Tämä on se graalin malja, hunajakippo, hillopurkki, raha-Sampo, taivaan lahja, aarre sateenkaaren juurella, suoranainen onnenpotku josta olen hekumoinut vuosia, mutta joutunut tämän tästä pettymään.
Merkittävä syy Euroopan heikkoon talouskehitykseen on ollut juurikin Berliinin nihkeä asenne elvyttävään talouspolitiikkaan. Saksa on muuttunut käytännössä kehitysmaaksi missä netti toimii hitaasti, junat eivät kulje ajallaan, käteisen käyttö on yleistä ja firmat käyttävät edelleen faksia! Käytännössä maa on romahduspisteessä infrastruktuurinsa kanssa, mutta silti siellä on suosittu säästämistä investointien sijaan. Vähän kuin janoon kuolemaisillaan oleva ihminen pistäisi hänelle tarjotun vesipullon reppuun todeten, että saatan tarvita tuota huomenna! Kaikista eniten tässä harmittaa se, että saksalaisten säästöt ovat sitten virranneet mm. Etelä- Eurooppaan missä niitä on tuhoutunut Kreikan ja muiden velkakriiseissä. Rahaa on säästetty typerästi ja sijoitettu vieläkin huonommin.
Suurimman talouden pitäisi olla aina se ultimaattinen kysynnän lähde, eikä se säästävä pihistelijä joka vie säästämisellään muiden tulot ja tuo velkaa päälle.
Joku voi ajatella, että aseiseen menneet rahat ovat taloudellisessa mielessä hukkaa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä mikä puolustusmenoiksi ymmärretään on paljon ihan yksinkertaisesti henkilöstömenoja eli palkkoja. Ja sotilaatkin syövät ja juovat, roiskien nuo rahat kiertoon talouteen. Toisaalta nykyaikaisten aseiden tekeminen vaatiikin koulutettua ja hyväpalkkaista väkeä, ruokkien samaa efektiä. Ja tietysti jokainen Ukrainaan tehty tykinammus ylipäätänsä mahdollistaa Euroopan nykyisen talouden jatkumisen rauhanajan moodissa tai tällaisessa “semisotatilassa”. Panostukset infraan taas ovat selkeä plussa taloudelliselle aktiviteetille.
Paras asia Euroopassa on tällä hetkellä saksalaisten elvytysinto ja ranskalaisten ydinaseet.
Tämä on myös Suomen viennin kannalta kova juttu. Se taitaakin jo näkyä tänään Helsingin pörssissä. Yleisesti teollisuuden ja myös puolustuksen kannalta olisi tärkeää, että Saksan rautatieinfra pannaan vihdoin kuntoon. Kävin siellä viimeksi 2022 ja meno oli umpisurkeaa. Jos jossain kohtaa Baltiaan ja Puolaan pitää alkaa siirtää brittiläisiä, ranskalaisia ja espanjalaisia joukkoja, ne pitäisi saada saksalaisin raitein sinne.
Nyt kyllä jysähti yllättävän nopeasti talousuutisia Berliinistä. Kuten @Verneri_Pulkkinen mainitsi, valoa eurotalouden kasvunäkymään tarjoaa Friedrich Merz whatever it takes -hetkellään. Makrokommentissa avattu suunnitelmia tarkemmin
Tässä poiminta mittakaavasta:
Saksan niin kutsuttua “velkajarrua” muutetaan, jotta puolustusmenoihin voidaan käyttää enemmän varoja. Yli 1 %:n BKT:sta ylittävät puolustusmenot vapautetaan finanssipoliittisista rajoituksista, mikä poistaa myös menojen ylärajan.
Perustetaan 500 miljardin euron rahasto infrastruktuuri-investointeihin. Tämä vastaa noin 1,2 % suhteessa BKT:hen seuraavan 10 vuoden ajan.
Erittäin hyviä uutisia Suomen talouden ja mahdollisesti myös turvallisuuden näkökulmasta. Tulee mieleen vaan, että näetkö tässä riskiä euroalueen inflaation kasvuun? Toki tämä on 10 vuodelle jyvitetty ja varmaan aiheuttaa enemmän inflaatiopainetta teollisuudelle (eikös nykyinen inflaatiohäntä ole lähinnä palveluiden ongelma). Kaikenkaikkiaan ehkä tässä saadaan vihdoin, 15 vuoden jälkeen Eurooppa nousuun
Teollisuuden inflaatio ei tosiaan ole ollut hääviä, viime kuussakin 0,6 % vuodentakaisesta teollisuustuotteissa. Nousuvaraa siis on, ja juuri tämän kaltaista piristysruisketta Saksan talouteen on kaivattu. Nyt vain täytyy toivoa, että uudistus ehtii menemään vielä istuvassa parlamentissa läpi.
En minäkään väitä ymmärtäväni. Olettaisin kuitenkin, ettei Jenkit pysty tuottamaan kaikkea kuluttamiaan tuotteita. Ei riitä raaka-aineet, eikä mitä ilmeisemmin myöskään työvoima. Ratkaisu hintojen nousua vastaan ei siis olisi kotimainen valmistus. USA:ssa työttömyys huitelee 3-4 % maastossa ennen kuin yhtäkään MAGAN masinoimaa laittomasti maassa olevien karkoitusta on toteutettu. Oman logiikan mukaan vaikutukset ovat joka tapauksessa inflatorisia mikäli tullit jäävät voimaan.
ADP:n työkkäridata melkoisen heikon näköistä. Juuh, kaikki data on aina heiluvaa, myöhemmin tarkentuvaa jne. mutta alkuvuoden uutisvirta on ollut Yhdysvalloista melko viileää.
“(https://adpemploymentreport.com/)showed the private sector added 75,000 jobs in February, far fewer than economists’ estimates of 140,000 — and significantly lower than the 186,000 jobs added in January. January’s number of job additions was revised up from a prior reading of 183,000.”
Tässä on Antin ja Mariannen makrokatsaus ja kohteena oli tällä kertaa Yhdysvallat.
USA:n talous osoittaa heikkenemisen merkkejä. Onko nousukausi peruttu? Marianne ja Antti käyvät läpi viimeaikaista talousdataa ja kohkattua GDPNow-mallia.
Aiheet:
00:00 Aloitus
00:13 BKT-malli hälyttää taantumasta
03:58 Jenkkikuluttajan luottamus ropissut
05:24 Inflaatio- ja korko-odotukset uusiksi
08:20 Talouden yllätysindeksit
10:52 USA:n työllisyysraportti
Minusta tuo Holger missaa koko pointin tässä, mutta hänen juttunsa ovat muutenkin kulmaltaan usein negatiivisia.
Mistä korot kertovat ja onko matalat korot hyvä asia?
Korot heijastelevat sijoittajien käsityksiä tulevien vuosien (10-vuotisen velkapaperin tapauksessa seuraavan 10v) nimellisen talouskasvun vauhdista ja sitten vähän riskistä korvausta siihen päälle, mikäli aihetta on. Nimellinen kasvuvauhti on siis inflaatio + reaalinen talouskasvu.
Kiinan korot ovat pohjissa, koska maan talous on kasvukiipelissä. Yhdysvaltain 10-vuotinen on yli 4 % tasolla, koska maan talouskasvu on ollut kärkikastia suurista talouksista.
Jos Euroopan korot nousevat vähän, se on merkki siitä että tässä vanhan mantereen vanhuksessa on edelleen elonmerkkejä! Se saattaa jopa nuorentua.
Mielestäni se ei ole merkki mistään taloudellisesta epävakaudesta.
On jälleen hyvä hetki nostaa anekdootti takavuosilta. Ennen koronakriisiä Saksalla oli niin vähän velanlaskua liikkeellä, että markkinalla itkettiin miksi eivät velkaannu lisää. Luit ihan oikein. Markkina syö velkakirjoja ruoakseen, mihin muuten eläkeinstituutiot, pankit ja vakuutusyhtiöt parkkeeraisi rahojaan?
Häviäjiäkin taitaa vaan tuppaa tällaisen muutoksen jälkeen tulemaan. Euroalueen ennnustettujen valtioiden vajeiden kauttahan on aiemminkin huolestuttu, että miten ne kaikki velkakirjat saadaan kaupaksi ja nyt tarjonta entisestään lisääntyy. Suomenkin 10 vuotinen nousi kerralla 0,3% yli 3%:n. Ja kun valtionlainojen korot nousee, niin kaikkien muidenkin velallisten korot tekee niin. Asuntolainojen odotusarvokorko on vähintään noiden valtionlainojen korko + marginaali.
Euroopassa tuo muodostaa suurta haastetta velan varassa oleville entiteeteille, joista suurimpana täällä valtavasti pääomitettu kiinteistö/asuntosektori. Samoin velkaisimmat valtiot joutuvat vajeiden kanssa entistä suurempaan pulaan, jos eivät pääse kasvuun mukaan. Velkaisimpia yrityksiä kuten joku Renault ja Volkswagen ajautunee myös ongelmiin.
Mikään ylläolevista ei välttämättä huono juttu, koska talouden kuuluukin uudistua. Uudet voittajat ja häviäjät kuitenkin tulee. Korot saattaa nousta paljon enemmän kuin kukaan osaa tällä hetkellä kuvitella, jos kehitys laajenee.
Täytyy kuitenkin muistaa, että korot nousevat siksi että Euroopan odotetaan lähtevän vihdoin liikkeelle. Ei siksi, että täällä olisi jokin velkakriisi. Saksan veto pitäisi heijastua kaikkialle, kuten aiemmin Saksan negatiivinen meininki heijastui pitkin Eurooppaa.
Kasvavaa korkotaakkaa (mikä kääntäen on pankkien ja korkosijoittajien ilo) pitäisi kompensoida firmojen mahdollisuus kasvattaa myyntiään kasvavassa taloudessa ja toisaalta kotitalouksien osalta kasvavat palkat.
Mutta yksilö ja sektoritasolla muutoksia on tottakai joka suuntaan. Jos on velkainen ilman että hyötyy mitenkään tästä muutoksesta, on vaikeammassa paikassa. Yleensä vain yleinen voimakkaampi talouskasvu saa styroksikakatkin kellumaan mukanaan, kuten kävi viimeksi 2021.
Toki ei mennä vielä asioiden edelle. Näiden päätösten pitää ensiksi mennä läpi. Ja odotettavissa on inflaatioryöppyä. Ja saa nähdä mitä EKP, jossa Bundesbankin perintö on voimissaan, tekee.
Riskit nousee tuotto-odotusten kanssa - valtionhallinnon rahankäyttöön liittyy kuitenkin aina se riski, että tuotto jääkin heikoksi. Rahaa käytetään investointeihin, jotka eivät tuotakaan kasvua.
Lyhyellä aikavälillä inflaatioriski nousee myös. Toivotaan parasta.
Mihin Trump tähtää kauppasodalla? Yritän vastata kysymykseen päivän Vartissa.
Trump yrittää korjata mielestäni oikeaa ongelmaa: muu maailma säästää liikaa ja kuluttaa liian vähän. Etenkin Kiina, Japani, Saksa ja muutama muu vientivetoinen maa. Tämä pakottaa maailman suurimman talouden ja kulutusmoottorin Yhdysvallat velkaantumaan. Samalla Yhdysvaltain teollinen pohja rapautuu. Riskinä on, että joskus maa ajautuu velkakriisiin. Tätä Trump haluaa estää.
Holtittoman tuntuisella tullipolitiikalla haetaan shokkivaikutusta, millä pakotetaan Eurooppa, Kanada, Meksiko, Kiina ja muut yksi kerraan neuvottelupöytään. Dollarin pitää heikentyä eli muiden vahvistaa valuuttojaan Yhdysvaltain kilpailukyvyn palauttamiseksi. Samalla Trump voi painostaa muita maita muuttamaan USA-velkansa ikuiseksi, jotta nämä eivät voi paeta maan velkakirjamarkkinalta. Jos tähän ei suostu, Yhdysvallat vetää sotilaallisen suojansa pois ja rankaisee lisätulleilla. Suunnitelma on rohkea, mutta myös riskinen sillä muilla ei välttämättä ole suurta kiinnostusta alistua tähän kiristykseen.
Kiitos jälleen hyvästä vartista! Sairas juttu nykyisessä kapitalistisessa maailmassa, että tälläisestä sisällöstä ei tarvitse maksaa mitään
Aihe-ehdotus vartiksi, jos niistä on pulaa: Minkälainen riski laaja-alainen onshoring on yritysten marginaaleille/ROI:lle?
Viime vuosisadan aikana globalisaation hyvä puoli valmistaville yrityksille on ollut mahdollisuus sijoittaa palkkakulu-raskaita tuotantoja Kiinaan/tms., koska halpa työväki mahdollisti halvemman hinnan kilpailuedun onshore-kilpailijoita vastaan.
Viime vuosina geopoliittinen peli on tietysti tiukentunut, ja yksikään yritys ei halua kokea Nokian Renkaiden kohtaloa Venäjällä, jos esim. Kiina kokee tarpeekseen “yhdistää kansakunnat” Taiwanin kanssa. Täten tuotannon siirtäminen takaisin kotiin, ja työn tarjoaminen kotimaiselle työvoimalle, on loogista ja hyväksyttävää.
Argumentoisin silti, että on vaikea nähdä jonkun vaatevalmistuksen, tai muun manuaalista työtä lähellä olevan koko toimialan kulurakenteen pysyvän samanlaisena huolimatta siitä maksetaanko työntekijöille amerikkalais-, eurooppalais- vai vietnam-tasoista palkkaa. Tämän yritysten johdot varmasti tietävät.
Ainoa poikkeus tähän voisi olla esim. korkean jalostusasteen toimialat, puolijohdevalmistus, missä kulut eivät pääasiassa määräydy palkkojen mukaan. Se saattaisi olla jopa edullisempaa hankkia korkeatasoista niche-ostaamista oman maan yliopistoista, kun tehdas sijaitsee yliopiston vieressä. Toinen vaihtoehto olisi suostutella työntekijä perheineen muuttamaan Taiwaniin.
Eli onko meneillään oleva onshoring, mistä Trumpkin kannattajilleen toitottelee, lähempänä ESG:n kaltaista viestintää, jossa nimellisesti sanotaan tuotannon siirtyneen kotiin, kun todellisuudessa yksi kymmenestä tehtaasta siirtyy takaisin kotimaahan. Jos homma ei ole pelkästään nimellistä, niin eikö käsillä ole merkittävä inflatorinen komponentti?
No nyt on menossa todella hyvä kirja! Björn Wahlroos - Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta. On sen verran korkean luokan analyysiä taloudesta, että itselläni ei osaaminen riitä opponoimaan ajatuksia tästä, mutta ajattelin tämän ketjun lukijoiden mahdollisesti kiinnostuvan näistä. Tiedän, ettei ole virallisesti kirjaketju, mutta enemmänkin tässä haluaisin näitä ajatuksia nostaa esille itse kirjan sijasta. Kymmenen ajatusta siis ovat:
Menokuri tukahduttaa talouskasvun: Liiallinen budjettikurin painottaminen saattaa rajoittaa investointeja ja pitkän aikavälin kehitystä. Tämä ajattelutapa ohjaa poliittisia päätöksiä, joissa pyritään pienentämään alijäämiä kustannustehokkaasti – usein kustannuksella kasvun mahdollisuuksista.
Kapitalismi johtaa luonnonvarojen riistoon: Kilpailuhenkinen ja lyhyen aikavälin voittoihin keskittyvä kapitalistinen malli saattaa ohittaa kestävän luonnonvarojen käytön periaatteet, mikä lisää ympäristöpainetta ja uhkaa pitkän aikavälin hyvinvointia.
Alijäämät hoituvat veronkorotuksilla: Kun talouden tasapainottamiseksi nojaamme veronkorotuksiin, vaarana on, että taloudellisen elinvoimaisuuden edistäminen jää sivummalle. Tämä voi aiheuttaa negatiivisia sivuvaikutuksia investointien ja kulutuksen osalta.
Tuloerot haittaavat talouskasvua: Suuret tuloerot voivat vähentää yhteiskunnallista koheesiota ja hidastaa talouden dynamiikkaa, kun investointimahdollisuudet ja kuluttajien ostovoima kaventuvat.
Inflaatio on kuluttajahintojen nousua: Yksinkertaistettu käsitys inflaatiosta saattaa jättää huomiotta talouden monimutkaiset rahoitus- ja tuotantomekanismit. Inflaatiota ei voi ymmärtää pelkästään hintojen nousuna, vaan siihen liittyy laajempi järjestelmällinen dynamiikka.
Markkinat eivät toimi tehokkaasti: Vallitseva usko markkinoiden täydelliseen tehokkuuteen on usein liioiteltu. Todellisuudessa markkinatkin kohtaavat puutteita ja epäoptimaalisia jakautumisia, jotka edellyttävät huolellista sääntelyä ja valvontaa.
Korot eivät voi laskea alle nollan: Tämä oletus rajoittaa keskuspankkien rahapoliittisia työkaluja etenkin kriisiaikoina, jolloin negatiivisten korkojen mahdollisuus voisi tarjota lisäkeinoja talouden elvyttämiseksi.
Vapaita markkinoita ei ole: Ajatus täysin sääntelyvapaista markkinoista on harhaanjohtava, sillä kaikissa talousjärjestelmissä on olemassa erilaisia sääntöjä, institutionaalisia rajoitteita ja vaikutteita, jotka muokkaavat markkinatoimintaa.
Euforiat, paniikki ja romahdukset ovat helposti estettävissä: Vaikka teoreettisesti markkinakäyttäytymistä voitaisiin ohjata ennaltaehkäisevillä toimilla, todellisuudessa kriisien hallinta on monimutkaista. Tämä ajatus saattaa johtaa yli-optimistisiin näkemyksiin markkinoiden itsesäätelykyvystä.
Keskuspankkien pitäisi vain torjua inflaatiota: Rajoittamalla keskuspankkien tehtäviä vain inflaation hillintään jätetään huomioimatta niiden mahdollisuus tukea laajemmin talouden vakautta ja kasvua.
Nalle tarjoaa viiltävää analyysiä joka pohjaa tyylikkäästi akateemiseen tutkimukseen yhdessä reaalimaailman kanssa. Itse annan kirjalle 9,2/10, mutta joku joka on enemmän perillä asioista, voi antaa vähemmän. Itselleni kuitenkin tulee todella paljon uutta tavaraa hyvin mielenkiintoisesti kerrottuna. Nallen elitistinen olemus ehkä voi asettaa hänet tiettyyn valoon, mutta suosittelen unohtamaan nämä pohdinnat tässä tapauksessa
Käytännössä maa on romahduspisteessä infrastruktuurinsa kanssa, mutta silti siellä on suosittu säästämistä investointien sijaan. Vähän kuin janoon kuolemaisillaan oleva ihminen pistäisi hänelle tarjotun vesipullon reppuun todeten, että saatan tarvita tuota huomenna! Kaikista eniten tässä harmittaa se, että saksalaisten säästöt ovat sitten virranneet mm. Etelä- Eurooppaan missä niitä on tuhoutunut Kreikan ja muiden velkakriiseissä. Rahaa on säästetty typerästi ja sijoitettu vieläkin huonommin.
