat on meille olennainen puskuri nimenomaan tulevaan, jossa nuo tulovirrat sisään heittelee ja eläkemaksujen osuus kasvaa…mielenkiintoinen kysymys on sitten, että jos varojen tuotot pysyy hyvällä tasolla jatkossakin ja pääoma kasvaa, niin jossain vaiheessa suuret ikäluokat eivät olekaan enää eläkemaksujen saajina
Korjaan sen verran aiempia sanomisiani, että kyllä meidänkin eläkkeet (ainakin ne rahastoidut 250mrd) makaa noilla markkinoilla. Rahastojen arvo ei tosin suoraan heiluttele suomalaisen eläkeläisen ostovoimaa, koska rahastotuottojen osuus maksetuista eläkkeistä on jos ei nyt sitten olematon niin ainakin pieni.
Finansialisaatioon liittyen vielä yksi käppyrä. Myös suomalaisten rahastoidun eläkevarallisuuden painopiste on siirtynyt osakkeisiin viimeisten 40 vuoden aikana. Osaltaan tämäkin on paisuttanut arvostustasoja.
OP:n Hyöty kävi taas ajankohtaisia aiheita videollaan läpi.
Hyödyn matkassa on viikoittainen videosarja, jossa OP:n salkunhoitaja ja strategi Jussi Hyöty vie sinut suoraan maailmantalouden pulssille. Sarjan tavoitteena on auttaa sinua oivaltamaan talouden kuumimpia ajureita ja niiden vaikutuksia sijoitusmarkkinoihin nyt ja tulevaisuudessa. Löydät jakson nyt myös podcastina Spotifyssa!
Aiheet:
00:13 Euroopan teollisuuden supistuminen jatkuu 14:47 Hidastuva inflaatio + elpyvä talous ovat toiveskenaario 29:35 Euroopassa korkoja on vaikea laskea, haluja kyllä on 42:31 Powell piti voitokkaan puheen Jackson Hole:ssa
Pandemian jälkeen viime vuosi oli ensimmäinen maailman taloudessa, kun Kiinan investointivetoinen malli ei nostanut globaalia taloutta kasvuun laskusuhdanteen jälkeen. Euroalueen teollisuus on ollut jo yli kaksi vuotta taantumassa. Nykyinen Euroopan talouden tila on pikemmin pidempiaikainen tasapaino, kuin nopeasti ohimenevä epätasapaino.
Markkinoilla odotetaan talouden elpyvän ja samaan aikaan inflaation hidastuvan. Markkinoilla halutaan siis samaan aikaan talouden molemmat parhaat puolet, vaikka ne eivät voi toteutua samanaikaisesti. Jos talous elpyy, inflaatio kiihtyy, tai jos talous hidastuu, inflaatio hidastuu.
Tällä kertaa inflaatio on sitkeämpää kuin edellisessä inflaatiopiikissä, koska työmarkkinat ovat tiukemmat ja hintataso on noussut enemmän, eli työntekijöiden inflaation kompensaatiovaatimukset ja neuvotteluvoima ovat suuremmat kuin aikaisemmin. Saksan kaksinumeroiset palkankorotusvaatimukset ovat poikkeuksellisen kovia. Kun Euroopan tuottavuus supistuu, palkkainflaatio menee suoraan inflaatioon tai marginaaleihin.
Powell piti voitokkaan puheen Jackson Holessa. Häneen mukaan keskeinen oppi inflaatioepisodista on, että ankkuroidut inflaatio-odotukset ja keskuspankin aktiiviset toimet voivat tuoda inflaation alas ilman talouden jäähdyttämistä (aktiiviset toimet eivät voi olla liian aktiivisia). Kuulostaa siltä, että ihmelääke olisi löydetty ylikuumenemisen jäähdyttämiseen – ihmelääkettä ei ole. Jotta inflaatio-odotukset pysyvät ankkurissa, vastaavaan toiveikkuuteen kuin ”tilapäinen inflaatio” ei ole varaa.
