Joustavuutta voidaan tehdä muualtakin kuin tuotannon puolelta. “Smart grid” on iso sektori.
Ydinvoima ei tuota joustavuutta, se pyörii jatkuvasti tasateholla. Vesivoima voi tuottaa.
Mutta esimerkkejä smart gridistä: Demand side management, akut, vety jne. tosi laaja sektori. automaatiota jne jolla muutetaan kulutusprofiileja. Googlesta löytyy aika hyviä esimerkkejä.
En ehdi nyt kovempaa avata.
Ruotsissa itse asiassa taidettiin nähdä kesällä tilanne, jossa ydinvoimaloiden tehoja laskettiin tuulisen päivän johdosta. Ei välttämättä mikään optimaalinen tilanne
Nuo asiat voivat olla tulevaisuutta, mutta ei kuitenkaan ihan parin seuraavan vuoden juttu. Hieman myös ihmettelen miten teollisuus pystyy aktiivisesti sopeutumaan hetkellisiin tuotantonotkoihin ilman, että tuotantoprosessit häiriintyisivät merkittävästi. Yöaikaan on toki siirretty töitä ja mm. paperikoneet pyörivät tällöin kovempaa, mutta tämä ei hirveästi automaatiota vaadi.
Sopeutua toki pitää, mutta tällä hetkellä tämä näkyy enemmän Euroopan deindustrialisaationa. Hienoiset säästöt tuotannon siirtämisessä ei auta, kun tehtaat eivät tästä huolimatta olisi kilpailukykyisiä Aasiaan tai P-amerikkaan nähden
Nuo ovat kyllä osa arkea jo nyt. Teollisuus osallistuu edellä mainittuihin aktiivisti, ja ala kasvaa nopeasti. Ei vaan näy kuluttajalle.
Mm kaikki LIDL:it ja monet kauppakeskukset tekevät jo nyt.
Ydinvoimaa voidaan ajaa alas. Mutta sillä ei ole hyvä tuntitason tehonsäätöön.
Siis kyllähän Fingridillä on sopimukset ja valmiit menetelmät tällaisia tilanteita varten isojen sähkönkuluttajien kanssa. Älykäs kiinteistötekniikka myös tätä päivää esimerkiksi isoissa kauppakeskuksissa. Kaikkea tätä tarvitaan lisää
Teollisuudessa se iso sähkö kuitenkin kulutetaan ja monet prosessit ovat sellaisia, ettei niitä niin vain säädellä edes tuntitasolla. Saatu säästö pitäisi myös olla hyvin huomattava, koska senttien puljauksella ei raskas teollisuus pyöri Euroopassa mikäli hinnat eivät palaa lähelle vanhoja tasoja
Simpsoneissa oli hyvä kuvaus miten tuo smart grid toimii ja miten vaikuttaa tavallisten ihmisten elämiseen.
Hinnat palaa vanhalle tasolle, ja sen ali. Tästä kertoo mm tulevaisuuden futuurit.
Jatkossa halpaa sähköä saa, jos osaa käyttää sitä silloin kun tarjonta (tuuli, aurinko) on suurta. Jos haluaa vakaata sähköä, siitä kuuluu maksaa enemmän. Vastaavasti vakaan sähkön tuottaja saa tuotannostaan paremman hinnan kuin tuuli ja aurinko. Jokainen teollinen toimija voi valita tältä ”täysin joustava - täysin joustamaton” -akselilta haluamansa toimintapisteen riippuen siitä, kuinka suuri osuus kokonaiskustannuksista tulee energian hankinnasta, kuinka suuri osuus CAPEXista ja mikä on oman prosessin tekninen edellytys joustoille ja energian/välituotteiden varastoinnille.
Paljon kuultu lause ”teollisuus tarvitsee vakaata sähköä” on harhaanjohtava, koska se antaa olettaa että on joku yksi homogeeninen teollisuus jossa kaikki toimivat samalla tavalla. Tämä ei pidä paikkaansa nyt eikä varsinkaan tulevaisuudessa, kun suuri osa sähköstä menee vedyn ja vetyjohdannaisten (sähköpolttoaineet, ammoniakki yms) tuotantoon, jossa edellytykset varastoinnille/joustoille ovat hyvät. Tämä korostaa, että energiakriisiin ei ole olemassa one-size-fits-all -ratkaisua.
Tuohon maantieteelliseen näkökulmaan, Euroopassa (ja etenkin Suomessa) nimenomaan uusiutuvissa suhteellinen kilpailukyky on melko hyvä vs Amerikka/Aasia. Jos kisataan siitä, kenellä on halvinta fossiilista polttoainetta, Eurooppa häviää varmasti (ja aika reilulla marginaalilla). Varmin tapa saada energian hinnat kestävästi alas Euroopassa on merkittävästi nopeuttaa energiahankkeiden luvitusta ja satsata energian varastointiin.
Edit: lisätään vielä vastaus ao viestiin:
Tuulen ja auringon määrän kasvaessa halpaa sähköä ei ole vain yöllä vaan ylipäätään tuulisina/aurinkoisina hetkinä. Jos elektrolyyserit ahmivat sähköä näinä periodeina siten, että tuulisten/aurinkoisten tuntien hinta nousee, se kannustaa rakentamaan lisää tuulta ja aurinkoa => itseään ruokkiva (investointi)kierre.
Jos ne “lyyserit” tulevat markkinoille niin arvatenkin ottavat kaiken halvan sähkön yöllä. Sinne ne halvat tunnit meni vedyn valmistukseen.
Toivo lyhyestä keskeytyksestä koekäyttöön hiipuu päivä päivältä.
Ydinvoimalan syöttövesipumput ovat yksi ydinvoimalaitoksen turbiinipuolen kriittisimpiä osia eikä niitä varmasti voi käyttää, jos ja kun minkäänlainen vaurio on tiedossa. Tästä syystä veikkasin jo heti tiedotteen tultua pitkää keskeytystä laitoksen toimintaan. Erityisesti TVO:n tiedotteessa häiritsi monikkomuoto eli “vaurioita syöttövesipumpuissa”. Mutta pelkkiä arvailujahan nämä ovat ennen kuin TVO asiasta tiedottaa.
Tavallista tekniikkaa syöttövesipumput ovat siinä mielessä, että ne ovat edelleenkin vain pumppuja. Vaatimukset näin kriittisille pumpuille ydinvoimalassa ovat kuitenkin aivan toista luokkaa kuin monissa muissa prosesseissa eli siinä mielessä ne eivät ole tavallisia. Pumput ovat myös massiivisia. On vaikea uskoa, että niitä löytyisi “hyllystä”. Olkiluoto oli Arevan ensimmäinen rakenteille päätynyt EPR-reaktori. Kiinassa vastaava käynnistettiin jo 2018, vaikka rakentaminen aloitettiin paljon Olkiluotoa myöhemmin. Voimaloiden identtiset komponentit voivat vaikuttaa varaosien saatavuuteen, mutta harvinaisiahan nämä edelleen ovat.
Nopealla googlailulla selvisi, että syöttöveden saantia höyrystimelle varmistetaan yleensä 4-6 rinnakkaisella pumpulla.
Ohessa Arevan EPR-ydinvoimalan toiminnallinen kaavio, josta tuon syöttövesipumpun funktio selviää hyvin (feedwater pump). Se siis nostaa painetta ja syöttää vettä höyrystimelle. Höyrystimen tuottama höyry pyörittää lopulta generaattoria – höyry jäähdytetään ja kierto jatkuu.
Tässä muuten vielä esite, josta selviää, miltä tuollainen pumppu näyttää.
Edit. Jonkinlaista vertailukohtaa: Yksi tällainen Sulzerin pumppu tyhjentäisi maksimissaan kaksi 50m (Olympic size) uima-allasta – tunnissa.
Ensinhän syve-pumppujen vaurioiden havaitsemista seuraavana päivänä TVO päivitti uudeksi kaupalliseksi tuotannon aloituspäiväksi 27.12. Tämä myös kerrottiin mediassa.
Näyttää kuitenkin heidän sivuilleen ilmestyneen jälkikäteen pieni disclaimer:
“Säännöllinen sähköntuotanto alkaa 27.12.2022. Päivitetyssä aikataulussa ei ole huomioitu yllä kerrottujen 18.10.2022 todettujen vaurioiden vaikutusta sähköntuotannon aikatauluun.”
Päivittivät tosiaan ensin tuon koekäyttöaikataulun. Huomattuaan, miten media sitä tulkitsi, disclaimer tuli kyllä aika nopeasti. 
Toivo on oikeastaan sen varassa, että pumpuista on vaurioitunut vain helposti korjattavissa tai vaihdettavissa olevia osia. Ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna se on jopa todennäköistä. Siitä huolimatta korjaus voi viedä pitkän aikaa.
Ja sen jälkeen herääkin kysymys, miksi osat ovat vaurioituneet ja voiko sama tapahtua uudelleen ja miten vastaava estetään. Varmaan aika stressaavaa aikaa ydinvoimalan huoltoinsinööreille.
Tässä podcastissa käydään läpi haasteita tuossa Kanada/Saksan vety/ammonikki ideassa. Tuon mukaan on vaikea ylläpitää prosesseja käynnissä, ellei sähkönsaanti ole taattua ja tasaista.
Oleellinen tekijä on, että mitkä ovat kannusteet rakentaa vedyn varastointia?
Varastoinnin hinnan täytyy tulla paljon alas, ennen kuin siitä saa kannattavaa toimintaa. Vaihtoehtona tietysti on nostaa sähkön hintaa ylös. Se ei taida olla kovin suosittua.
Ammoniakin kanssa säilytyksen hinta ei ehkä ole ongelma, mutta energiaa menee kyllä aikalailla hukkaan sähköstä-vedyksi-ja-vedystä-ammoniakkiin-muunnoksissa.
Varastoinnin hinta vaikuttaa olevan varsin edullinen, kun varastoitava energiamuoto on vety tai lämpö. Jos vetyvarastointi aiheena kiinnostaa, niin lisää esimerkiksi tässä HYBRIT-prosessin varastointia käsittelevässä julkaisussa. Tuolla estimoidaan vedyn kalliovaraston kustannukseksi noin 40 euroa vetykilolta (pl. kompressori), mikä energiayksikköä kohti laskettuna on suurusluokkaa sadasosa akkuvarastoinnin kustannuksista ja maksaa kustannuksensa jo verrattain pienillä sähkön hintavaihteluilla. Jos ja kun pilottilaitokset osoittavat tieteelliset pohdinnat oikeiksi, joustava vedyntuotanto ratkaisee tuulen ja auringon varasto-ongelmat, minkä jälkeen baana on auki.
Menee kyllä ohi aiheen, mutta sen verran on korjattava että Fennovoiman ja Rosatomin laitostoimittajaksi valinta tapahtui Kataisen ja Stubbin hallitusten aikaan.
Tekniikka&Taloudessa merituulivoimasta.
Suomen energiatuotanto ml tuleva OL3 noin 100 TWh, ja merituulivoimaloita jonkinasteisessa pohdinnassa 200-300 TWh edestä… OX2 Suomen ja Ruotsin rannikoille yht 200 TWh.
Merituulivoima saavuttaa 2020-luvulla lähes maavoimalan tuotantokustannustason 35 eur/ MWh. Nyt 46 ja pari vuotta sitten 150…
Selvähän on että kaikki ei toteudu ja hypetystä luvuissa mutta hurjia kyllä ovat.
Ja se säilytys pitäisi vielä saada ratkaistua…
Jos en väärin muista niin konversio energia-vety-energia jättää jäljelle jotain 1/3 alkuperäisestä energiasta, ja laitteet & säilytys päälle.
Tilaajille:
En ole energia-alan hommissa, joten en kovasti vaivaa viitsi nähdä vedyn varastointikustannusten tarkan selvittelyn eteen. Mutta se mitä nyt vähällä vaivalla aiemmin interwebin ihmeitä tutkin, on kyllä aika yksiselitteistä.
Kalliovarasto tosiaan taitaa olla tämän hetken halvin varastointikonsti. Se vaan, että ei niitä valmiita ja muuten tarpeettomia kallioluolia niin kovin paljoa ole, että siitä olisi mitenkään yleiseksi ratkaisuksi. Tuo noin 40 euroa per vetykilo on muuallakin aika yleisesti esiintynyt luku tälle halvimmalle tiedossa olevalle säilöntätavalla. Investoinnista. Nyt täytyy sitten huomata, että vetyalalla tuntuu yleensä olevan tapana puhua vedyn kilohinnasta, kun kiinnostava parametri on megavattitunti. Siitä sitten konvertoimaan, että päästään suuruusluokaltaan oikeaan keskusteluun. Vaan lasketaanpa sitten investointikulujen lisäksi, mitä summaksi tulee kaikkine käyttökuluineen per megavattitunti. Jostain kumman syystä tämä steppi jää yleensä laskematta.
Jonnekin päin Inderesin sivustoja aiemmin linkkasin, että kun kaikki kulut lasketaan mukaan, niin megavattituntia kohti keskihinta olisi jotain 530 dollaria. En viitsi enää uudelleen siitä kertovaa linkkiä etsiä, mutta jos joku löytää paremmat luvut, niin hyvä niin. Tuo on kuitenkin tasoltaan niin kallista, että ihan suorilta käsiltä voidaan sanoa ilman edes tupakka-askin kanteen turvautumista, että ei kannata. Hintaa täytyy saada alas tosi paljon.
Se seikka, että akuilla megavattitunnin hinta on vielä kaksi kertaluokkaa suurempi, osoittaa lähinnä, että akut ovat se vihoviimeisin ratkaisu sähkön säilömiseen, niin että sillä voidaan tehdä vain minuuttitason juttuja. Meidän ongelma isossa kuvassa Suomessa on, että pitää pystyä takaamaan sähkön saanti myös silloin, kun on kylmää vähän pidemmän aikaa eikä tuule. Jostain se varavoimaloiden vaade pystyä toimimaan kaksi viikkoa putkeen tulee.
Asiaa voi tarkastella myös talouden lakeja tulkiten. Jos sähkön säilömiseen esimerkiksi vedyn muodossa olisi olemassa joku kohtuullisen hintainen ratkaisu, niin kyllähän tanskalaiset olisivat ottaneet sen käyttöön jo vuosikymmeniä sitten. Todellisuudessa heidän huoltovarmuutensa on kuitenkin ennen kaikkea Ruotsin ja Saksan sähköverkkojen varassa. Ja Saksa olisi tehnyt varavoimansa jollain muulla kuin venäläisellä kaasulla.
OL3:n vaurioilmoituksesta on nyt 10 päivää ja Teollisuuden voima jatkaa tuppisuulinjalla.
Pumppujen osalta tiedetään jo varmasti, miten ne korjataan. Ongelma taitaa olla nyt siinä, että tietoa vaurioiden aiheuttajasta ei ole. En ainakaan itse keksi mitään muuta syytä näin pitkälle hiljaisuudelle.
Olisi mielestäni asiallista TVO:n puolelta kertoa edes jotain väliaikatietoa etenemisestä. Ketä tällainen tietojen panttaaminen hyödyttää?
Järkytykset sähkölaskuista ovat vähitellen tavoittaneet kansalaiset ja moni pohtii pörssisähköön siirtymistä. OL3 on niin merkittävä osa Suomen energiantuotantoa, että talven yli ulottuva, vaikkakin törkykallis, toistaiseksi voimassa oleva sähkösopimuskin saattaa kuulostaa vielä hyvältä.
Kertokaa nyt edes jotain…
Kiitos.
Teollisuuden Voima kertoo Twitterissä, että uuden ydinreaktorin Olkiluoto 3:n kaikista neljästä syöttövesipumpusta on löytynyt muutaman senttimetrin pituisia säröjä. Pumppujen juoksupyöristä löytyneiden säröjen syntymekanismista ei ole vielä varmuutta. Mahdollisista vaikutuksista aikatauluun tiedotetaan heti selvitysten valmistuttua, yhtiö kertoo.
Todella ikävää, mutta minkäs teet.
On selvää, että koekäytön päättymisen aikataulu on jo ensi vuoden puolella.
TVO jakoi muuten Twitterissä kuvankin näistä pumpuista. Itse löysin tästä jälleen hieman komiikkaakin. Pumppu on taustalla levällään. Kuollut juoksupyörä on peitelty valkoisella lakanalla ja rikospaikka on eristetty nauhalla.
Näille Internetin tietäjille naureskellaan usein, mutta kavitaatiohan on yksi yleisimmistä tai yleisin syy pumpun ja putkiston vaurioille eli eivät nämä herrat täyttä höpöä haasta. Mutta eiköhän nämä asiat TVO:llakin ole aikas hyvin tiedossa ja automatiikka hallussa. 
Kavitaatiohan tarkoittaa siis nesteen kiehumisen johdosta syntyvien pienten ilmakuplien syntymistä ja luhistumista takaisin nesteeksi. Pienessä paineessa (imu) kiehumislämpötila voi olla vaikka 60 astetta tai alempikin. Paineen noustessa ilmakuplat taas luhistuvat ja jokainen kuplan luhistuminen aiheuttaa paineiskun, joka kuluttaa juoksupyörää ja pumppupesää. Ihan mahdollista siis.
