Mitkä ovat mielestänne perusteltuja vakuutuksia toimeentulon ja omaisuuden suhteen työikäisellä, perheellisellä ja velkaisella ihmisellä?
Asuntolainan yhteydessä tuli otettua jokin “vakavan sairauden turva”, kun niin kovasti halusi sen myydä 14e/kk hintaan. Mutta onko tuossa mitään järkeä?
Tapaturmavakuutuksissa ja korvauksissa on itselle järkeä, koska vakava tapaturma ja fyysinen vamma voi estää työnteon, mutta miten nuo muut?
Onko kokemuksia ja mielipiteitä, että mitä kannattaa ja mitä “ei kannata” ottaa? Aika erikoinen tuokin, että hoitojen jälkeen maksetaan jokin “kertakorvaus” mutta eikö mitään sitä ennen?
Vakuutuksistahan kannattaa muistaa, että siinä maksaa vakuutusyhtiölle korvauksen riskin hajauttamisesta. Kannattavaa on siis maksaa vain vakuutuksista, joiden riskiä ei itse voi kantaa. Esimerkiksi kotivakuutuksessa kannattaa pohtia omavastuun suuruutta. Pienemmällä omavastuulla saa pienempiä vahinkoja vakuutukseen, mutta esimerkiksi IF ottaa sen 20 senttiä jokaista maksettua euroa kohden.
Perheellisellä ja velkaisella kannattaa ehdottomasti pohtia tilanteita, joissa toisen aikuisen (puhumattakaan yksinhuoltajasta) työkyky menee joko sairauden tai kuoleman takia. Tähän vaikuttaa oleellisesti varallisuus. Vuokra-asunto ja miljoonan osakesalkku vaativat huomattavasti pienemmät tulot ylläpitämiseen kuin velaton miljoonan omakotitalo.
Itselläni on lähinnä pakolliset vakuutukset, koska asun vuokralla eikä minulla ole huollettavia. Jos kuolo minut korjaa, niin rahoitusomaisuutta löytyy sen verran, että vanhemmat saavat kaikki kulut maksettua. Jos minulla olisi asunto, puoliso ja lapsi tai useampi, niin varmasti vakuuttaisin itseni siten, että he voivat jatkaa asumista kodissaan ja pärjäävät muutenkin vaikka minulle jotain kävisikin.
Tuohon vakavan sairauden turvaan sen verran, että sen kannattavuus riippuu aika paljon perimästä. Omasta suvusta löytyy sen verran syöpiä ja infarkteja, että aika varmasti tuosta jään voitolle, vaikka omat elintavat ovatkin suht terveet. Jos suvusta sen sijaan löytyy terveitä vanhuksia, niin miettisin kahdesti
Vakavan sairauden turva on yleensä joku aika alhainen könttäkorvaus. Koska Suomessa on leskeneläke, työkyvyttömyyseläke ja muutenkin sosiaalisia turvaverkkoja en vakuuttaisi noita paljoa.
Yleensä vakuutukset eivät noin lähtökohtaisesti kannata jos on varaa kulujen hoitamiseen itse.
Meillä kyllä se ei ole ongelma. Silti meilläkin on kenties turhaan superkasko, matkavakuutus ja kotivakuutus.
Ikää on 29-36 väliltä, eli kovin äkkiä ei sydänkohtauksia tms. ole tulossa. Ts. kannattaako tässä nyt tuollaisesta ns. “maksaa”. Oli niin kova myymään, etten jaksanut kuunnella, ja otin lonkalta kun arvelin että joudan perehtymään siihen paremmin myöhemmin.
Olen sinänsä perheellinen, velkainen, omistusasuja ja kaikkea, eli kyllä tässä jos minä en pystyisi tienaamaan, niin joutuisi peliliikkeitä tekemään.
Omalle kohdalle siis pahin on, etten voisi töitä tehdä vakavan tapaturman takia. Kannattaako tuota varten olla mieluummin parempi henki- ja tapaturmavakuutus, kuin jokin “vakavan sairauden turva”, joka oli luokiteltu johonkin aifoinfarktiin, sydänkohtaukseen, syöpään tms.
Ärsyttävä myyjä; tuntui velvollisuudelta ottaa kun niin hyvän lainan mulle neuvotteli…
Riittävän iso henkivakuutus ja edunsaajana muu perhe. Lapsilla jo ennen syntymää otetut vakuutukset, jolloin mitään rajoitteita ei ole. Talolla kattavin vakuutus mitä sai.
Mitä omavaraisempi on, sitä vähemmän vakuutuksia tarvitsee.
Kannattaa miettiä miten turvaa oman ja läheisten toimeentulon sairauden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta. Mielestäni kuvaamasi vakavan sairauden turva ei ole kattavin vaihtoehto, mutta onhan se edullinen. Myös oma suhtautuminen riskiin vaikuttaa siihen mistä haluaa maksaa.
Katsoin juuri oman sairauskuluvakuutukseni joka on huomattavasti kalliimpi kuin tuo 14€/kk mutta varmistaa nopean hoitoonpääsyn kaikissa tilanteissa.