Yksi pahimmista virheistäni on se että synnyin aikanaan homo sapiens sapiens -lajin enkä jonkin robottilajin vanhemmille.
Ihmiseen on ohjelmoitu se että melkein kaikkea lähestytään lähtökohtaisesti tarinoiden kautta.
Nähtävästi tarinamuoto on ollut täysin ylivoimainen kun savannilla on prosessoitu, muokattu ja tallennettu yksittäisen ihmisen mieleen ja kymmenien sukupolvienkin yli hyödyllistä elinympäristöön liittyvää tai elämän jatkumisen mahdollistavaa tietoa:
- metsästys- ja keräilymahdollisuuksien kirjo eri tilanteissa
- vaarat
- toiminta joka edistää yksilön ja heimon tulevaisuutta vs. toiminta joka kaivaa maata alta
- henkinen jaksaminen epävarmassa maailmassa
Ihmisellä ei ole luonnostaan mitään edellytyksiä kehittää todennäköisyyksiin ja kertoimiin perustuvaa maailmankuvaa. Tarvitaan jokin oman luontaisen ajattelun ulkopuolelta tuleva ärsyke jotta edes teoriassa on mahdollista päästä tuon kehittämisessä alkuun. Kapasiteettia on loistavasti mutta ei luontaista entryä sellaiseen maailmankuvaan. Vertautuu siihen että Amerikoissa ei keksitty pyörää.
Sijoittamisessa se ihmiselle luontaisin kovasti tarinoihin perustuva maailmankuva takaa että
- menestys pitkällä aikavälillä on korkeintaan keskinkertainen
ja - se altistaa katastrofille
Jos näkee että hyvin harvoin mikään on täysin varmaa ja että sijoituskeissit ovat vain todennäköisyyksiä ja kertoimia, siltä pohjalta:
- oppii nöyryyttä siinä miten vaikeaa todennäköisyyksiä ja kertoimia on useimmissa tapauksissa edes saada selville
- menestyy pitkällä aikavälillä hyvin ja voi eliminoida katastrofin mahdollisuuden