Monien kotikoodarien ja elektroniikkanikkareiden lempituote on löytänyt tiensä tänä kesänä Lontoon pörssiin. Ajattelin tehdä Raspberry Pi:lle oman ketjun siltä varalta, että täällä sattuisi olemaan muitakin innokkaita seuraajia yhtiölle. Aloitan pitchausketjun innoittamana rehvakkaasti kertomalla mistä firmassa on kyse!
Raspberry Pi on viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut tunnetuksi yhden piirilevyn tietokoneiden valmistajana, jonka alkuperäinen ja edelleen suurelta osin paikkaansapitävä missio on opettaa uusia sukupolvia ohjelmoimaan tarjoamalla erittäin halpoja tietokoneita kaikkien halukkaiden käyttöön. Tätä ylevää tarkoitusta varten Cambridgen tietokonelabrasta kasvanut putiikki on suunnitellut alati paranevan malliston näitä pikkukoneita (Single Board Computer, SBC), jotka yhtäältä toimivat täysiverisinä linux-pohjaisina ohjelmointialustoina ollen kuitenkin riittävän helppokäyttöisiä oppimistarkoituksiin - vain muutamien kymppien hinnalla. Ideana on, että lapset oppisivat koodaamaan aikuisten leluilla, ja mikä parasta, niissä olisi jonkinlaista samanlaista “DIY-magiaa” kuin muinaisajan ZX Spectrumeissa konsanaan. Jotain salamoita pulloon selvästi saatiin, sillä kysyntä raketoi ja sittemmin innokkaat harrastajat ympäri maailmaa ovat soveltaneet Rasberry Pi-koneita omiin tarkoituksiinsa kaikenlaisista kotitekoisista video- tai datapalvelimista retropelikoneisiin, palomuureihin ja robottiprojekteihin, eikä trendi näytä hiipumisen merkkejä. Sittemmin halpa hinta, modulaarinen ja avoin suunnittelu ja notkeat ohjelmistovaihtoehdot ovat houkutelleet lisää käyttäjiä myös teollisen automaation puolella. Kun duuni pitää saada tehtyä halvalla ja nopeasti, näyttää olevan yllättävän helppoa käydä hakemassa kaupasta alle satasen Raspberry Pi ja koodata pikkuvehje kuvaamaan, mittaamaan tai kuuntelemaan ja sen jälkeen pikaisesti laskemaan, säätämään, näyttämään tai ilmoittamaan. Sähköäkään vadelmapiirakat eivät juuri syö, joten lastujen käyttöön on uskomattoman MacGyver-fiilistelyn lisäksi myös joitakin rationaalisia syitä.
Nyt yhtiö on kuitenkin puristien kauhuksi listautunut kapitalistien omistamaan pörssiin ja aikoo jatkaa kasvavaa bisnestä sijoittajien rahoilla. Pääomistajina säilyvät hyväntekeväisyyssäätiö Raspberry Pi Foundation (IPO:n jälkeen 49% osuudella) ja Sony Semiconductor Solutions Corporation, jonka tehtaalta Walesista suurin osa vadelmapiirakoista ymmärtääkseni yhä putkahtelee.
Mutta ei kai näitä pelkästään kellarissa pyöriville nörteille tehdä? No ei, kyllä niitä tehdään myös työpaikan kellarissa pyöriville nörteille. Yhtiön tulevaisuuden visioissa kummittelee kyberpunk-henkinen ajatus reunalaskennasta (edge computing) ja siihen usein liitetyt huuruiset näyt keskenään kaiken aikaa juttelevien IoT-laitteiden yhteenkytketystä avaruudesta. Tällaisia hallusinaatioita on helppo saavuttaa esimerkiksi jos ajattelee suuriin datakeskuksiin (tai “pilveen”) keskittynyttä raskasta laskentaa, jonka uumenissa pyörii ja murahtelee vaikkapa jonkinlainen tekoälysovellus. Koska sovellus on kuitenkin vähän hidas ja kankea ja kaukana, ollakseen responsiivinen se tarvitsee tänne meidän tykömme sijoitettuja pieniä konekavereita valmiina vastaamaan heti kun keksit jotain pyytää. Sellaisia, jotka tietävät tismalleen, kuinka monta porkkanaa jääkaapissasi on ja kuinka monta tarvitset selvitäksesi yön yli (porkkanoiden jakeluverkon optimointi sen sijaan voisi kuulua yhä pilvimörölle). Tällaisia laitteita reunalaskentashamaani näkee unissaan joka puolella yhteiskuntaa: ne täyttävät kotisi, ajavat autoasi, tasapainottavat sähkönkulutuksesi, valvovat tehtaitasi ja sirkuttavat työpaikkasi seinillä pitäen kahvinkeittorobotit kurissa ja herran nuhteessa. Kaiken maailman arvioiden mukaan markkina kasvaa niin lujaa että galaksit vaan räjähtelee ja maapallo ei kohta riitä. Eikö osassa näiden vekottimien kyljistä voisi lukea “Raspberry Pi”, kun se kuulostaakin niin söpöltä?
Raspberry Pi Holdingsilla onkin siis oikeastaan kaksi bisnestä: yksi, kypsempi, opiskelijoille, harrastajille ja DIY-nikkareille suunnattu, ja toinen, nopeammin kasvava, tähdätty teollisiin ratkaisuihin. RasPi voi myös tarjota tuttua piirilevyään käytettäväksi suoraan osana muita kuluttajatuotteita, joissa kestävyysvaatimukset ovat pienempiä kuin teollisuudessa. Viime mainitussa sitä mahdollisesti auttaa kilpailijoita halvempi hinta, tuttu brändi, hyvä ohjelmisto- ja lisälaitetarjonta, sekä laaja ja innokas käyttäjäyhteisö.
Mutta tuottaako tämä pulju edes voittoa? No kyllä se tuottaa. Yhtiön markkina-arvo on noin 970 miljoonaa dollaria ja tulosta viime vuonna syntyi noin 32 miljoonaa dollaria, joten P/E-luku on suunnilleen 31 ja P/B on 6. Liikevaihto on viime vuosina kasvanut kovaa kyytiä (2021: $140M, 2022: $187M, 2023: $265M), myyntikatteen heiluessa 23-30% välillä. Velkaa firmalla ei ole, ja kassassakin on $42M käteistä. Kyseessä ei siis ole enää ihan startup-tason yritys, mutta nykyhinta nojaa vielä vahvasti kasvuun, jonka vaihtoehdoista rahakkaampi bisnes olisi varmasti saada vadelmapiirakat ammattikäyttöön. Yhtiö on sikäli mielenkiintoinen, että sillä on jo vahva kuluttajabrändi, jonka pelkkä nimi tuo DIY-nörteille mieleen hienot illat pimeässä kellarissa, ja sen lisäksi laajentuminen luokkahuoneista startupeihin ja massatuotantoon on jo hyvässä vauhdissa.
Iso osa Raspberry Pi:n vetovoimasta on aina tullut hyvin yksinkertaisesta ajatuksesta: riippumatta iästä ja osaamisesta koodari tarvitsee vain yleiskäyttöisen tietokoneen, hyppysellisen tarmoa ja kunnon läjän mielikuvitusta. Raspberry Pi tarjoaa ensimmäisen muutamalla kympillä, ja loppu onkin sitten ihan itsestä kiinni. Vaikka massatuotantoon asti.
BeagleBoardin takana taitaa olla Texas Instruments, mutta ymmärtääkseni ne on tarkoitettu enemmän opetuskäyttöön ja ovat jääneet kuluttajamarkkinassa pahasti RasPin jalkoihin. Kaikki kilpailijat taitavat olla RasPia kalliimpia, ilmeisesti tehokas tuotanto on melko vaikeaa. Kukapa olisi arvannut?
Jos jollain on ihan oikeaa tietoa tästä SBC-markkinasta teollisuudessa, niin olisi hienoa kuulla siitä!
