EKP on edelleen aktiivinen ostaja valtiolainamarkkinalla. PEPP päättyy virallisesti vasta 2024, jolloin korkoja ei enää sijoiteta. Osin varmaan selittää miksi korkoero Italian ja Saksan valtiolainoissa ei ole kasvanut. Ja toisaalta Italia sai valtaosan suhteessa muihin siitä elvytyspaketista, jolla on toteutettu jos jonkin näköisiä ikkunaremontteja. Jossain kohtaa ne rahat loppuvat.
Toisaalta Saksassa valtio on laatinut satojen miljardien elvytyspakettia vastatakseen omiin taloudellisiin ongelmiin. Saksalla itsellään on näihin varaa (ei se tarvitse EU:ta tähän), Italialla ei. Siksi keskustelu on nyt EU:n tasolla siirtynyt jo IRA (inflation reduction act) vastineeseen, jolla ei ole mitään tekemistä inflaation vähentämisen kanssa. Kyllä sieltä jotain uutta pakettia on tulossa, luultavasti seuraavan 1-2 vuoden aikana. Se, että mihin kääreeseen se tällä kertaa paketoidaan, on taas oma kysymyksensä. Tulonjakosuhde tulee kyllä tasan olemaan samansuuntainen.
Tässä on Johannes Ankelon kirjoitus Yhdysvaltojen menosta. Jutussa on mainittu mm. opintolainojen takaisinmaksun käynnistymisen vaikutuksista, USA:n hallituksen väliaikaisesta seisokista ja autotalan lakoista.
Goldman Sachsin ekonomisti Jan Hatzius kirjoittaa tämän viikkoisessa raportissaan kolmesta eri tekijästä, jotka väliaikaisesti hidastavat talouden kasvua neljännellä neljänneksellä.
Huomenta! Lämmittelynä Fedin keskiviikkoiselle korkopäätökselle Bloombergin julkaisemat konsensusennusteet koronnostoille. Pientä nostoa on tulevien kokousten suhteen heinäkuusta, mutta kokonaisuudessaan ennusteet viittaavat siihen, että koronnostot on nyt nähty. Kirjoitan varsinaisen kokousennakon vielä lähipäivinä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on kysymys siitä, kuinka korkealle nostaisit korkoja jos astuisit itse Powellin saappaisiin. Aika suurta hajontaa on 1-6 %:n välissä.
Tänään makrokatsauksessa on tarjolla makrokuvioiden harhaa eli pieni muistutus siitä, kuinka lähes teema kuin teema saadaan käännettyä karhuiluksi tai härkäilyksi, riippuu tulkitsijasta.
Kun en itse ymmärrä juurikaan näiden makro juttujen päälle niin kysyn viisaammilta, jos oletetaan että länsimaisten keskuspankkien koronnostotarpeen pääasialliset ajurit ovat koronakriisi ja venäjän puuhastelut Ukrainassa niin JOS nämä molemmat poistuvat pysyvästi päiväjärjestyksestä, mikä olisi se syy joka aiheuttaa higher for longer skenaarion ja miksi emme olisi palaamassa nollakorkoaikaan? Eli mitä taloudessa on muuttunut? Jos koronaa ei olisi tullut eikä Venäjä olisi laajamittaisesti Ukrainaan hyökännyt niin olisimmeko edelleen nollakoroissa? Jos nämä kaksi häiriötekijää jäävät taaksepäin niin mitä taloudessa on muuttunut niin että inflaatio tulevaisuudessa laukkaakin 2% lukemissa? Vai palaammeko siihen samaan tilanteeseen eli aneemisen kasvun aikaan joka edelsi näitä kahta kriisiä?
Koronakriisi aiheutti toki tarjontahäiriön, joka näkyi myös inflaatiossa ja siten tietysti koronnostoissa. Mutta kun nollakorot eivät ole mikään normaali olotila, vaan poikkeustila, joka kertoo talouden heikkoudesta. Korona aiheutti myös sen, että taloutta elvytettiin sekä finanssi-, että rahapoliittisesti. Näin jälkiviisastellen aivan liian pitkään ja runsaasti. Inflaatio sitten ryöpsähti kun tarjontahäiriöön vastattiin kysyntää tukevalla politiikalla.
Työvoimapula. Kaikkialla länsimaissa eläkkeelle jää enemmän ihmisiä kuin uusia tulee työelämään. Työnantajat joutuvat kilpailemaan palkalla tekijöitä saadakseen. Eläkkeelle jäävät sukupolvet ovat varsin vauraita, eli heillä on vara ylläpitää kuluttamista palkkojen nousun aiheuttamasta inflaatiosta huolimatta.
Toinen on energia ja raaka-aine niukkuus. Venäjä tuskin palaa sotaa edeltävällä volyymilla maailman markkinoille ja kiinariippuvuuttakin ollaan, ainakin puheiden tasolla, vähentämässä.
Vähemmän veronmaksajia tietää myös sitä, että työssäkävijöitä joudutaan verottamaan enemmän jotta jollain tapaa voidaan ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa ja palveluita. Tämä taas on poissa kulutuksesta ja kysynnästä eli se luo paineita alentaa hintoja ja työpaikkoja katoaa.
Euroopassa on väestön keski-ikä ollut jo pitkään nousussa. Nollakorkoaikana myös. Jolloin ei saatu inflaatiota millään.
Euroopan teollisuus jää koko ajan jälkeen Yhdysvaltoja ja Kiinaa, varsinkin teknologiasektorialla. Suunta on enemmänkin se, että tehtaita laitetaan kiinni.
Kyllä edelleen puuttuu evidenssi miten Euroopassa saataisiin sellaista dynaamisuutta talouteen, joka ruokkisi inflaatiota seuraavat 5-10v.
Kun palkat nousevat niin niistä maksettavat verot kasvavat vaikka verotusta ei kiristetäkkään. Nyt jo esim. Suomessa nähdään että äänestäjät ovat valmiita leikkaamaan yhteiskunnan turvaverkkoja ettei verotusta tarvitsisi koko ajan kiristää.
Keski-ikä ei kerro totuutta. Se nousee kun ihmiset elää pidempään, mutta ei kerro työikäisten määrästä mitään. Työikäisen väestön määrä on pysynyt ennallaan ihan viime vuosiin asti kun eläkeikiä on nostettu. Enään sekään ei riitä.
Tätä nimenomaan mietin, mitä nyt on toisin kuin ennen kriisivuosia eli 2019? Onko nyt 2023 Euroopassa jotain oleellisesti muuttunut poislukien Ukrainan sota?
Puhutaan työvoimapulasta jne mutta onko tilanne tosiaan pysyvästi se että Eurooppa on nyt loputtomasti korkeamman inflaation (ja korkojen) aikakaudella? Ainakaan Japanin esimerkki ei viittaa siihen että vanheneva väestö tarjoaisi meille muuta kuin aneemisesti kasvavaa taloutta ja sitä myöden korkoja lähellä nollatasoa. Mikä olisi se ajuri joka herättää Euroopan talouden pysyvästi kukoistukseen ja tarve korkeammille koroille olisi olemassa pidemmällä aikavälillä?
Itse tuntuu päivä päivältä enemmän siltä että mitä enemmän meille toitotetaan korkojen pysyvän nyt ylhäällä, sitä todennäköisemmin palataan aikaan ennen koronaa + Ukrainan kriisiä eli lähelle nollakorkoa, ainakin Euroopassa. Toki Ukrainan jälleenrakentaminen voi buustata aikanaan taloutta.
Miksei Japanissa vanheva väestö ja eläkeläiset ole saaneet inflaatiota laukalle?
Miksei Venäjä sodan loputtua palaisi raaka-aine markkinalle? Ollaan varmasti ennenkin nähty että sotien loputtua kaupankäynti palaa kohtuullisen nopeasti aikaisemmilla tasoille.
Japani ei ole suljettu talous vaan on voinut paikata työvoimapulaa käyttämällä muiden maiden työvoimareserviä. Pohjimmiltaan kyse on ollut Kiinan valtavan työvoiman globaalista hyväksikäytöstä, mikä on vähentänyt suurten ikäluokkien eläköitymisen vaikutusta myös muualla kuin Japanissa. Kiinassa vaan ei taida enää olla juuri käyttämätöntä työvoimareserviä vaan työvoimapula alkaa tulla globaaliksi ongelmaksi (ellei Intia ja Afrikka saada jotenkin vastaavasti avuksi). Japanin ratkaisu ei ole koko maailman tasolla mahdollinen.
Asiasta tarkemmin ks “The Great Demographic Reversal: Ageing Societies, Waning Inequality, and an Inflation Revival” by C. A. E. Goodhart.
Venäjä myynyt sodan aikana enemmän öljyä kuin ennen sotaa. Myös EU ostaa tätä Kiinan ja Intian ohella, mutta tuota kierrätetään välillä Intia, Pakistan etc. Venäjän saama rahamäärä toki laskenut koska myyvät markkinahintaa halvemmalla mutta flow on iso. Kaasua ostetaan Eurooppaan ilmeisesti ihan suoraankin, mutta ural ölppä kierrätetään sitten Aasian kautta.
Perustavanlaatuinen ongelma Venäjälle tulee olemaan varastettu omaisuus. Luottamus on kadotettu eikä sitä saa palautettua vaikka varkaudet korvattaisiinkin täysimääräisesti. Toki joitakin hulluja voi löytyä, mutta käteiskaupalla ja ilman länsimaisia investointeja Venäjä tulee olemaan erittäin syvissä ongelmissa.
Luulen että toi on aihe mistä ollaan mieluummin hiljaa. Ei haluta sanoa että ostetaan Venäjältä, mutta ei myöskään että ne eivät myisi koska se olisi melkoinen musta joutsen öljymarkkinoille. Tankkerit taitaa menettää vakuudet jos jäävät kiinni Venäjän öljyn kuskaamisesta.
Sinälläänhän Venäjä on puoltanut osaltaan noita Opecin vuoden sisäisiä cutteja paperilla, mutta flowta ei sitten ole leikattu. Ehkä tätä uusinta sitten noudattavat kun ei ole huoltotöitä tehty ja omakin maa lienee diesel pulassa.
Tässä on Jan Hurrin muutamissa minuuteissa luettava kommentti korkohommista.
Huomionarvoista noissa edellisissä superkuplissa on sekin, että kummankin jättikuplan puhkeamisen jälkeen EKP ja Yhdysvaltain Fed tekivät rahapoliittisen täyskäännöksen – ja painoivat korot pikavauhtia vielä alemmas kuin ne olivat kuplia edeltävänä aikana.
Jan Hurri on hyvä taloustoimittaja, mutta pelkästään hänen omaan mutuiluunsa perustuvalle jutulle ei valitettavasti löydy vastakaikua taloustietäjien puolelta. Päinvastoin, en muista edes nähneeni korkojen nopeaa laskua povaavia ekonomisteja minkään seuraamani maan talouslehdissä tai muussa mediassa, vaikka heilläkin korko- ja taloushistoria on Hurrin lailla hallussa. Toki Hurrikin kirjoittaa, että korkoyllätys “voi olla” nurkan takana – ja voihan se.
Tilanne on kuitenkin toinen, kuin teknokuplassa ja finanssikriisissä, joihin Hurri viittaa. Taustalta löytyy yhteneväisyyksiäkin, kuten aina, mutta mainituissa kriiseissä ei varsinaisesti taisteltu inflaation myrkyllisen nopeaa nousua vastaan, kuten nyt. Tällä kertaa inflaatio ei ole myöskään pelkästään USA:n tai Euroopan ongelma vaan pikemminkin globaali ongelma, jota ruokkii edelleen mm. sota ja OPECin päätökset.
Hurrin kirjoitus vaikuttaa lukuisten ekonomistien ennusteiden lukemisen jälkeen turhaa toivoa antavalta, sillä vaikka talous tällä kertaa taantuisikin rankasti ja moni Euroopan maa olisi paria kvartaalia pidempään miinuskasvun puolella, inflaatiolle ei voi antaa periksi. Siitä on merkkinä myös EKP:n syyskuun koronnosto.
Tuossa vielä USA:n inflaatiokäyrää ihmeteltäväksi →
