Kun Playtika lähestyi ensimmäisellä tarjouksella, niin minkälainen keskustelun henki silloin mahtoi olla ? Jos sieltä tuli ehdoton jyrkkä ei, niin miksi tulla julkisuuteen melkein samalla tarjouksella? Vai sanottiinko, että tehkää kunnon tarjous ja palatkaa sitten? Olen tulkitsevanani, että hallitus tarkoituksella tässä yhteydessä piti vähän harkinta-aikaa, jotta kaikki halukkaat tarjoajat ehtivät mukaan. Onko ajatuksena sitten, että voidaan myydä vai onko kysymys siitä, että ei haluta antaa hylsyjä jokaiselle erikseen, vaan kaikille kerralla?
Hallituksenhan tuo asia täytyy virallisesti käsitellä, kun kerran julkisesti noin lähestyttiin. Vaikeaa olisi ymmärtää, että jos nyt joku lyö pöytään yli kympin tarjouksen, niin millä perusteilla sitä ei sitten voisi hallituskin suositella…varsinkin, jos tarjoaja on joku muu kuin Playtika. Toisaalta voi kääntää asian myös niin päin, että tuskin kaikki muut tahot ovat pelkästään renkaan potkijoita. Kaikilla on kyllä Rovio ja brändi tiedossa. Siten uskoisin, että ovat vakavissaan liikkeellä…mitä firmoja nyt sitten ovatkin.
Tiedossa on myös, että 8,5 euroa on sellainen hinta, jolla asiaa ei viitsitä edes noteerata. 9,05 muodostaa tämänhetkisen lattiahinnan, jonka alle mahdolliset uudet tarjoukset eivät mene. Tiedossa on myös se, että jos 8,5 on ehdoton ei, niin tuskin 9,5:kään on sellainen, että hallitus/omistajat ilosta tanssisi .
Jännää olisi tarkemmin tietää, että miten nuo neuvottelut käytännössä etenevät. Tai siis, että pidetäänkö sokkona huutokauppaa, jolloin toinen toisiaan kyräillen heitellään joku summa ja paras kokonaistarjous vie potin
Omalla kohdallani tämä neuvotteluvaihe on paljon yksinkertaisempi. 1. “Paljonko?”, 2.“Aha”, 3. “Ja sitten kätellään”