Mikäli Skiven tehdas saadaan toimimaan tuolla tuolla 20 000 t/a määrillä niin siitä skaalautuminen
suuremman kokoluokan laitokseksi ei ilmeisesti pitäisi olla ongelma. Olen ymmärtänyt, että pyrolyysi toimii suuremmilla kapasiteeteilla jopa paremmin.
Katsoin tuon presentaation läpi ja vaikka siinä puhutaan “maailman suurimmasta” muovijätteiden kierrätyslaitoksesta niin kokonaiskuvaa kun katsoo niin kapasiteettia pitäisi toki kasvattaa vielä jonkin verran kun katsoo pelkästään Suomessa syntyviä muovijätemääriä (tämä voi toki olla vain hyvä juttu jos tekniikka osoittautuu toimivaksi ja lopputuote menee kaupaksi).
Hieman kirjoittelua englanniksi seeking alphassa. Suurin osa norjaksi, joten mukavaa vaihtelua:
Quantafuel, The Global Leader In Plastic Recycling, Backed By BASF And Vitol Has Potential To Multiply Your Investment
—
En tiedä onko tosta ollut täällä ja mennyt itseltä ohi, mutta tosta kuunnelmasta vasta laskin pisteet yhteen, että toi 250M kesäkuussa sijoittanut Kristiansenhan on tosiaan Lego miljardööri ja siinä voi puhua jo asiantuntijuudesta muovia kohtaan.
Mietiskelin tuossa kun pörssipäivän haastateltava sanoi tuon Quantafuelin lopputuotteen olevan dieseliä. Neste on lähtenyt tähän samaan hommaan mukaan ja jätemuoveista on tarkoitus jalostaa nimenomaan dieseliä liikennekäyttöön. Quantafuelin tuotetta on kuitenkin käsittääkseni tarkoitus käyttää uusien muovituotteiden tekemiseen. Onko tässä Quantafuelin prosessissa jokin oleellinen ero Nesteen prosessiin?
E: Voisiko periaattessa tuota samaa Quantafuelin prosessin dieseliä käyttää sekä liikennepolttoaineena että muovituotteiden raaka-aineena vai onko siinä jokin ero?
Gate fee 80 USD/t vaikuttaa äkkiseltään aika kovalta. Periaatteessa jätteenkäsittelijöillä tavoitteena, että siitä pääsisi vähintään 0-hinnalla eroon. Toki muovijätteet kuuluvat tuottajavastuun alaisuuteen niin sitä en tiedä millaisia käsittelymaksuja heiltä peritään esim. Fortumin muovijalostomolla tällä hetkellä.
Bongasin tämän Ylen Pörssipäivästä ja jäin ihmettelemään, mitä ihmeen järkeä on jalostaa muovista dieseliä, kun energia on otettavissa paremmalla hyötysuhteella talteen polttamalla se kattilassa. Tarkemman tutustumisen perusteella kuitenkin selvisi, että lopputuote on öljyyn verrattavaa raaka-ainetta, jota ymmärtääkseni voi jalostuksessa hyödyntää jotakuinkin vastaavasti. Ja tässä kai oikeastaan koko homman idea piileekin.
Nykyisellään muovien kierrätys on hankalaa lukemattomien erilaisten muovilaatujen vuoksi. Kaikki massa tulee erilaisena epämäääräisenä eränä, jonka lajittelu on työlästä ja hukka suurta. Myös jatkokäyttö on rajoitettua, eikä esimerkiksi elintarvikepakkauksissa kierrätysmuovia ole luvallista käyttää. Mielestäni ratkaisevaa menetelmän käyttökelpoisuuden kannalta on se, miten joustavasti erilaisia muovilaatuja on mahdollista hyödyntää raaka-aineena. Nykyisellään esimerkiksi kovat muovit, rakennusmuovit, pvc jne. jäävät kierrätyskäytön ulkopuolelle, ja niiden volyymi on melkoinen. Ymmärtääkseni tässä plastic-to-liquid-menetelmässä hyvinkin epäpuhtaita muovijätteitä on mahdollista hyödyntää, jolloin myös nykyisistä sekajätemassoista saattaisi olla mahdollista poimia raaka-aine talteen. Jossain määrin keskustelua on käyty myös jo suljettujen jätevuorien avaamisesta, ja niiden sisältämien massojen hyödyntämisestä. Siellä kiinnostavaa ovat ennen kaikkea metallit, mutta myös muovijätteen jalostamismahdollisuudet voisivat kiihdyttää innostusta hyödyntämiseen.
Plussana pitäisin myös sitä, että prosessi ei käsittääkseni edellytä jättikokoisten laitosten rakentamista. Perustamiskustannukset pysyvät kohtuullisina ja hajautetulla tuotantolaitosten verkostolla jätteiden kuljetuskustannukset, sekä hiilijälki siedettävinä. Euroopassa esimerkiksi kirkkaasta kierrätyskelpoisesta pet-muovista on krooninen pula ja kierrätyspohjaisten muovituotteiden kysyntä kasvaa jatkuvasti. Nesteytettynä ja ikään kuin alkuperäiseen formaattiin palautettuna tuon raaka-aineen hyödyntämismahdollisuuksille ei ilmeisesti ole juurikaan rajoja, vaan jotakuinkin kaikki mikä onnistuu öljystä, onnistuu myös tästä.
Nesteellä on ilmeisesti pitkällä olevaa tutkimusta vastaavasta menetelmästä, ja todennäköisesti paljon muitakin toimijoita saman asian kimpussa askartelee. Näillä on kuitenkin nyt mahdollisesti reipaskin etumatka toimivan teknologian muodossa. Mielenkiintoista seurata miten tämä etenee. Ainakin tämänhetkisten megatrendien valossa potentiaalia löytyy.
Tossa @jaska1 :n edellisessä linkissä näistä olikin puhetta. Pieni lainaus (en jaksa tarkastaa kielioppia kun lainasin google translatorilla): Ei yksin halua kaapata markkinoita
McKinseyn mukaan muovijätemarkkinoiden arvo on noin. 75 miljardia dollaria seuraavien 10 vuoden aikana ja 25 miljardia dollaria voittoa. Quantafuel ei ole yksin yrittänyt valloittaa näitä markkinoita, ja suurilla yrityksillä, kuten Shell, Esso ja Neste, on investointeja alueelle. Bøhn uskoo, että Quantafuelilla on useita kilpailuetuja.
Meillä on “ensimmäisen liikkeen etu”, meillä on ainutlaatuinen tekniikka ja meillä on vahvat kumppanit, Bøhn lopettaa.
Kuinkahan pitkällä Neste on tuon oman teknologiansa kanssa? Joko on viisasten kivi aka. toimiva katalyytti löytynyt? Shell näyttää tiedotelleen läpimurroista jo viime vuonna. Heidän partnerillaan Nexus Fuelsilla on ilmeisesti toimiva teknologia, mutta siinä hyödynnettävissä muovilaaduissa rajoituksia.
Tässä casessa itseäni mietityttää nimenomaan se, että mihin käyttöön yhtiön lopputuote lopulta ohjautuu? Mikäli kävisi ilmi, että tulevaisuuden Legot todellakin tehtäisiin yhtiön lopputuotteesta niin se olisi aika no brainer siinä vaiheessa ostaa osakkeita, mutta edelleen esille nousee myös polttoainekäyttöön liittyvät tavoitteet. Onko lainsäädäntö sitten niin suuri ongelma, että esimerkiksi End of Waste -statuksen saamisen edellytykset ei tällä pyrolyysitekniikalla täyty? Outo juttu.
