Niinhän se tekee, aika paljon pienempää peliä monessakin suhteessa. Sellu on myös puolivalmiste eikä aivan puhdas raaka-aine (ts. speksissä voi olla tiettyä eroa/hajontaa).
Sellufutuureita ei edes ole ollut olemassa kuin karkeasti 5 vuotta. Lisäksi futuurit ovat kiinalaisia (ml. valuutta) eivätkä suurien Lontoon ja Chicagon raakapörssien kamaa.
Metsä Board ulos OMXH25-indeksistä, Kalmar tilalle Metsä Board ulos OMXH25-indeksistä, Kalmar tilalle | Kauppalehti
Tässä on alla Fenno -osakerahaston X-tilin tviitti, tiliä ylläpitää Juha Varis.
Koko metsätalouden osuus Suomen BKT:sta on vain luokkaa 5%. Metsäteollisuuden yritysten suora osuus on vielä tätäkin pienempi.
Suomen talouskasvua ei kannata laskea metsäteollisuuden varaan, vaikka toki se on merkittävä toimiala yhä, liki viidennes viennin kokonaisarvosta. Ja paikallisesti etenkin itä-Suomessa elintärkeä. Itselläkin yhä noin 40% nettovarallisuudesta kiinni metsässä, vaikka osuus on supistunut vuosikausia.
Selluintegraatiosta on ilman muuta hyötyä, jos sellainen on luontaisesti tarjolla (case Oulun kohdallahan näin on ollut, kun kartonkitehdasta alettiin rakentaa konvertoimalla entinen paperitehdas). Energiatehokkuudessa hyödyt tulevat myös esiin.
Vaikka SE Oulu tulee olemaankin ehdottomasti hyvin tehokas kartongin tuotantoyksikkö toisen kartonkikoneen myötä, niin ei kai se täydellisesti integroitu ole (tai miten tämä nyt halutaan viime kädessä ymmärtää) ?
Oulun sellutehdashan keittää vain valkaisematonta havusellua (UKP) ja eikös siellä jouduta näin ollen käyttämään merkittävissä määrin ostosellua ?
Kuluttajapakkauskartonkitehtaista massojen (kemiallinen sellu ja kemi/mekaaniset massat) puolesta täydellistä integraattia ei Suomessa taida olla muualla kuin Imatralla.
Imatralla Kaukopäässä on koivu- (BHKP) ja havusellulinjat (NBSK) sekä kemihierrelaitos (CTMP) ja lisäksi Tainionkoskella havusellulinja (UKP). Imatralla kokonaiskapasiteetti on 1 300 000 tonnia.
Totta, tämän unohdin, Oulun sellutehdashan käännettiin ruskealle massalle ensimmäisen kartonkikoneinvestoinnin yhteydessä. Lainereissa sellun osuus kartongin massasta on niin suuri, että integraatio on käytännössä pakollinen. Eikä Oulun sellutehtaan kapasiteettikaan riitä kahden suuren kartonkikoneen ruokkimiseen tarkemmin ajateltuna. Eli kuluttajakartongin pinta- ja pohjakerroksen sellut Stora Enso joutuu joko tuomaan yhtiön muilta tehtailta tai ostamaan markkinoilta. Kuluttajakartonkikoneen energiatehokkuutta samalla tontilla oleva sellutehdas toki jossain määrin avittaa.
Siitä on helppo olla samaa mieltä, että pitkään on TAKO saanut sitä ympäröivissä olosuhteissa käydä. En kuitenkaan usko osuuskuntataustan vaikuttaneen TAKO:n kohdalla sen tuotannon jatkumiseen tähän asti ja (suunniteltuihin) päätöksiin - sillä on kuitenkin ollut vuosien mittaan oma roolinsa ja paikkansa Metsä Boardin kokonaisuudessa ja tämä “palapeli” on toiminut suunnilleen tähän asti.
Eikä yhtään pidemmällä sihdillä viime vuosien aikana (pl. aivan nämä muutamat viimeiset vuodet eri syistä johtuen) tilannekuvaa tarkasteltaessa ja esimerkiksi vallinneessa kartongin markkintatilanteessa ole ollut perusteltua suunnitella tuotannon lopettamista TAKO:lla. Sittemmin TAKO valitettavasti jäi markkinoiden sekä osaltaan yleisen tilanteen ja tiettyjen merkittävienkin vaikutustekijöiden armoille.
Puhtaasti näin hypoteettisesti spekuloiden laaja-alaisempi erikoistuminen (vrt.vaikka Pankakoski - pienillä koneilla ja vielä TAKO:akin pienemmillä koneilla sielläkin toimitaan) olisi ehkä teoriassa vielä voinut pelastaa tehtaan jollakin aikajänteellä. Ja vaikka edes teoriassa tällainen olisi vielä jollain tapaa toiminutkin, niin miten mahdolliset niche segmentit olisivat sopineet Metsä Boardin strategiaan ? Nykyisellä tiellä puhtaasti taivekartongissa ei TAKO:n kohdalla ole tulevaisuutta enää samalla tapaa nähtävissä.
Toisaalta TAKO:n kohdalla paikka on mikä on, eikä se siitä muuksi muutu ja tiettyihin reunaehtoihin TAKO spesifisemmin ja yleisemmin vaikuttaen on tullut heikentymisiä. Hankala yhtälö kokonaisuutena.
Tässä on SalkunRakentajan juttu mettäosakkeista, jutussa on lainattu Hannu Angervuota. 
Angervuon mukaan vanha metsäosakkeisiin sijoittavan viisaus on: osta metsäosakkeita jo ennen kuin yhtiöiden tulokset kääntyvät nousuun, mutta muista myydä metsäosakkeet ennen kuin huipputulokset tulevat pörssisijoittajien ihailtaviksi. Silloin sijoittaja saa kurssikehityksestä kaiken irti.
Takon kohtalo oli lähes 30 v otsikoissa. Tuona aikana molemmat koneet modernisoitiin kunniakkaasti erittäin ahtaissa tiloissa. Tais viereisen entisen pankin kassaholvikin tulla vastaan maanalaisessa rakentamisessa. Tuolla jaksolla tehdas ehti tehdä huikeaa tulosta huippulaatuisilla valkoisilla kartonkituotteilla (mm. kosmetiikka), oli erittäin kannattava.
Kuka omistaa Takon tontin?
Metsä Group omistaa Takon tehdaskiinteistön tontteineen.
Kiinteistön arvottaminen hyvin vaikea, kun huomioidaan purkukustannukset ja suojelurajoitteet.
Metsäboardin taseen oma pääoma on noin 2000 ME. Voitaneen melko turvallisesti sanoa, että Takon tehtaan kiinteistön+tontin arvo on liki merkityksetön MB:lle vaikka se olisikin jopa joitakin kymmeniä miljoonia euroja.
Mutta sijainti on hyvä ja varmasti tuolle löytyy uusi käyttötarkoitus tulevien vuosia aikana. Kaikki muutkin Tammerkosken rantojen tehtaat ovat löytäneet uuden käyttötarkoituksen teollisen toiminnan päättymisen jälkeen.
UPM rakentaa Saksan Leunaan teollisen mittakaavan biojalostamoa muuttamaan massiivipuuta seuraavan sukupolven biokemikaaleiksi. UPM Biochemicals vauhdittaa siirtymistä uusiutuvien raaka-aineiden kiertobiotalouteen.
UPM:n Biokemikaalitehdas valmistautuu käynnistykseen. Video julkaistu muutama viikko sitten.
Toivotaan, että Leunan loppuunsaattaminen ja ylösajo sujuu hyvin seuraavan kahden vuoden aikana. UPM:n onkin ollut uudistuvin ja riskiähajauttavin metsäyhtiö Suomessa viimeisen 10-15 vuoden aikana. StoraEnso ja Metsä ovat pääosin menneet siitä, mistä aita on matalin (kartonki) ja se näkyy omistaja-arvossakin. Heillä ei ole ollut rohkeutta tai pääomia uudistua. Metsällä toki uudistumista jarruttaa se koko olemassaolon tarkoitus.
Holmenin ja Svenska Cellulosan tulokset tänään. Vähän pehmeetä mut osingot nousee viime vuodesta ja yli analyytikoiden odotusten 
Näkymät kaiketi julkastaan webcastis ku raporteis ei ollu.
Blomman mukaan Q4:lla SCA ylitti maltillisesti ja Holmen alitti lievästi odotukset tulosten osalta.
Ruotsalaiset metsäyhtiöt eivät ole ohjeistaneet vuosiin mitään ja muutenkin raporteissa eteenpäin katsovat olivat hyvin vähäisiä. Webareissa näkymiä toki kysellään, mutta saapa nähdä tuleeko vastauksia. Taaksepäin (eli Q4:een) katsovissa markkinakommenteissa ei mielestäni isompia yllätyksiä ollut suhteessa odotetun nihkeään kokonaiskuvaan.
Metsän arvon molemmat pitivät kirjoissaan suunnilleen ennallaan, vaikka SCA raportoikin 3v keskihintojen joustaneen hieman (johtuen lähinnä viimeisen vuoden kauppahintojen laskusta). Holmenin ja SCA:n metsät ovat muistaakseni keskimäärin pohjoisemmassa Ruotsissa kuin Stora Enson omistukset. Siten johtopäätökset Stora Enson suhteen eivät ole täysin yksiselitteisiä, joskin en usko Stora Ensonkaan isommin metsän tasearvoja tänä vuonna säätävän.
Kolikon kaksi puolta suomalaisten sellutuotannossa Uruguayssa:
Yhtään mitään uuttahan tuossa “uutisjutussa” ei ollut. Kovastihan paikalliset UPM:n investoinnista pitävät, mutta perisuomalaiseen negailutyyliin Ylen toimittaja tekee parhaansa nostaakseen tehtaan huonoja puolia esille – ja toki negailu piti tietenkin aloittaa jo heti otsikossa. Maailmassa tuskin muuten on yhtään ainoaa asiaa, joka olisi aivan kaikkien mieleen.
Olipa juttuun saatu ujutettua Stora Enson raakkutapauskin – sen sijaan vaikkapa UPM:n pyrkimyksistä vähentää fossiilisten raaka-aineiden käyttöä kemianteollisuudessa ei tietenkään lausuttu halaistua sanaa.
Jutusta poimittu kappale:
“Viime vuonna valmistuneen sellurautatien hintalappu nousi kolmeen miljardiin euroon. Sen maksoivat uruguaylaiset veronmaksajat UPM:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan.”
Onko tässä vedetty erityistalousalueen nimissä mutkia suoriksi a la Yle?
Meikäläisen mietteitä UPM:stä sijoituskohteena, yhtiön nykyarvostuksesta, lyhyen aikavälin riskeistä ja mahdollisista tuloskasvuajureista. Itselle yhtiön tuotto-odotus juuri ja juuri riittävä, että yhtiö pääty miun osinkosalkkuun!
