Valitettavasti historia ei tunnetusti kerro tulevaisuuden tuotoista juuri mitään (riskeistä kylläkin). Eri aikoina erilaiset strategiat tuottavat eri tavoin ja aktiivinen rahasto voi hakata indeksit mennen tullen. Pidemmän päälle aktiivisten rahastojen palkkiorakenne syö pääomaa ja ryhmänä aktiiviset rahastot alkavat jäädä indeksille. Asiaa on tutkittu paljon ja tulos on ollut niin selvä, että se jopa pitää painaa (enemmän tai vähemmän pienellä tekstillä) esitteisiin.
Olennaisempaa aktiivisissa (ja myös ETF:issä) on ymmärtää, mihin ne tarkalleen ottaen sijoittavat. Eli mihin markkina-alueeseen ja toimialaan (ja millaisin ksutannuksin). Mitä kapeampi kohdemarkkina sitä varovaisempi on syytä olla. Laajoihin indekseihin perustuvissa rahastoissa on mukana koko elinkeinoelämän kehityksessä, kun taas kapeissa rahastoissa markkinan pettäessä jälki voi olla rumaa.
Muistuu mieleeni mm. eräät pieniin suomalaisiin teknoyhtiöihin sijoittaneet rahastot, jotka lähestulkoon menettivät arvonsa teknokuplan puhjetessa revittyään ennen sitä valtavia tuottoja. Ja repihän laajemmistakin rahastoista esim. FIM Fenno aikoinaan pari vuotta peräkkäin lähes 100% vuosituottoja, Gyllenberg Momentum oli ihan käsittämätön suoriutuja jne. Kuitenkaan tänä päivänä näitä rahastoja ei sillä tavoin huomioida (okei, Gyllenbergin rahasto sulautettiin toiseen rahastoon heikon kurssikehityksen vuoksi).
Itse pohdin rahastojen valintaa siten, että ensin päättää kohdemarkkinat, mihin sijoittaa. Ja sen jälkeen etsii kustannustehokkaita ratkaisuja ko. markkinoille. Eri markkinoille on erilaiset kustannukset.