Julkisuudessa käydään keskustelua usein pörssifirmojan toimareiden palkitsemisesta. Erityisesti Jenkeissä toimitusjohtajien palkitseminen on todella runsaskätistä.
Toimitusjohtajien lisäarvo (listatulle) yritykselle ja siten omistajille on kaksijakoinen. Toisaalta onnistumista on helppo mitata: pörssikurssi on raadollinen mittari. Mutta kuinka paljon onnistumisesta on johtajasta kiinni?
Yrityksiäkin on eri tilanteessa. On tilanteita, jossa toimitusjohtaja vain “viljelee” hyvässä tilanteessa olevan firman tulosta, eikä juurikaan joudu ponnistelemaan saneerausten tai strategisten päätösten kanssa. Megatrendit puhaltavat tuulta purjeisiin ja firma on hyvin positioitunut markkinassa.
Toisaalta kasvu- tai transformaatiovaiheen yrityksessä toimitusjohtajan rooli on kriittinen.
Miten analyytikot suhtautuvat ja analysoivat toimitusjohtajan todellista lisäarvoa yrityksessä?
Mikä ongelma tässä edes on? Jos yritys maksaa johtajalleen isoa palkkaa, niin se on osakkeenomistajien ongelma, johon voidaan puuttua yhtiökokouksessa. Jos omistajat ovat tyytyväisiä, niin hallitus ja toimari saa pitää paikkansa ja jos eivät, niin tarvittaessa vaihdetaan hallitusta ja sitä kautta toimaria.
Pätevälle johdolle voidaan hyvin maksaa, jos suunta on oikea ja tyydyttää omistajia. Mitään absoluuttista mittaria ei voida saada, kun muuttujia on niin paljon. Olennaista on se ovatko omistajat tyytyväisiä ja mitä tyytyväisempiä ovat, niin sen enemmän voidaan maksaa.
Varsinkaan tuloerojen perusteella palkitsemista ei pitäisi pienentää. Tuloerot ei ole mikään ongelma. Johdon palkitseminen on yrityksen asia eikä ulkopuolisten.
Nyt ymmärsit vähän väärin. Ei tämä ollut palopuhe toimitusjohtajien tai ylimmän johdo palkitsemista vastaan. Olen samoilla linjoilla kanssasi palkitsemisperusteista ja päätöksentekoprosessista.
Pointti on enemmänkin pohtia ja analysoida sitä, mistä toimitusjohtajien luoma lisäarvo käytännössä koostuu. Tämä on todella vähälle huomiolle jäänyt asia, varsinkin kun se on oleellinen asian jokaiselle sijoittajalle ja analyytikolle, puhumattakaan suuromistajalle.
Se että kuittaa toimitusjohtajan mittaroinnin mustana laatikkona, jossa omistaja koko on tyytyväinen tai ei, on aika typerryttävä asenne mielestäni.
Täytynee kuitenkin vähän tutkia minkälaista aineistoa aiheesta löytyy.
Kuten huomasitkin niin aiempi kommenttini liittyi lähinnä ulkopuoliseen tarkasteluun. Jos tosiaan mietitään toimitusjohtajan lisäarvoa yrityksen ja omistajalle on asia hieman toinen. Johdon onnistumista on toki jollain mittarilla analysoitava, mutta mitkä olisikaan sopivia. Asetetaanko tarkkaillaanko lyhyen aikavälin tavotteita, jotka voivat olla ristiriidassa pitkän aikavälin tavotteisiin. Ongelmaa on siis paljon myös sen suhteen mikä on omistajan tavoite: kehittää pitkäjänteisesti yritystä vai maksimoida lyhyen aikavälin tuotto. Tietenkään nämäkään ei selkeässä ristiriidassa ole, mutta voi vaikuttaa huomattavasti arvioitaessa onnistumista.
Oikeestaan ratkaseva seikka on siinä, miten yritys on kehittynyt suhteessa kilpalijoihin tai millanen tulevaisuuden näkymä yrityksellä on. Onko yritys panostanut oikeisiin asioihin. Nämä on kuitenkin todella vaikea laittaa kokonaisuutena numeeriseen muotoon, koska arvioitavia muuttujia on niin paljon. Erityisen vaikeeta on näiden päälle arvioida numeerisesti toimitusjohtajan onnistumista. Päädytään lopulta siihen onko omistajat tyytyväisiä.
Vähän sama ongelma se on parinvalinnassakin. Kummaniehdokkaita voi arvioida tietyillä kriteereillä, mutta koska ihmisen toiminnassa on niin paljon muuttujia, niin et voi mitenkään löytää ratkaisua rationaalisella päättelyllä vaan joudut käyttämään myös tunnetta. Sama se on myös sijoittamisessa ja toimitusjohtajien päätöksenteossa. Tosissa asioissa voit hyödyntää enemmän numeerista infoa, mutta päätöksentekoa et pysty pelkästään niiden perusteella tekemään.
Tästä tuli vielä mieleen juttu, jossa Torbjörn Magnusson kertoi, kuinka muodostaa hyvän tiimin Nallen ja Karin kanssa ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Ja tässä oli syy pitkälti miksi juuri miksi valinta kohdistui Magnussoniin. Varmaan jostain olisi löytynyt tietyillä valintakriteereillä pätevämpikin osaaja, mutta olisiko se ollut kokonaisuuden kannalta parempi
Pidemmällä aikavälillä yrityksen menestymisen kannalta johtajan tunnepuoli ja intuitio korostuu ja vaikuttaa ratkasevasti pohjaan, joka luodaan tulevaisuutta varten. Tätä ei voida mitenkään mallintaa vaan taas päästään siihen onko tunne siitä, että on tehty oikeita valintoja.
Jokaisella omistajalla on lisäksi omat henkilökohtaset kriteesinsä miten tätä onnistumista arvioi. Mitään absoluuttista totuutta ei siis saada onnistumisesta ja sen takia ei luonnollisestikkaan voida määritellä mitään absoluuttista lukua kertomaan, kuinka hyvin johtajat ovat onnistuneet. Tämän takia palkkio määräytyykin pitkälti sen tunteen pohjalta kuinka hyväksi johtaja mielletään. Tähän vielä lisättävä se, että työmarkkinoiden, myös johtajien työmarkkinoista, jäykkyyksistä johtuen löytyy paljon poikkeuksia.
