Jos oletetaan että sinulla on tarpeeksi kärsivällisyyttä ja osaamista selvitä hirveästä lupabyrokratiasta ja kohtuullisen iso sijoitussalkku, niin mikä oikeastaan estää sinua perustamasta vaikkapa Gaduksen aurinko- ja tuulisähkö Oy:tä? Väitän että vaikka jonkun pankin perustaminen on huomattavasti haastavampaa 
Olemme itse omilla typerillä valinnoillamme päättäneet ripustautua Venäjään. Kaikista haitallisimmat yksittäiset päätökset ovat olleet Loviisa 3 ja Loviisa 4 -ydinvoimalaitosyksiköiden poliittinen rakennuskielto vuosina 1986-2010, sekä vuonna 1993, että vuonna 2010 hylätyt lupahakemukset Loviisa kolmoselle. Tämä eduskunnan autoritäärinen päätöksenteko pakotti Fortumin etsimään uutta kasvua kotimaan ulkopuolelta ja onnistuimmekin vaihtamaan miljardien investoinnit kotimaahan ja energiaomavaraisuuden Venäläiseen fossiilivoimaan, sekä omistusosuuteen Uniperissa 
Ylipäätään tämä poliittisesti päätetty liiallinen ja turha lupien vaatiminen, sekä byrokratian rattaiden hitaus on suurin este lisätuotannon rakentamiselle. Meillä on kymmeniä tuhansia megawatteja tuulivoimakapasiteettia jumissa suomalaisten virkamiehen hampaissa ja se ei ole mikään luonnonlaki vaan suomalaisten tekemä valinta.
Pulassa olevia kuluttajia voidaan kyllä tukea myös markkinoita haittaamattomalla tavalla. Valtio voisi esimerkiksi myöntää vähävaraisille ja alemmalle keskiluokalle edullista energialainaa pitkällä maksuajalla, jolloin voitaisiin kustannusneutraalisti auttaa kärsiviä selviämään tämän kriisin ylitse. Lisäksi toimeentulotuella oleville ja vammaisille ja muille vastaavassa asemassa oleville voitaisiin kohdistaa täsmätukitoimia. Näiden sijaan hallitus haluaa luoda mahdollisimman laajoja kansanosia koskevat tukitoimet, koska sillä tavalla maksimoidaan eduskuntavaalien äänisaalis.
Lopulliset kustannukset riippumat valitusta mallista ja tuen pituudesta, joista kumpikaan ei ole vielä tiedossa. Jos katsotaan millaisia tukimalleja muissa Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa on jo otettu käyttöön ja siirretään ne Suomen olosuhteisiin, niin miljardiluokka on ehdottomasti oikea mittakaava. Mikäli pakotat sähköntuottajat myymään sähköä alle markkinahinnan sähkön vähittäismyyjille, täytyy valtion korvata erotus. Mikäli taas pakotat sähkön vähittäismyyjät tekemään loppuasiakkaiden kanssa kannattamattomia sopimuksia, täytyy valtion vähintäänkin korvata sähkön ostohinnan ja sähkön myyntihinnan välinen erotus ja kohtuullinen korvaus kaikista muista kuluista mitä asiakkuuden hoitoon liittyy.
Haluan vielä kolmannen kerran toistaa tämän asian, koska se on tärkeä: Kaikilla sähköyhtiöillä ei ole omaa tuotantoa ja Suomessa on merkittävä määrä sähkön loppukuluttajia, jotka ovat näiden sähköyhtiöiden asiakkaita.