Olen aloittelijana miettinyt viime aikoina paljon yhtä psykologista näkökulmaa sijoittamiseen. Ja uskallan ajatukseni jopa tänne kirjoittaa.
Terveisiä @Pohjolan_Eka 
Tämä oli mielestäni varsin osuvasti kuvattu. Enkä todellakaan tästä loukkaantunut, koska en minä ole mikään seiskadivarin sijoittaja. En todellakaan - vaan olen foorumin keskustelusta kiitollinen ysidivarin sijoittaja
Mutta siis, olenko jonkin psykologisen harhan vallassa, koska ajattelen, että sijoittaessani lääketieteen alalla toimiviin yrityksiin - esimerkiksi Faronissa olen mukana jo kolmatta vuotta säännöllisesti omistuksiani lisäillen - koen samalla tukevani suomalaisten ja koko maailman väestön terveyttä ja hyvinvointia. Onko asia näin?
Voiko tällaista omistajuutta verrata esimerkiksi siihen, että mieheni on ollut jo vuosia Syöpäsäätiön kuukausilahjoittaja ja kysellyt minuakin ryhtymään kuukausilahjoittajaksi. Sen sijaan olen ajatellut, että sijoittamalla näihin terveysteknologiayrityksiin tuen toista kautta samaa asiaa kuin hänkin.
Tämän oivallukseni myötä kuvittelen, että en missään skenaariossa edes tavallaan menettäisi kaikkia rahojani, vaikka läpimurtoa ei tulisikaan, vaan olen ollut tukemassa lääketieteen alalla toimivan yrityksen matkaa kohti mahdollista onnistumista. Ja toisaalta kuvittelen, että jos jokin näistä yrityksistäni tekisi loistavan läpimurron, en siltikään haluaisi luopua kokonaan yrityksen omistamisesta.
Onko ajattelussani jokin psykologinen harha - ysidivarilaisen itsensä pettämistarina parhaimmillaan 