Noiden marraskuisten (2023) spekulaatioiden (mahdollinen tulossa oleva vihamielinen MBO) päälle korostan vielä, että tässä todellakin on valtava intressien ristiriita julkisen osakeyhtiön johdolla ajaa yhtäaikaa sekä omia että osakkeenomistajien intressejä. Esimerkiksi tuo VVK -järjestely houkuttaa ajamaan firman arvostuksen mahdollisimman alas.
Tosin johto lähipiireineen on suurin omistajataho, joten vaikka he ajaisivat vain omaa etuaan, he itse asiassa kyllä ajaisivat omistajien enemmistön asiaa=).
“Osakekurssi on valunut jo VVK-haltijoidenkin näkökulmasta liian alas, jos tavoitteena olisi yrityksen ostaminen pois pörssistä yhdessä pääomasijoittajan kanssa. Yksin ei heillä taida pakka kestää.”
Itse veikkaan, että VVK -haltijoilla ei tule olemaan mitään ongelmaa saada lainaa ihan mistä vaan firman pörssiarvon ollessa tämän hetkiset 60+M ja vielä helpompaa se tulee olemaan, jos firman arvo sulaa entisestään. Sitä paitsi hehän omistavat jo valmiiksi merkittävän osan siitä.
Tähän liittyen olisi todella mielenkiintoista tietää, jos VVK -lainoittajat vaihtaisivat lainaosuutensa osakkeiksi joko kerralla esim kurssin ollessa 3 - 4 € (josta tietysti 5% alennus 10pv keskikurssiin) tai sitten pienempinä pompseina kurssin painuessa joka ilmoituksesta aina alemmalle tasolle … mikä johdon ja lähipiirin omistus tällöin tulisi olemaan yhtiöstä?
Edelleen vaikka firmasta maksettaisiin nyt 4x hinta (15 - 16 e/osake), olisi yrityksen arvo alle 250M. Ei ole kauaa, kun johto oli matkalla kohti 1MRD arvoa. Niin uskottavasti, että jopa luottoanalyytikkomme Inderes tätä näkymää komppasi vahvasti.
Monet sijoittajat taatusti myisivät osakkeensa jo ostotarjousaikana odottamatta yhtiökokouksen hyväksyntää kaupasta (hyvällä) voitolla. Ostajina todennäköisesti olisivat pääomistajat sekä lähipiiri itse tai heidän bulvaaninsa (LBO:n rahoittavat tahot), mikä edelleen vahvistaisi yrityksen joutumista LBO:n tekijöiden syliin räikeään alehintaan. Kirkkaasti suurin osa äänistä olisi kaikin keinoin varmistunut johdon ja lähipiirin hallintaan.
Tosin aika iso osa omistuksesta sekä äänistä heillä on jo nyt ja VVK -lainojen konvertointi osakkeiksi yksinään taitaa hoitaa loput tai ainakin merkittävän osan tarvittavasta omistuksesta.
Jos tässä on menossa 1980 -luvulta tuttu LBO by Management, kuvio on hyvin tuttu ja Wall Streetillä satoja kertoja testattu. Johto lähipiireineen ajaa firman vaikeuksiin ja aliarvostaa johtamansa yrityksen kaikin mahdollisin keinoin. Esim:
- Taseessa olevat kiinteistöt arvostetaan kymmeniä vuosia vanhojen ostohintojen mukaan ja myydään markkinahintaan pääomasijoittajille välittömästi MBOn onnistuttua.
- Kulut paisutetaan järjettömiksi ja niitä aletaan karsia ja vähentää välittömästi, kun kaappaus on tehty. Kierointa tässä on se, että ongelmat ja / tai järjetön tuhlaaminen, joihin nyt puututaan, ovat alunperin juurikin LBO:n tehneen johdon itsensä aiheuttamia. Heh, kuulostaako tutulta?
- Eri liiketoiminnan alueet kukin yritetään saada näyttämään mahdollisimman nihkeiltä, tuloskasvuttomilta ja potentiaalinsa jo täyttäneiltä ja myydään täyteen DCF -hintaan joko osina tai samana kokonaisuutena pääomasijoittajille reversed LBO:na moninkertaiseen hintaan. Nopeimmillaan tämä takaisin paluu listatuksi osakkeeksi tehtiin muutamassa kuukaudessa LBO:n toteutumisesta.
- Jne. Jne. Jne.
Oma paras arvaukseni edelleen on, että johto ja lähipiiri ovat kaappaamassa yrityksen itselleen järkyttävään alihintaan ja tulee palauttamaan sen pörssiin joko palasina tai lähes samana kokonaisuutena kuitaten vähintään parin sadan miljoonan järjestelypalkkiot. Tai sitten matka kohti 1MRD arvostusta alkaa toteutua heidän toimiessaan nyt yrittäjinä palkkajohtajuuden sijaan.
Itse uskon tämän porukan kohdalla nopeampaan rahastukseen. Myynti (pilkottuna tai kokonaisuutena) pääomasijoittajille on helpompi tapa pestä kädet, karistaa vanhat haisevat tomut ja jatkaa kohti uusia seikkailuja.
Ainakaan 80 -luvulla yllämainittu toiminta ei ollut laitonta. Business Week kutsui näitä järjestelijöitä tuolloin “rohkeiksi riskinottajiksi” (mikä on hauskaa siksi, että yleensä heillä ei ollut omaa nahkaa pelissä joko ollenkaan tai juuri lainkaan ja caset olivat toteutuessaan idioottivarmoja). Forbes listasi heitä menestyjien listoilleen. Fortune kirjoitti listasi heitä toistuvasti 50 kiinnostavimman businesshenkilön joukkoon USA:ssa. (Lähteenä tässä Michael Lewis; the Money Culture).
Jotkut tutkivat journalisti-kirjoittajat sekä tietysti suuri yleisö (kuten me) ja piensijoittajat (kuten me) paheksuivat ja ruikuttivat.
Odotan kyllä jännityksellä. Ja 80% pakkasella=).
Semmoista se on. On se semmoista.