Alla ei ole kovin taidokasta ja syvällistä sijoittamisen psykologiaa, mutta kerron vähän viime aikojen ajatuksistani ja kokemuksistani. Kaikki juttuni eivät ihan liity sulavasti toisiinsa, joten se on hyvä muistaa lukiessa tätä kirjoitustani.
Omalla tavallaan stressiä on vähentänyt se, että käyn kerran viikossa salkussa enkä joka päivä… pahimmillaanhan kävin monta monta kertaa päivässä eikä siinä ollut mitään järkeä. Olen ottanut tavoitteekseni sen, että käyn salkussa torstaisin katsomassa tilanteeni, en myöhään illalla, jotta salkun katsominen ei vaikuta yöuniin. Perjantainakaan en viitsi katsoa, jotta ei tule harmitusta viikonlopulle.
Kerran viikossa tuntuu mulle sopivalta väliltä käydä katsomassa, siinä tulee joskus (=aina) iso kertashokki, kun salkku on tippunut joskus pitkälti yli 5 prosenttia edellisestä kerrasta ja se “shokki” kestää ehkä pidempään kuin kävisin joka päivä. Joka päivä, jos kävisin, niin saisin jännittää salkun avaamista ja sitten saisi joka päivä harmitella. Kerran kahteen viikkoon tai kuukauteen tuntuu mulle pitkältä ajalta, miettien sitäkin, että pahimmillaan salkkuni on kuukaudessa tippunut -17 prosenttia ja olen sellainen, jos itselleni tulee oikein iso ikävä yllätys, niin sen käsitteleminen on aina itselleni hankalaa ja siinä kestää. Tämä kerran viikossa tuntuu parhaalta. Uskon jokaisella olevan vähän oma sopiva tahti siinä, kuinka usein kannattaa käydä salkussa ja siihen vaikuttaa monia erilaisia asioita kuten esimerkiksi henkilön persoona, mutta yleinen synti taitaa olla useilla salkun liian runsas vilkuilu. Se salkkuun vilkuilusta.
Oma persoona on todella isossa roolissa, mitä tulee sijoittamiseen ja on hyvä tuntea itsensä sekä olla muutenkin rehellinen omista kyvyistä ja puutteistaan. Omaa käytöstäni ohjaavat mm. ylivilkkaus ja innokkuus. Psykologiaan olen jonkin verran tutustunut vapaa-ajallani, mutta silti aivan liian vähän.
Itselläni on ollut erilaisia uskomuksia myös sijoittamisen suhteen, jotka ovat omalta osaltaan voineet ohjata omaa toimintaani väärään suuntaan. Päässäni on ollut itse kehittämiäni uskomuksia esimerkiksi vaikka Inderesin analyyseistä ja tämä on johtanut siihen, että olen lukenut tavallaan niitä väärin. Vääriin uskomuksiini on auttanut ahkera opiskelu ja avoimuus erilaisia ajatuksia kohtaan sekä tietty kriittisyys myös. Uskomuksiini pääsyyllinen on useimmiten ollut tietämättömyys ja mulle on tosi tärkeää tunnustaa itselleni, mitä mä en tiedä.
Uskon saavani tukea henkiseen puoleen elämäntavoistani, jotka ovat aika terveelliset; liikun kohtalaisesti ja syön aika terveellisesti. Olen myös omasta mielestäni sopivan kiltti ihminen, joka ehkä tuo itselleni sopivanlaista optimismia ja positiivisuutta, vaikka joskus nopeasti sekä hetkellisesti vaivun esimerkiksi ytd-synkkyyteen, mutta oikeasti olen pitkäjänteinen kaveri. Ylivilkkaus tuo itselleni sitä, että voin olla nopeasti surullinen tai muuten alla päin, mutta saan aika nopeasti usein piristettyä itseni ja tämän muistaminen auttaa synkkinä hetkinä.
Koetan ottaa vahvuuksistani paljon irti ja oppia elämään tiettyjen ominaisuuksieni kanssa. Koetan jatkuvasti kehittyä eri osa-alueilla ja olen huomannut, miten tärkeää itsensä kehittämisessä on olla rehellinen ja suora itselleni. Välillä on aina hetken vaikea olla pääkopassani, mutta sitten jos yrittää, eli opiskelee ja tekee asioiden eteen töitä, niin harvemmin ne ongelmat vaikeammaksi menevät ainakaan pitkässä juoksussa. ![:slight_smile: :slight_smile:](https://emoji.discourse-cdn.com/facebook_messenger/slight_smile.png?v=12)