Lisäksi on joukko riippumattomia levy-yhtiöitä. Merlinin kautta edustettuna ne ovat se neljäs suuri toimija.
Kyllä ja ei. Spotifyn kohdalla löytyy toki kaupallisesti tärkeitä esimerkkejä vain artistien kohdalta, mutta esim. Taylor Swift veti aikoinaan musiikkinsa pois Spotifysta. Nykyään biisit sieltä toki löytyy.
Merkittävämpi esimerkki on YouTube. Kun Google ei halunnut maksaa tekijöille säntillisiä korvauksia, oli musiikki poissa Saksan YouTubesta neljä vuotta. Suomessa koettiin vastaava, joskin paljon lyhytaikaisempi, episodi.
Täytyy myös muistaa, että masteroikeuksien omistajat (eli pääsäntöisesti levy-yhtiöt) eivät ole ainoa taho, joka päättää mitä Spotifyssa soi. Myös lauluntekijöillä on asiassa sanansa sanottavana. Suomalainen esimerkki: Kun Jussi Hakulinen halusi säveltämänsä ja sanoittamansa laulut striimauspalveluista pois, katosi esim. Yö-yhtyeen monet hitit mm. Spotifysta, vaikka esittäjät ja levy-yhtiöt muuta olisivat halunneet. Nuokin biisit toki palautuivat hiljattain taas kuunneltaviksi, kun lauluntekijän perikunta ja levy-yhtiö löysivät yhteisen sävelen.
Lisään vielä ihan mielikuvituksellisen skenaarion: Onhan niillä oikeasti suurilla levy-yhtiöillä muutakin vipuvartta kuin vetää tuotanto palvelusta pois. Mitä jos vaikka asetelma olisi sellainen, että ne striimauspalvelut, jotka maksavat 5 % enemmän liikevaihdosta oikeudenomistajille, saavat materiaalin viikkoa-kahta muita aikaisemmin tarjolle. Striimausmaailma on niin keskittynyttä päivän hitteihin, että kyse olisi ihan merkittävästä asiasta.