Mielenkiintoinen ketjun avaus! Ja johtaa juurikin pohdintaan siinä, että mikä vaikutus omalla kasvatusympäristöllä ja sosioekonomisella taustalla on siihen millainen ihminen ja rahankäyttäjä henkilöistä tulee!
Täällä myös 80- luvun puolivälissä syntynyt nuorin lapsi yksinhuoltajaäidin kasvattamaan perheeseen. Äiti kouluttautumaton ja köyhyydessä kasvanut. Löytyy kaksi sisarusta, jotka minua 5- ja 6- vuotta vanhempia. Muistan, että pikkupoikana elämä oli vielä melko onnellista vaikka rahaa ei ollutkaan, mutta sitten tuli lama, ja työttömyys. Tämä johti vanhemman alkoholin käyttöön ja siitä lähtikin alamäki. Päivisin notkuttiin baarissa uuden puolison kanssa ja yöllä tultiin kotiin riitelemään. Tällöin sai onneksi koulusta kuitenkin ruokaa ja kotona sitten syötiin, mitä kaapeista löytyi. Tilanteet kärjistyivät niin, että vanhemmat sisarukset muuttivat teini-iässä jo pois kodista ja minut ns. jätettiin yksin. Kunnes sitten ilmeisesti naapurit olivat soitelleet sosiaalihuoltoon ja sieltä tultiin sitten hakemaan minutkin pois lastenkotiin. Tällöin tämä tuntui tietysti kauhealta, mutta olihan tuollaisesta ympäristöstä hyvä päästä pois. Noihin aikoihin muistan myös luvanneeni itselleni, että minusta ei ikinä tule alkoholista vaan haluan itselleni paremman elämän.
Epämukava kotitilanne kuitenkin johti siihen, että ylä-aste ei mennyt ihan nappiin (vaikka ala-asteella oli huippunumerot) ja jouduin menemään kymppiluokalle. Tiesin kuitenkin, että en ole tyhmä vaan menestykseeni vaikutti muut asiat ja hakeuduin sitten yläasteen jälkeen kymppiluokalle korottamaan numeroita ja sitten lukioon vaikka minulla ei ollut mitään hajua mitä haluaisin aikuisena tehdä (tokkopa vieläkään). Ylioppilaaksi valmistuessani olin perheen ensimmäinen ylioppilas.
Lapsuudessa ei luonnollisesti ikinä mainittu sijoittamista enkä usko äitini sellaista miettineenkään, vaan elämä keskittyi selviämiseen päivä kerrallaan. Säästämistä tai muuta taloudenhallintaa ei myöskään käyty läpi ja velkoja ja maksumuistutuksia oli koti täynnä. Tämä johti siihen, että lukion jälkeen pohtiessani tulevaisuutta kaikki töistä kerätyt rahat kyllä meni, kun sitä kerran oli. Päästessäni ammattikorkeakouluun sitä alkoi vasta aikuistumaan ja miettimään, että mitä raha oikeastaan on. Johtuen ehkä taustastani, minusta on tullut myös koulutuksen suhteen ehkä ylisuorittaja, sillä ammattikorkean jälkeen lähdin hakemaan maisterin tutkintoa Lontoosta ja myöhemmin olen vielä toisen maisterin käynyt nappaamassa Helsingin yliopistosta (tohtoria ei ainakaan vielä). Sijoittaminen tullut kuvaan vasta myöhemmällä iällä ehkä noin vajaa 10 vuotta sitten (rahastojen avulla), mutta syvällisempi ymmärrys asioihin tullut vasta iän ja opintojen myötä. Olen ollut onnekas sen suhteen, että ympärilläni on ollut ihmisiä, jotka ovat olleet kiinnostuneita rahoitusmarkkinoista ja tämä innostus on myös itseen tarttunut. Sijoittamisen myötä myös oma talouden hallinta on parantunut ja nykyisin melko säästäväinen ihminen.
Johtuen omasta köyhästä taustasta olen myös aina halunnut nähdä maailmaa, sillä lapsuudessa se ei ollut mahdollista. Olenkin onnekas, että olen päässyt reissaamaan reppu selässä paljon ympäri palloa töistä kerätyillä rahoilla ja nähnyt paljon. Onnekas olen myös siinä, että minulla on aikuiselämä ollut varsin onnellista, sillä valitettavasti en voi sanoa samaa sisaruksistani, jotka jatkoivat ns. ympäristön viitoittamalla polulla ja alkoholin parissa. Jotta tarinassa ei olisi pelkkää synkkyyttä, niin äiti raitistui sen jälkeen kun minut laitettiin lastenkotiin ja viimein ymmärsi, että hän ei voi elää sillä tavalla. Välimme parantuivat myöhemmin kun asioista keskusteltiin ja olimmekin erittäin läheisiä hänen poistumiseensa saakka pari vuotta sitten.
Itselle tarinan opetuksena on se, että riippumatta taustasta, on mahdollista tehdä ns. luokkanousu ja muuttaa elämänsä suuntaa. Toisille jaetaan paremmat kortit kuin toisille mutta koen, että Suomessa elämäni parantaminen on ollut minulle mahdollista mikäli on vain tahtoa. Lisäksi mikäli minulle ikinä tulee jälkikasvua, niin opetan heille talouden hallintaa, sijoittamista ja järkevää rahankäyttöä. Olipas sekavaa ajatuksen virtaa lounastauolla, mutta toivottavasti joku sai tarinasta kiinni!
