Uskoisin että tää pitää paikkansa. Jutussa mainitaan emerging markets 8 pinnan odotettu tuotto verrattuna usan 2 pinnan negatiiviseen tuottoon. Vaikka tuossa ei mainita suomea, veikkaisin että suomen markkinan tuotto on lähempänä tuota EM tuottoa kuin USA. Täällä tuo kasvuosakeralli on kuitenkin ollut melko kapea. Tässä esimerkiksi Helsingin pörssin arvostus ja kiinnostavimmat osakkeet koronakriisin keskellä mainitaan tuosta suomen markkinan normaali P/E:stä ja P/E:n tasosta loppukeväältä. Hieman joutuu mielikuvitusta käyttämään verratessa tuohon markkinan nousuun, mutta sanoisin että ei olla indeksitasolla missään älyttömässä kuplassa. Suomessa kovasti kasvaneet kertoimilla venytetyt yhtiöt ovat pääosin melko pieniä korkean potenttiaalin kannattavia yhtiöitä.
Näin ollen uskoisin että suomalainen salkku, oliko sitten kasvu vai arvo, tuotto-odotus on kuitenkin ihan hyvä seuraavalle 10v periodille.
Pahoittelen vastakarhuisuudesta. Annan kuitenki sen verran siimaa että kyllä se suomikin putoaa kun USA:n markkinalla alkaa romahdus. Uskoisin että Suomessa kuitenkin tällä kertaa tappiot ovat suhteessa pienempiä, vaikka reunamarkkina onkin
"… Olet aivan oikeassa siinä, että osakemarkkinoiden tuotto-odotus on laskenut kurssinousun myötä. Negatiivinen se ei sentään kuitenkaan ainakaan minun nähdäkseni ole. Mutta mikä se siis on?
En tiedä, mutta voin yrittää arvailla. Osinkotuotto on useimmilla markkinoilla noin 3% (huomioiden myös takaisinostot nettona, varsinkin USA:ssa). Inflaatio lienee 0-2% (USA:ssa inflaatiosuojattujen lainojen kautta laskettu markkinoiden inflaatio-odotus on alle 2% ja Euroopassa alle 1%). Talouskasvu on ehkä 1-2%. Joten ehkä osakkeiden realistinen pitkän aikavälin tuotto-odotus voi olla luokkaa 4-6% vuodessa. Yksittäiset vuodet tulevat tietenkin poikkeamaan merkittävästi tästä trendistä."
Oldenburgin näkemys tarkoittaisi vielä ihan kelvollista pitkän aikavälin tuottoa. Viimeinen lause kannattaa huomioida ajatuksella - kyyti voi olla hyvinkin kuoppaista, niinkuin markkinoilla on tapana.
Yksi mielenkiintoinen esimerkki tästä, miten pitkän aikavälin mukava tuotto voi muodostua aika rajusta kyydistä huolimatta oli 10-vuotisjakso 2008-2017, jolloin Yhdysvalloissa pitkän aikavälin tuotto (osinkoineen) oli n. +8,5% vuodessa. Heti kauden alkuun sattui yksi historian pahimmista romahduksista (luokkaa -50%) mutta silti pitkän aikavälin tuotto muodostui aika “tavalliseksi”. Vaati vaan paljon hermoja pitää indeksirahastoa ilman toimenpiteitä tuon romahduksen yli koko 10-vuotisjakson, senverta hurjaa meno oli silloin.
Samaan tapaan, mikäli ajattelemme tuota 4-6% vuosituottoarvausta, voimme kokea tässä matkan varrella hurjankin romahduksen, ilman että kymmenen vuoden tuotto tuosta kummasti poikkeaisi. Milloin semmoinen tapahtuu (tai tapahtuuko ollenkaan) ja miksi, se jää nähtäväksi. Joka tapauksessa, koskaan ei pidä ajatella, että markkinoiden pitkän tähtäimen tuotto-oletuksen ollessa plussalla isoa romahdusta ei voisi tapahtua. Jos olisi tiennyt v. 2008 alussa, että S&P500-tuotto seuraavan kymmenen vuoden aikana on +8,5% vuodessa, olisi varmasti yllättynyt, miten kuoppainen matka tuon tuoton muodostumiseen olikaan.
Tänään päätin käväistä
karhunpesässä, käteispaino nousi nollasta viiteenkymppiin.
Euforinen tunnelma ja yritysjohtojen myynnit pelottaa liikaa, eikä talouden elpyminen ihan niin nopealta näytä, kuin mitä pörssi hinnoittelee.
Elvytys on ainoa mikä näyttää nostavan kursseja mutta ihan sen varaan en uskalla laskea.
Vielä ollaan hyvin liukuvien keskiarvojen yläpuolella. ja vasta hieman härät väsähtäneet. Ei nyt heti manata karhuja parin laskupäivän jälkeen.
Tietty jos haluaa kevennellä veivejä varten jos uskoo että käydään kokeilemassa alempana tukitasoja (tuossa kuvassa käppyrät ovat MA50, 100 ja 200), niin ei välttämättä ole vielä “myöhäistä”. Mutta yhtä hyvin tässä voi olla vain pieni hengähdystauko ja sitten taas pusketaan ylämäkeen.
Mielenkiintoiista, mutta TA taitaa toimia parhaiten isoihin jenkkifirmoihin, korjaa toki jos olen väärässä. Sijoitan lähinnä fundapohjalta pieniin ja keskisuuriin kotimaisiin firmoihin.
Koronadipin lähes pohjalta ostetut osakkeet maailmanlopun tunnelmissa on vaan nyt mielestäni luonnollinen aika myydä ja siirtyä katselemaan sivusta.
Luonnollisesti koska ollaan melkein ATH-lukemissa niin lapuista saa tänään hyvää hintaa melkein järjestään (riippuu tietty firmasta, mutta keskimäärin). Sitä onko nyt hyvä hetki myydä ei sitten tiedä kukaan, mutta jos on koronadipistä ostettu kassit täyteen ja plussaa on niin ettei tiedä minne kaikki työntäisi ja vero- hieroo karvaisia kouriaan lukuja katsellessa, niin hetki ei kuitenkaan varmasti ole huono. Riippuu sijoitushorisontista, omasta aktiivisuudesta (veivailetko) jne.
Kaikki osakkeeni ovat tavallisella arvo-osuustilillä. Osakkeiden myynnin välttämiseksi ajattelin kokeilla kotimaisia osakkeita seuraavia bear tracker -sertifikaatteja (sampo, cargotec, outokumpu jne). Saa nähdä miten näiden kanssa käy.
Mulla on käteistä sen verran, että harjoittelen ensin vähän x1 (tracker)-sertien kanssa. Outokumpu ja Cargotec laskivat molemmat tänään. En kuitenkaan myynyt vielä vaan seurailen rauhassa ainakin huomiseen. Unlimited turboa kokeilin Sampoon, mutta kääntyi tänään väärään suuntaan ja myin sitten heti pois. Karhua kyllä kovasti odotan ja kaipaan.
Olen vieläkin sitä mieltä että osakemarkkinoilla tulee olemaan lähikuukausina paljon volatiliteettia ja tämän vuoksi korkea käteispaino on paras tapa turvata pääoma. Isossa romahduksessa saatavien tuottojen varaan en sijoitusstrategiaa lähtisi rakentamaan, koska totaaliromahduksia koetaan niin harvoin ja onnistunut ajoittaminen on legendaarisen hankalaa. Jos mikään riskeistä ei toteudu ja selviämme toisesta aallosta säikähdyksellä niin eivät nykykurssit mielestäni ole mitenkään kohtuuttoman korkealla tulospohjaisesti. Toisaalta yritysten tulosten romahtaessa pörssissä on kyllä paljon laskuvaraa.
Onko täällä ketään muuta, jotka pelkäävät karhujen heräävän talviuniltaan? Uskon Lepikön Jukkaa kun hän sanoo, että koronauutiset eivät ole pörssin nousujen ja laskujen takana. Samanaikaisesti olen kuitenkin pohdiskellut, että jos olemme koronaviruksen toisen aallon alussa, ovatko markkinat luottaneet liikaa sen varaan, että pahin olisi takana maalis-/huhtikuussa? Entä jos pahin olisikin vasta takana ensi elo-/syyskuun jälkeen?
Nyt kun pikatestit ovat saatu markkinoille ja testausta tullaan lisäämään koronatapuksia tullaan varmasti myös löytämään enemmän. Täällä Brittein saarella aloitetaan koululaisten laajamittainen testaaminen tammikuussa, kun lapset ja nuoret palaavat takaisin lomiltaan. Uuden ohjeistuksen mukaan, oma lapseni ei voi palata kouluun ennen negatiivista koronatestiä. Siihen saakka opetus järjestetään etänä. Omassa työpaikassani (ammattikoulussa/collegessa) päädytään luultavammin samankaltaiseen järjestelyyn. Mutta kun testataan kaikki niin näitä oireettomia positiivisia tullaan löytämään varmasti ja siinä tapauksessa opiskelijoita siirretään kupla kerrallaan etäopetukseen ja kouluun pääsee luultavasti takaisin vasta muutaman päivän poissaolon jälkeen mikäli uusi testitulos on negatiivinen.
Rokote onneksi nyt on, mutta riittävän laumaimmuniteetin saavuttamiseksi pitää rokottaa vielä kymmeniä miljoonia lisää. Tuttavat, jotka ovat NHS töissä ovat jo nyt kohdanneet käytännön ongelmia rokotteen saatavuuden kanssa. Puhumattakaan organisointiongelmista mitä näistä viivästyksistä seuraa.
Oma oletukseni oli kuukausi sitten, että olisimme takaisin maailmassa, jonka tunsimme ennen viimeistään huhtikuussa. Nyt ajattelen, että tähän on tullut lykkäystä muutamalla kuukaudella ja yritysten tilauskanta on heikommalla tasolla vielä muutaman kuukauden kauemmin, mitä optimistisemmat ennakoivat vielä parisen kuukautta sitten. Erona helmikuun loppuun/maaliskuun alkuun on varmaan siinä, että nyt on kokemusta siitä, että poliitikot ovat valmiita antamaan melkoisia elvytyspaketteja. Kysymys on vaan siitä annetaanko tukea enemmän vai vielä enemmän. Onko tämä pohjaton likviditetti tarpeeksi poistamaan mahdollisuuden siitä, että hieman epämuodostuneen V sijasta näkisimme sittenkin sen W:n kaltaisen pörssireaktion?
hommia
