Otan tämän tänne politiikkanurkkauksen puolelle. Olen itse miettinyt myös samanlaista mallia, eli tuet eivät olisikaan ilmaista rahaa, vaan enemmänkin edullista pitkää lainaa (nythän valtio ottaa sen pitkän lainan ja kaikki kantavat tuon riskin - tästä seuraa nykyinen tilanne, jossa kaikki haluavat tukea). Näin siis niille kaikille, joilla kyvyt ja edellytykset pärjätä ‘normaalisti’. Esimerkiksi ansiosidonnaisen osalta mielestäni tulisi siirtyä tällaiseen lainasuuntaan. Miksei myös laajemmin työttömyyskorvauksen osalta? Ja voisihan näissä olla opintolaina tyyppisiä elementtejä, eli jos vaihtaa toiselle alalle koulutuksen tms. avulla saisi lainasta osan anteeksi.
Sitten toki jäisi edelleen jäljelle joukko, joita on syytä tukea ihan suoraan, koska heillä ei ole samankaltaiset edellytykset pärjätä kuin muilla. Toki näillekin voisi antaa jonkin positiivisen kannustimen. Eli jos onnistuvat haittatekijöistään huolimatta pääsemään nettoveronmaksajaksi, saisivat vaikka alennetun veroprosentin tms.
No en ole siis kovin pitkälle pohtinut tätä asiaa ja varmaan tässäkin monenlaisia haasteita, mutta siltikin näkisin tällaisen yksilön omaa vstuuta korostavan mallin terveeksi yhteiskunnallemme. Kuitenkin tuohon olisi mielestäni mahdollista tuoda elementtejä, jotka edelleen mahdollistaisivat hankalassa tilanteessa oleville tarvittavan tuen.