Jos keskitytään pelkästään siihen, onko Stockmann todella siinä pakkoraossa, että sen on PAKKO tehdä pitkä vuokrasoppari huonoilla ehdoilla. Vuokravastuut kuitenkin on myös velkaa. Liiketoiminnassa tärkeintä on se, mitä jää viivan alle, ei mitä on kassaa.
Toki velkasaneeraukseen kuuluu, että kiinteistöjen myynnin takaraja on tämän vuoden loppuun ja muistaakseni hybridilaina tuli vuoden vaihteessa maksettavaksi. Joku voi korjata, miten tarkalleen meni. Mutta onko todella niin, että velkasaneerauksessa olevan yrityksen tulee allekirjoittaa pitkä vuokrasoppari huonoin ehdoin myydäkseen kiinteistöjään?
Kuulostaa hiukan hassulta. Jos kyse olisi vain velkojen maksusta, ehkä, mutta yritys on velkasaneerauksessa.
Ehkä tässä tapauksessa saattaa pitkäjänteisesti olla järkevämpää Stockmannin itsensä kannalta allekirjoittaa lyhyt vuokrasoppari ja päästää Mannerheim ja Baltian maiden kohteet halvemmalla. Etsiä uudet kiinteistöt tavarataloille ehkä jossain kohtaa pienemmällä lattiapinta-alalla. Taitaa Helsingistäkin löytyä koronan jäljiltä muitakin kohteita.
Tavaratalokiinteistöt saattaisivat mennä kaupaksi, vaikka eivät huippuhintaan tietenkään menisikään. Eikös tuon huippuhinta, mitä niille on povattu, ole miljardin luokkaa? Jos kiinteistöt myytäisiin huippuhintaan, ostaja laskee niille tuotto-odotuksen ja kiinteistön ylläpitokulujen mukaan halutun vuokran.
Jos lasketaan tuotto-odotuksen olevan vaikka maltillisen 3% vuodessa.
Vaikka ottaisi arvonnousun huomioon, vuokrahintaahan tuolle huippuhintaan tulee.
Jotenkin omaan korvaan kuulostaisi, ettei Stockmannin tässä kohtaa ole järkevää edes suostua maksamaan yksin vuokralaisena koko kiinteistöstä kallista vuokraa.
Niinkun totesit, uuden vuokralaisen hankkiminen Stockmannin tiloihin olisi kiinteistöjen ostajalle/ostajille kallista puuhaa, eikä kiinteistöt ole yhtä arvokkaita ilman vuokralaista myydä eteenpäin. Mutta mitä jos ostat kiinteistön ilman vuokralaista, kehität sitä, hankit siihen uudet vuokralaiset ja myyt eteenpäin? Minkähän arvoista sellainen bisnes olisi? Mitä sellaisesta kiinteistöstä voisi maksaa?
Stockmannilla puolestaan on velkasaneerauksen jälkeen mahdollisuus hakea itsensä konkurssiin. Mikäli mielii siis kyseisten kiinteistöjen omistajaksi, Stockmannin kyky jatkaa liiketoimintaansa tai kehittää kiinteistöjen käyttöä on kohtalaisen tärkeä näkökulma kiinteistön uudelle omistajalle. Jos Stockmann vain myy kiinteistön mahdollisimman kalliiseen markkinahintaan pitkän kalliin vuokrasopparin kera, jakaa kauppojen ylijäämiä pois osinkoina (voisiko jopa tehdä näin) ja hakee vuoden vaihteen jälkeen itsensä konkurssiin, on se aika huono vaihtoehto myös kiinteistön uudelle omistajalle.
Kaiken kaikkiaan ymmärrän velkojien näkökulman, että kiinteistö tulee myydä mahdollisimman korkeaan markkinahintaan, mutta en näe tässä kohtaa todellista pakkorakoa itse Stockmannille allekirjoittaa liian epäedullista vuokrasopimusta. Onko mahdollisimman suuri markkinahinta kuitenkin osittain riippuvainen sen nykyisen omistajan suostumuksesta kirjoittaa ostajan haluama vuokrasoppari. Kuka oikeasti on Stockmannia pakottamassa huonoihin ehtoihin? Missä se pakko oikeasti on?
Siis pakko, pakko, pakko…
Näkisin siis tässä mahdollisuuksia hyvälle neuvottelijalle neuvotella Stockmann kuiville. Hyviä valintoja vain tekemään.
Se ei tietenkään sitä tarkoita, etteikö huonoihin soppareihin suostuttaisi. Ihmiset on toisinaan hassuja ja ihmiset tässä tulevat neuvottelemaan keskenään.