Nyt on projekti aloitettu. Toki vasta muutama päivä kohta ilman tupakkaa… Eka päivä helppo, toinen vähän vaikeampi. Toivottavasti ei pahene olotila… Olo enempi ahdistunut+levoton mutta muuten siedettävä. Odottelen lähinnä yön tulemista jotta saa nukkua ja aivot narikkaan. Ehkä lähden vielä iltakävelylle luontoon.
Niinkään ei tee mieli sauhuja mutta nikotiinia keho varmaankin kaipaa. En ole hankkinut mitään korvikkeita vaan kokeilen nyt vaan pistää kerrasta poikki.
Yli kymmenen vuotta lakossa.
Nikotiinipurkkaa meni aluss vähän.
Elämä muuttui siinä kohden sen verran että tupakan jättäminen oli “helppoa”, kun monet vanhat rutiinit jäi pois.
Tupakkaa kului 2-3 askia/vrk ja sitä “väkevämpää” sorttia, eli punasta norttia.
Omasta halusta kaikki lähti, ja suuri muutos elämän rytmissä auttoi asiaan. Sokeri riippuvuuden katkaisin ennen tupakkalakkoa, joten ei tullut se perinteinen karkkipussi/suklaapatukka korvaamaan savuja.
Kaikki oli itsestä kiinni.
Ja Asuntoautokin on ihan kiva:)
Perjantai-iltana heitin sätkävehkeet roskakoriin. Reilut 20 vuotta polttanut, pääasiassa sätkiä käärinyt, noin 20-30kpl päivässä. Reilusti yli puolet elämästäni olen tupakoinut, muutaman kerran ollut parista viikosta pariin kuukauteen taukoja. Nyt lähiaikoina alkoi tuntumaan, että olisi varmaan tarpeeksi tullut poltettua…
Yritän pärjätä ilman nikotiinia ja varsinaisia korvaavia tuotteita. Stumppaa tähän kirjan olen lukenut pari kertaa joitain vuosia takaperin. Lisäksi autossa Mynthon rasia, jos aivan tyhjä olo iskee.
Viikonloppu meni melko helposti, kun oli paljon tekemistä päivällä, illalla haastavampaa ja todella levoton ja “tyhjä olo”. Nyt pelottaa pärjääminen töissä. Liikkuva työ, paljon autoilua ja autossa kärynnyt savuke lähes vartin välein. Sen tilalle on mahdoton keksiä mitään, kun en korvaaviin tuotteisiin haluaisi koukuttua.
Motivaattoreina lopettamiseen oma ja läheisten terveys, säästyvä raha yms. nämä “perinteiset”. Tavoitteena laittaa kuukausittain säästyvä raha suoraan sijoituksiin. Suurin ärsytyksen aihe tupakoitaessa oli kuitenkin täyden itsenäisyyden puute. Melko ärsyttävää rytmittää elämää ja useita tilanteita niin, että pääsee sopivin välein tupakalle.
Tahtoa taisteluun tupakkia vastaan löytyy ainakin tällä hetkellä. Jollain lailla myös vahvasti fiilis, että jos muutaman viikon selviän, niin en polta enää koskaan. Ja aina, jos oikein paha paikka iskee, sanon itselleni:“Ollaan ainakin tämä päivä polttamatta, katsotaan sitten huomenna uudelleen.” Eli päivä kerrallaan mennään ja näinhän sitä tupakoivaa päivää ei pitäisi enää tulla.
Kolme askia päivässä ei pelkästään kuulosta paljolta vaan se on sitä. Mutta hyvä, jos lakko on pitänyt.
10€ askihinnalla kolme askia päivässä tekee vuodessa reippaasti yli 10k €.
Itse lopetin tupakoinnin runsas 30-vuotta sitten, ainut motivaatio oli terveellisempi elämä.
Tein uudenvuodenlupauksen, mutta tupakoimattomuuden aloituspäivä ei ollut 1.1., vaan asetin alkamisajankohdaksi 1.3., tein asian julkiseksi myös työpaikalla, monet sanoi, saa nyt nähdä, nämä muiden vähättelevät ja epäilevät lausunnot antoivat minulle lisää voimaa lopettaa pahe.
.
Kyllä se alussa vähän kärvistelyä oli, mutta kun alkoi tulla myönteisiä seikkoja lopettamisen myötä, tiesi olevansa oikealla tiellä.
Nikotiini huuhtoutuu pois aika pian ja sähkötyksetkin resetoituvat toimimaan ilman nikotiinia nopeasti. Itse luulen, että vaikeinta lopettamisessa on tapojen ja identiteetin muuttaminen. Tunnista tilanteet, joihin tupakointi liittyi ja välttele niitä parhaasi mukaan. Äläkä ajattele olevasi lakossa, vaan rakenna uutta identiteettiäsi ajattelemalla, että olen tupakoimaton Tunturisusi. “Ei tässä oikeastaan tapahdu mitään kummempaa, tupakointi ei vaan kuulu nykyiseen elämääni”.
Tällaiset viiden pennin keittiöpsykologiat tänään. Kyllä se siitä, kun vaan pysyt polulla ja katsot pitkälle.
Tänään 8päivää ilman nikotiinia ja sauhuja. Päivä nro2 ja tämä päivä olleet pahimmat… Ainakaan vielä en ole sortunut. Ei mitään korvaavia aineita käytössä. Hankalaa on ajoittain… Eikä tuo auringonpaiste ja lämpenevät kelit ainakaan helpota tuskaa… Toisaalta hyvä nähdä että tähän pystyy jos tarpeeksi vaan haluaa.
Onneks olkoon, oot tehnyt loistavaa duunia lopettamisen kanssa! Älä nyt vain aloita uudestaan siksi, että olet huomannut lopettamisen onnistuvan niin halutessasi. Että mitä jos polttaisikin vielä vaikka kesään asti, kun tää lopettaminenhan onnistuu jos vain haluan. Oma lopettamiseni siirtyi kertaalleen kuukausia tuohon ansaan astuttuani.
Ensimmäiset 2vk on pahimmat taistella vastaan noin yleisestikkin kuultua ja onhan se suureksi osaksi vain huonotapa mistä vaikea päästä pois.
Itse kerkesin n.25v polttaa ja sitten keuhkokuvista löytyi vasemmasta 1 ja oik. keuhkosta 2 ylimääräistä “nappulaa” lääkäri soitteli muutama tunti kuvien jälkeen että tilanne on tämä ja minulla alkoi ihan saatanallinen kuolemanpelko valahdin lattialle enpä ollut ennen tiennyt ennen miltä kuolemantuomio tuntuu, syke nousee ja kuuma aaltoläpi kehon, siinä hetkessä ei kuule eikä näe, shokki reaktio tuli ja aika voimakkaasti ja puhelun realisoiduttua itkuhan siinä tuli ja kaikenlaisia ajatuksia alkoi pyöriä mm. kokoelämä pika kelattuna läpi mutta silti hidastettuna ja ennen kaikkea miten lapset tulee pärjäämään jos tästä nyt lähtö tulee ja mitä pitäisi ennen sitä tehdä ja juuri raskas avioerokin takana ihan vitun hankala olo oli silloin muutenkin eikä mitään tietoa mitä pitäisi tehdä ja vielä täysin yksin tilanteessa (ei ikinä pitäisi jättää ihmistä yksin tuohon tilanteeseen) näin mielessäni silloin ajattelin kun lähipiiristä oli keuhkosyöpään kuolleita ja ajankohta oli vielä juuri ennen joulua 23.12, eikä varmasti mitään tietoa voi saada erikoissairaanhoidosta pyhien takia.
No neurologihan toimi väärin kun tulkitsi kuvia ja soitti perään sen tehtävä ei olisi ollut niitä tulkita ja muutenkin kuvien tulokset piti tulla vasta joskus tammikuun lopulla eli reipas kuukausi kuvista ja keuhkokuvat tulkitsee patologi (ja joku toinen en muista) ja kertoo mitä kuvat osoittaa.
No asia ei sitten niin vakavaksi mennytkään onnekseni, keuhkoja kuvattiin aika tiuhaan silloin (olikohan 2vk, 1kk, 3kk, 6kk ja sitten vielä 12kk päästä ja saattoi olla vielä joku kontrolli) 3kk tai 6kk kohdalla muistaakseni todettiin sitten että ne on hyvänlaatuisia kasvaimia ja eikä ne muutu niin saavat olla siellä. (En tiedä onko liian henkilökohtaista mutta ylläpito voi poistaa jos siltä tuntuu)
Siihen jäi tupakan polttoni joka oli jo muutenkin ollut mielessä lopettaa ja olin jo nuuskaa testaillut ja todennut että miksi polttaa kun pääsee helpommalla nikotiini annokseensa nuuskalla ja pääsee siitä hajusta, alkuun se tupakanpoltto tuli uniin ja aamulla ankara morkkis miksi piti mennä polttamaan kun ollut niin ja niin pitkään polttamatta kunnes tajuaa sehän olikin vain unta tuota tapahtui toisinaan ja aina sama morkkis miksi piti taas.
No mutta itse asiaan niin nuuska helpottaa tupakasta irti pääsemiseen moni tuttavapiiristä on nuuskalla tupakasta päässyt, ei tuo hyvä tapa ole eikä elimistö sitä nikotiini annosta tarvitsisi mutta itse en ole edes yrittänyt nuuskaa lopettaa jota käytän päivittäin mutta kohtuudella yksi rasia kestää monta päivää.
Niitä eroja tupakanpolton lopetuksen jälkeen alkaa huomaamaan parin viikon jälkeen ja siitä eteenpäin, makuaisti, hajuaisti, uni, yskiminen, aamuvireys paranee älyttömästi ja helpompi nousta ylös aamulla muutamia mainitakseni mutta tupakanpolton lopettaminen kannattaa aina oli mikä oli.
Tsemppiä lopettajille
Tänään eka retkahdus🙂
Mutta ei kai muu auta kun itseä taas niskasta kiinni…
Aikalailla pari kk meni siten ettei mitään korvaustuotteita, eikä yhtiäkään savuja.
Vaikka nyt jonkinasteista pettymystä itseensä niin ainakin tietää että pystyy olemaan ilman kun vaan tarpeeksi asiaa haluaa.
Turha toisaalta asiasta on masennellakkaan, jokainen päivä ilman savuja on plussaa.
Jatketaan työsarkaa tai aloitetaan alusta. Tsemppiä myös muille lopettaneille sitä harkitseville tai retkahtaneille…
Onneks kyse ei ole siitä, että joutuisit aloittamaan alusta! Siulla on jo pitkä putki hienoa onnistumista alla, jatka siitä vaan eteenpäin. Muutamassa kuukaudessa “retkahtamisen” riski alkaa jäädä jo taakse.
Kyllä paraskin suunnistaja joskus astuu polulta sivuun. Mutta kun päämäärä on selvillä, niin perille pääsee kyllä. Ei siihen jäädä asiaa muistelemaan, vaan katse on jo edessäpäin.
Muistat vaan, että olet tupakoimaton tyyppi eikä rööki kuulu identiteettiisi.
Ihan näin useimpien elämäntapamuutoksessa mukana olleelle sanon; hienoa, kun olet avoin ja rehellinen.
Itselleen rehelliset ja peiliin katsovat yleensä tuntuvat onnistuvan parhaiten. Hyvin harvassa ovat ne elämäntapamuutokset, joissa ei ole yhtään retkahdusta, jos retkahduksesta selviää, niin on entistä vahvempi ja jos tulee puolen vuoden päästä retkahdus, niin tietää selviänsä siitäkin.
Itsekritiikkiä näyttää olevan… anna myös itelles armoa. 
Tsemppiä sulle ja muille samassa “projektissa” oleville!
Tämä on itsepetosta. Kaikki tupakoitsijat sanovat samaa.
Se on totta, että lopettaminen ei mene hukkaan koskaan. Hyötynä on ilman savuja vietetty aika ja yleensä sen jälkeen riittää vähän aiempaa pienemmät määrät pitkän aikaa.
En ole samaa mieltä. Itse myönsin epäonnistumisen ja koitan jatkaa siitä…
En itseäni epäonnistumisesta aio ruoskia enkä siitä ole tilivelvollinen. Täysin laillinen aine joten turhaa sii tä on liian huonoa omaa tuntoa tuntea.
Itse voin ainakin olla ylpeä siitä että kerrasta poikki ja 2kk ilman ja tarkoitus on jatkaa.
Se että tästä avoimesti kerron on tarkoitettu siihen että herättää keskustelua sekä ajatuksia lopettamisen hyödyistä.
Mitä useammin yrität, sitä helpommaksi se lopettaminen tulee, vaikka sitten sortuisikin taas.
Itse olen tupakoinut/nuuskannut yli 30 vuotta, ja paras onnistuminen oli pari vuotta sitten 6 kuukautta ilman.
Tänävuonnakin pystyin olemaan Tammikuun ilman, ja huomenna taas uusi yritys.
Nyt on motivaatiota taas kerätty, ja toivotaan että tällä kertaa onnistuisi yli puoli vuotta
Höpö höpö.
Vuoden vaihteesta olen itsekin taas ollu vaan viihdekäyttäjä, eikä siinä ole mitään väärää ja sallinkin sen itselleni. Toistaiseksi ei ole ollut suurempia haasteita edes arjessa asian suhteen. Kyllä se rööki on nautintoaine siinä, missä alkoholi, punainen liha, mausteet, sokerit, rasvat ja grillauksen karsinogeenitkin. Positiivisesti ne ei vaikuta terveyteen, mutta mahtavia tuotteita kaikki.
Jos aikaisemmin meni aski päivässä ja nyt ehkä aski yhtenä iltana kuussa, niin kyllä tuo n.30 askin pois jättäminen on merkityksellisempää.
Vetelisin savuja varmaan vieläkin, mikäli se ei olis niin kallista. Toisena merkittävänä syynä tietenkin terveys, mut tyhmä kun on, niin seurannaisvaikutukset tulee vasta 20-40 vuoden päästä, niin niitä on turha murehtia vielä. Vaikka niistä on puhuttu jo lapsesta saakka ainakin mulle. Pitää sanoa, että onneks kustannustaso ajoi ”lopettamaan”.
Niinkuin @Tunturisusi mainitsi, niin on erittäin tärkeää tiedosta, että lopettaminen on mahdollista. Liputan myös vahvasti sen puolesta, että eniten se on itsestä ja mielenlujuudesta kiinni.
Helposti löytää röökaaja syitä ja perusteita, miks just nyt vois vetästä ne savut ja tässä kohtaa pitääkin se paini käydä pääkopassa. 