Omistan metsää ja UPMn osakkeita. Raakku-tapuksen yhteydessä olen muistellut omia puukauppoja ja sieltä tulee mieleen pari asiaa.
Olen aina ollut ostomiehen kanssa kiertämässä leimikon mistä tarjous tehdään. Etukäteen on jo selvillä onko luontokohteita. Maastokäynnillä viimeistään selviää myös onko kohde kesäkorjuukelpoinen. Ojat, suot ja joet eivät ilmesty metsään yllätyksinä. Mietitään myös mihin puut kasataan ja vähän hahmotellaan mistä kannattaa kuljettaa. Tarvittaessa tehdään ajouraa. Omassa viimeisimmässä kaupassa kaikki ostomiehet tunnistivat mahdollisen lähteen ja sille suoja-alueet vaikka se ei ollut kartta-aineistoihin merkittynäkään. Ammattitaitoa on.
Minusta tässä on lähinnä kaksi vaihtoehtoa. On päädytty tekemään kesäkohteena kohde mikä olisi oikeasti talvikohde. Tai sitten joki olisi voitu kiertää ja kuljettaa puut muuten tien laitaan.
Itsellä on sisällä Storan kanssa tehty kauppa ja vähän mietin voisiko tätä käyttää syynä kaupan purulle. Puun hinta on tässä välissä noussut paremmille tasoille.
Tämmöiset tapaukset on aina katastrofeja kun tiedetään olevan suuntausta metsänomistuksen sosialisoimiseen. Omistajista tehdään maatalouden tapaan tukien varaan ajettuja hylkiöitä kauppakiintiöineen ja poliittisesta ohjauksesta saatuina mandaatteina kaupankäyntiin. Tämä lie ainoita syitä miksi keskustaa tarvitaan, Suomessa kuitenkin liki miljoona metsänomistajaa.