Nyt kun tässä on muutama vuosi suoria osakeostoja takana, niin jälkeenpäin mietittynä eniten itselle on maksanut rahaa se, että tuli laitettua ihan liian nopeasti käteistä markkinalle. Ja paikoin järki puuttui ihan kokonaan (Charlie Munger osti Alibabaa → lumikolalla peesaten mukaan).
Ehkä tässä paistoi se harmitus, kun koronakuopassa tuli ostettua ainoastaan Nordeaa ja Sampoa, suuren osan sotakassasta jääden käyttämättä. Ja kun siitä toivuttiinkin erittäin nopeasti, niin jotenkin kuvitteli, että en varmasti missaa seuraavaa dippiä… Sitten laitettiinkin ostohousut jalkaan Venäjän hyökätessä, koska tästäkin tullaan ihan varppina parissa viikossa ylös. Noh, valitettavasti isoimmat ostot osuivat Nokian Renkaisiin…
Matkani osakepoimijana on vasta alussa (samoin matka Rinkuloiden bagholderina), mutta ehkä tästä on jotain opittu. Selkeästi hommaan on tullut rauhallisuutta mukaan, on luettu analyyseja enemmän, uusia työkaluja otettu käyttöön ja lisätty laskelmissa tuottovaatimuksia sekä salkun hajautusta. Enää ostosormi ei syyhyä entiseen tapaan ja ei ole mikään ongelma mennä kuukausia tekemättä mitään. Kun on myös yrittänyt sisäistää sen, että on oikeasti ostamassa osaa yrityksestä, niin kotiläksyt tulee tehtyä paljon huolellisemmin. Pitkässä juoksussa mahdollisimman laadukas sijoitusprosessi kantaa hedelmää ja siihen olen itse yrittänyt keskittyä. Sitten jonain päivänä käykin niin, että puhelimessa kurssihälytys kilahtaa ja pääsee omistamaan laadukasta yritystä käypään hintaan.
Jos joku miettii siellä ruudun toisella puolella osakepoiminnan aloittamista, niin ehkei välttämättä kannata laittaa kaikkea käteistä töihin ensimmäisen puolen vuoden aikana. Rauhallisesti liikkeelle lähtemällä voi missata useita voittoja, mutta ehkä myös missaa niitä suuria tappioita. Ja varsinkin nuorelle sijoittaminen on maratonjuoksu, eikä satasen sprintti. Eikä ole välttämättä kovin motivoivaa menettää isoa osaa salkun arvosta jo 25 metrin kohdalla.