Rahaston hyviin puoliin kuuluu ainakin Mika Heikkilä, joka on kokenut ja menestynyt salkunhoitaja. Hänellä ei olisi sapatin jälkeen ollut taloudellista pakkoa lähteä enää hommiin, mutta mitä ilmeisimmin tykkää niistä. Ei ole leipäpappina mukana. Uskon myös, että erikoissijoitusrahastona tarkoitus on oikeasti ottaa indeksistä poikkeavaa näkemystä.
Rahaston kuluista on ollut paljon kritiikkiä. Riippuu mihin vertaa. Tyypillisenä kivijalkapankin verrokkina OP:n piiloindeksoidulla Suomirahastolla on 1,6 prosentin kiinteä palkkio. Pankkien yhdistelmärahastoista ei kannata edes aloittaa.
Kriittinen vastus on tietenkin Nordnetin kuluton Suomi-rahasto. Arvo-rahaston pitää voittaa indeksi keskimäärin 1,5 prosenttiyksiköllä, jotta asiakas saa täsmälleen indeksituoton. Oikeastaan edes tuo ylituotto odotusarvona ei vielä ihan riitä, koska rahastosta ei saa rahoja kuluitta ulos ennen kolmea vuotta. Tätä asiakkaan tulee miettiä; onko Heikkilän träkin nojalla odotusarvona parin prosenttiyksikön ylituotto pitkällä aikavälillä? Jos/kun asiakas sijoittaa rahastoon Heikkilän takia, pitää hieman myös miettiä, kuinka kauan hän salkunhoitajana toimii ennen eläköitymistään. Jos otetaan odotusarvoksi vaikka kahdeksan vuotta (hän on tänä vuonna 60-vuotias), sen jälkeen rahasto-osuus pitää ehkäpä myydä, maksaa verot ja etsiä toinen rahasto tai siirtyä indeksiin. Jos taas olisi alun perin sijoittanut Suomi-indeksiin, veroja voisi vain lykätä eteenpäin. Tämä haitta nostaa taas Arvo-rahastolta vaadittavaa odotusarvoista ylituottoa.
Otan vertailuun vielä Phoebus-rahaston. Siinä kiinteä palkkio on 0,94%, ei tuottosidonnaista palkkiota. (Liki parikymmentä vuotta rakenne oli 0,75% plus sama tuottosidonnainen palkkio kuin Arvolla). Phoebuksella on yli 20 vuoden hyvä träkki ja laajempi pelikenttä. Lisäksi viimeaikaisten kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että Oldenburgin eläköityessä (tänä vuonna 59 vuotta) rahasto sulautetaan Global Brandsiin, jolloin veroja voi halutessaa lykätä ilman että pitää luottaa kehenkään uuteen aktiiviseen salkunhoitajaan. Phoebuksessa ei ole minimimerkintää ja rahat saa kuluitta ulos vuoden jälkeen jos elämässä tapahtuu jotain yllättävää.
Arvo-rahaston eduksi suhteessa Phoebukseen voisi ajatella erikoissijoitusrahaston löyhempiä hajautussääntöjä. Olisin kaivannut tästä lisää lihaa luiden ympärille rahaston esittelyssä; millaiseen hajautukseen suunnilleen pyritään? Toinen kysymys on avoimuus. Yritin katsoa Mikrorahaston osakepoimintoja ja hajautusta, mutta en löytänyt. Ovatko ne piilossa muilta kuin omistajilta? En tykkää, Seligsonilla kaikki omistukset ovat avoimesti nähtävillä. (Voi toki olla etten vain löytänyt, korjatkaa tarvittaessa.)
Yhteenvetona: Ei tämä rahasto mikään törkeä rahastus ole. Heikkilä on hyvä sijoittaja ja hänellä on natsoja sanoa tavoittelevansa ylituottoa. Rahaston säännöt mahdollistavat aidon näkemyksenoton. Olisin kaivannut kuitenkin pikkuisen alempaa palkkiota, pikkuisen vähemmän raippaa lunastuksiin (ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu) ja lisää avoimuutta. Heikkilä on myös hyvä tyyppi joten toivon tietysti menestystä.