Tupakointi ja sen lopettaminen

1

En yllätyksekseni löytänyt tupakointiketjua.

Oma tausta… Nuorempana aktiivi/kilpaurheilija, terveelliset elämäntavat, ensimmäiset reilut 40vuotta. Treenejä+kilpailuja noin 10krt viikkoon (kiirettä piti). Läheisen perheenjäsenen vakava sairastuminen loi järjettömän stressin ja en pystynyt käsittelemään asiaa tarpeeksi.

Jatkuva epävarmuus toisen ihmisen hengissä säilymisestä (lääkärit antoivat vuoden elinaikaa) saivat voimaan pahoin ja vaikuttivat itseeni monilla tavoin. Muutamien tuntien unet, stressi, väsymys, jatkuva tiedon etsiminen aiheesta, emotionaalinen tuska saivat etsimään helpotusta päihteistä. Viina ei oikein maistunut ja se lisäksi vain pahensi olotilaa, varsinkin seuraavana päivänä.

Siitä sitten ajauduin polttelemaan sikareita/savukkeita. Aluksi vain jonkun konjamiinilasillisen kanssa. Siitä sitten homma lähti siihen että tupakoinnista tuli päivittäistä ja nykyään menee se aski päivässä ja 500€ kk tähän ikävään “harrastukseen”

Nyt alkaa olla aika pistää stoppi tälle ilolle. Syynä sekä terveys että rahallinen asia. Win-win tilanne siis tumppaamisessa. Järjetön harrastus terveyden kustannuksella.

Mielelläni kuulisin lopettaneiden kokemuksia miten homma saatiin jiiriin… Kerrasta poikki vai onko porukka saanut apua korvaavista tuotteista? Acetium, nikotiinivalmisteet, lääkinnällinen apu?

Tässä on se reilu 10 vuotta eläkepäiviin aikaa niin mielummin tämänkin rahan käyttäisi siihen että tavoittelee niitä itselle ja perheelle tärkeitä asioita kuin polttelee savuna ilmaan… Mieluusti myös minimoin riskiä syöville ja muille sairauksille

Haaveissa ostella vaikka matkailuauto, asunto jostain lämpimästä maasta tms. Tupakoinnin lopettaminenkin tätä tavoitetta tuo askeleen lähemmäksi.

Tavoitteena myös aloittaa jonkin asteen liikunta. Paino ei itselle ongelma eikä kehonkoostumus. Olen kilpaillut useissa lajeissa aktiivina niin voimanostoa, koripalloa, karatea kuin uimista. Pohjat ovat kovat mutta lukuisten loukkaantumisten takia en urheilua ole harrastanut viimeiseen 10 vuoteen. Selkäongelmat, olkapääongelmat, golf/tenniskyynerpäät, kyynervarsien jatkuvat tulehdustilat… Yms.

Jos porukoilla on onnistuneita kokemuksia tupakasta vieroittumiseen niin vinkkejä otetaan vastaan. Kiitos jo etukäteen vertaistuesta🙂

Itsellä niinkin järjetön ajatus että nostan automaatista sen rahan konkreettisesti ja tungen joka päivä tupakoimattomana sen reilun 15€ lippaaseen jotta näen konkreettisesti kuinka paljon rahaa kk/päivässä palaa savuna ilmaan.

Urheilijahan ei tervettä päivää näe mutta toivottavasti muutosten myötä vähemmän sairaita päiviä🙂

37 tykkäystä
2

Champix ja stumppaa tähän kirja auttoi itsellä ja nyt jo yli 10 vuotta savuttomana. Sitä ennen meni ainakin se aski, usein puolitoista päivässä yli 15 vuotta.

Ehkä champixia tärkeämpää oli tuo kirja ja sen ymmärtäminen miten addiktio toimii ja useat esimerkit kolahti täysin. Esim se kuinka jokainen tupakoitsija luulee että tarvitsee hermosavut eikä huomaa sitä että ilman addiktiota ei ole hermostunut joten ei tarvitse mitään rauhoitustakaan. Tai se kuinka niin maistui rööki hyvälle ruokailun jälkeen ja kuinka vasta lopetettua tajusi kuinka idiottimainen koko idea siitä että vetää ruuan päälle syanidia keuhkoon olisi jotenkin nautinnollista. Paljon tein siis itsesuggestiota, haukuin röökiä itselle ja se toimi.

Sellainen, tekee mieli mutta pysyn kovana ei uskoakseni toimi tai on ainakin aika tuskaista vaan tuo itsensä psyykkaaminen vihaamaan tupakkaa on paljon helpompaa kuin kuukausien tai jopa vuosien kärvistely tupakkaa himoiten.

9 tykkäystä
3

Näin lääkärin näkökulmasta pari juttua. Tupakointiin liittyy paljon muunkinlaista riippuvuutta kuin vain nikotiinin tuoma biokemiallinen riippuvuus. Paljon on myös sosiaalista ja psyykkistä riippuvuutta. Jotta lopettaminen onnistuu parhaimmalla tavalla, on hyvä tunnistaa nämä kaikki muodot. Mitä rutiineja sulla liittyy tupakointiin? Jos esim. ruokailujn jälkeiset / joka aamuiset rutiinit, niin nämä pitää pystyä korvaamaan jollain toisilla rutiineilla. Entä onko jotain tiettyjä ihmisiä lähipiirissä, jotka tupakoivat myös? Nämä henkilöt pitää saada myös sitoutumaan sun tupakasta vieroittumiseen, ettei sitä kautta tule houkutusta ja viettiä vieroittumisen alkuvaiheessa. Tässä nyt vain pari yleisintä juttua, mitkä monilla lopettajilla on tosi haateellisia.

Lääkkeellisitä valmisteistakin on apua. Champixissa on pitkään toimitushaasteita, joten sitä ei nyt ole saatavissa. Bupropioni-nimistä lääkeainetta voi käyttää, siinäkin vain suunnitelma on hyvä tehdä huolella ja lääkettä pitää oikein käyttää.

Noin yleisesti jotku onnistuu ihan kertalaakista lopettamaan, mutta aika moni ei. Vähän riippuu persoonallisuudesta ja elämäntilanteestakin.

Pistä tarvittaessa vaikka yv-viestiä jos homma tuntuu hankalalta, voin kyllä jeesata ja tarvittaessa reseptiäkin vääntää sulle.

37 tykkäystä
4

Itselläni tuntuu että koko homma liittyy jotenkin jatkuvaan stressiin ja ahdistukseen tai sen tunteisiin. Ei niinkään sosiaaliseen polttelemiseen (poltan lähes aina yksin) . Varmasti etsin jotenkin sitä hetken helpotusta ahdistukseen vaikka sitä ei edes tupakoinnista saa.

En ole koittanut oikeastaan kertaakaan vielä lopettaa. Tätä harrastusta on takana vasta noin 5 vuotta ja uskon että voisin omalla luonteen lujuudella ehkä päästäkkin irti vain lopettamalla kerrasta poikki.

Liikunta on auttanut näihinkin tunteisiin huomattavasti paremmin joten sen takia olen ajatellut sen lisäämistä tähän lopettamisajankohtaan. Tavallaan korvaamaan sitä tupakan/sikareiden “mielihyvää”. Siis liikunnan jälkeinen euforia, sauna, rentoutuminen. Fyysinen kuormitus siis auttanut omalla kohdallani myös henkisen puolen stressinkäsittelyyn. Aktiiviuran kokemusten perusteella.

Lähipiirissä ei tupakoitsijoita jos ei työtä lasketa.

3 tykkäystä
5

Minä lopetin tupakoinnin sähkötupakan avulla. Siitä sai henkiset aina vetäistyä, kun tuli pakottava tarve. Yhdet höyryt tai useammat. Lisäksi taskussa kulki koko ajan pikkuaski röökiä. En päästänyt missään tilanteessa siihen pisteeseen, että tekisi mieli, mutta ei ole mitä polttaa. Näin tupakoimattonattomuus oli itselle vapaaehtoinen valinta. Pikku hiljaa vuoden aikana jäi sitten sähköversiokin pois. Nyt takana 13 savutonta vuotta,

3 tykkäystä
6

Tätä kirjaa on moni kehunut ja lopettamisessa onnistunut. Nykypäivänä jo se, että hankkii kirjan ja lukee sen riittää todistamaan että on asian kans tosissaan. Siinäkin voi olla yksi syy miksi toimii, konstia kokeilee vain hyvin motivoituneet :slightly_smiling_face:

3 tykkäystä
7

Tärkeällä asialla olet liikkeellä Tunturisusi! Itsellä takana yli 20 v eri asteista nikotiininkäyttöä. Tupakoinnista lähdettiin ja viimeiset 10 vuotta nuuskaa mennyt purkki päivässä. Tällä foorumilla moni ketju on itselläni sellainen, että oppipoikana luen juttuja. Tämän ketjun aihe on ydinosaamisaluettani. :grinning: Tosiaan viimeiset vuodet Odensia purkki päivään. Lopetusyrityksiä useita, repsahduksia, tosiasioilta silmien ummistamista ynnämuuta. Usein olen sinnitellyt viikon tai kaksi ja sitten taas käyttö jatkunut. Ensinmäiset kolme päivää on pahimmat. Sen jälkeen tulee viikon, kahden ja kuukauden kohdalla ihmeellistä “järkeilyä”, etsin syitä miksi ei kannata vielä lopettaa. Minä oon ollut nyt n. 3,5 kk ilman nikotiinia ja voin sanoa ylpeästi, että olen lopettanut. En enää murehdi tulevia reissuja, joissa en voi polttaa tai käyttää nuuskaa. Sain haastettua siskonpojan myös mukaan ja hänellä myös hyvä fiilis lopetuksesta. Tässä muutama vinkki: 1. Aloita kuuntelemaan Stumppaa tähän-kirja. Tulet huomaamaan, että kyseessä on nikotiiniriippuvuus, jota ei kannata yrittää lopettaa käyttämällä nikotiinikorvaustuotteita. Nikotiininsaanti kehoon tulee vain lopettaa. 2.Tee päätös lopetuksesta. 3.Ala nauttimaan heti ensimmäisenä päivänä positiivisista vaikutuksista ja ole ylpeä itsestäsi. 4.Hae vertaistukea lopettaneista ja kerro meille täällä miten olet onnistunut. 5.Tämä on tärkeä; muista, että myös “ei tupakoitsijalla” on huonoja päiviä. Huonot päivät ei liity tupakoinnin lopetukseen! Tsemppiä sulle!!

15 tykkäystä
8

Onnittelut ja ylävitoset ketjun avaajalle @Tunturisusi, kun oot ruvennut tekemään hommia lopettamisen eteen!

Poltin itse suunnilleen ikävuodet 15-30. Lopetin n. seittemän vuotta sitten. Riippuvuutta ei enää ole.

Olin kyllä tiukasti koukussa. Poltin askin päivässä ja rytmitin koko elämääni tupakalla. Aamulla heräämisen jälkeen, kotoa lähtiessä, opiskelu- tai työpaikalle saapuessa, kaikilla tauoilla, lounaan jälkeen… Kaikkien päivän ja illan askareiden aluksi ja lopuksi oli pakko polttaa, se tuntui mukavalta ja tarpeelliselta. Väliin jääneestä röökistä jäi olo, että elämässä on joku huonosti. Virhe maailmassa korjaantui seuraavan tupakan myötä.

Yritin lopettaa matkan varrella muutaman kerran. Esimerkiksi sairastelun vuoksi saatoin joskus harvoin olla kokonaisen päivän polttamatta, ja sen jälkeen sitkuttelin ja nitkuttelin vielä päivän tai kaksi. Ilman aitoa halua lopettaa asiasta ei kuitenkaan tullut mitään.

Miulla tosi merkittävä muutos asiaan tuli yksittäisen mielikuvan myötä. Kerran iltaröökiä polttaessa näin mielessäni kaksi mahdollista tulevaisuutta. Toisessa elin elämääni kuten tähänkin asti: vietin hyvää aikaa miulle tärkeiden ihmisten kanssa, tein töitä, harrastin ja niin edelleen polttaen samalla tupakkaa. Toisessa tulevaisuudessa tein nuo täysin samat asiat, mutta ilman tupakointia. Mietin, minkälainen keho ja elämä miulla olisi noissa molemmissa tulevaisuuksissa vaikkapa 40 vuoden kuluttua.

Tällä tavalla miulle nousi aito halu lopettaa, minkä jälkeen tuntui siltä, että itse lopettaminen on enää ajan kysymys. Söin puolisen vuotta nikotiinipurkkaa, aluksi niin paljon, etten olisi pystynyt polttamaan yhden yhtä röökiä. Jossakin vaiheessa pelkästä nikotiinista (eli riippuvuudesta sinänsä) maksaminen alkoi ottaa niin paljon päähän, että lopetin korvaustuotteet kuin seinään. Kauhea olo kesti viikon, minkä jälkeen alkoi vapaus.

Suosittelen lopettamisen jakamista kahteen osaan. Ainakin itseäni helpotti huomattavasti, kun aluksi piti irtautua vain polttamisen tavasta ja savun hengittämisestä. Samalla voi päästä irti elämän rytmittämisestä tupakoinnin rituaalilla.
Toinen vaihe on sitten nikotiinin käytön lopettaminen, kun tupakan polttamisen tapa on jäänyt taakse. Vieroittautuminen tuntuu tosi pahalta, mutta viikon tai parin jälkeen olo on parempi kuin vuosiin.

Voimia matkalle! Onnistut kyllä, jos haluat!

10 tykkäystä
9

Olisiko joku muu alue osuvampi tälle kuin osakesijoittaminen…

1 tykkäys
10

Lähes 20v poltettiin vaimon kanssa. Stumppaa tähän kirjan luettua kummallakin loppu kuin seinään ilman suurempia vaikeuksia ja nyt 15v oltu polttamatta. Jonkinmaista itsehypnoosia mutta toimi ainakin meillä tosi hyvin. Ei tarttettu korvikkeita. Muutama tuttu lopettanu samalla tavalla.

5 tykkäystä
11

Morjes ja tsemppiä :+1:

Aikoinaan pikkuveli lopetti, se antoi sisua että kyllä minäkin pystyn.

Ennen kuin koitat lopettaa, seuraa tuntemuksia kun poltat:
-miltä maistuu (yleensä aamun ensimmäinen tekee hyvän olon, muut enemmän tai vähemmän pahalta)
-häiritseekö elämää, esim. Keskittymistä kun miettii pääseekö röökille pian
-joutuuko huolehtimaan että aina on tupakkaa varalla
-haiseeko vaatteet

Sitten seuraavaksi miettii mitä tekisi sen tilalla. Itse aloin käymään metsässä kävelyllä.

Itse ainakin näkisin huonona sen, että otat tupakoinnin tilalle esim jonkun rankan harrastuksen mikä vaatii itsekuria

Minulle ei korvaavat tuotteet ole auttanut. Nikotiini purukumi on mielestäni niin pahaa etten sitä senkään takia pystynyt käyttämään.

Raha on myös hyvä motivaatio

1 tykkäys
12

Oma fiilis asiasta on että lopettaminen ja sen helppous on aika paljon henkilöstä kiinni. Et voi suoraan sanoa että itse tein näin joten tämä toimii muillakin. Sama pätee ehkä muihinkin päihteisiin. Itse poltin varmaan 15v enemmän mutta en koskaan yli askia päivässä. Viimeiset aktiivisemmat tupakointivuodet muutaman päivässä. Nykyään polttelen todella harvakseltaan eikä ole ongelmaa lopettaa uudestaan.

Olen siis lopettanut tupakoinnin varmaan kymmeniä kertoja ja joka kerta lopettaminen on vaan helpompaa. Ei siis kannata masentua jos jostain syystä retkahtaa uudestaan vaan siinä tapauksessa uutta yritystä vain. Itsellä toimi mukavana alkusysäyksenä aikoinaan kaverin kanssa veto että olen vuoden polttamatta. Summaksi riittävän iso summa mikä oikeasti sattuu maksaa. Itsellä siihen aikaan taisi olla 500e. Vuoden kun oli polttamatta niin tietää että lopettaminen onnistuu.

Nykyään saatan kesäisin alkaa harrastusten lomassa polttamaan sillon tällön mutta kun sitten ostan askin taskuun niin homma pikkuhiljaa alkaa karkaamaan helposti. Kun tupakkaa alkaa kulumaan töissäkin niin herään aina ajattelemaan ja lopetan taas. Joku siinä vaan vetää välillä puoleensa vaikka touhussa ei järkeä olekkaan. Vetää jotain savua keuhkoihin. Mutta itselle onneksi lopettaminen on aika helppoa nykyään. En silti suosittele mitään tämän tyylistä että sillon tällön vetelee. Ei toimi varmasti kovin monella :sweat_smile:

Ei muuta kun tsemppiä vaan lopettamiseen!

1 tykkäys
14

Joskus nuorena tuli nuuskaa käytettyä hyvän aikaa. Onhan siinäkin nikotiinia ja varmasti aiheuttaa riippuvuutta, vaikka ei nyt mitään hajua voiko röökiriippuvuuteen verrata. Jonkin aikaa tuli kärvisteltyä, mutta tein päätösperäisen päätöksen (näin poliitikkotermein) ja se oli siinä

Tulee hieman mieleen vuosien ja vuosien projekti pudottaa paino fiksummalle tasolle. Koskaan ei hirveästi ole ylimääräistä ollut, mutta vuosia yrittänyt aina välillä heikoin tuloksin. Juttelin kerran asiasta appiukon kanssa, joka ollut aina tuollainen kuivan kesän orava. Tokaisi, että ei se haittaa vaikka välillä vähän nälkä. Tekee vain hyvää ja lopulta asiat selviytyvät kuin itsekseen

Tuli vain kovasti tästä mieleen tuo nuuskan käytön lopettaminen. Henkinen kantti vain oli jossain kadoksissa kaikki nämä vuodet ja lopulta kun se kuuluisa ahaa-elämys tuli jostain niin sehän oli helppoa

2 tykkäystä
15

Alointin tupakanpolton niinkin vanhana kun 25 vuotiaana silloisessa opiskelupaikassa - kaikki poltti, niin piti itsekin mennä sosiaalisen paineen vuoksi mukaan.

Siitä se homma sitten lähti, 15 vuotta ja aski päivässä, humalassa kaksi askia. Kolmekymppisenä minulle tehtiin hammasremontti ja siinä yhteydessä hammaslääkäri kertoi että nyt on implanttien vuoksi on korkea aika lopettaa. Kymmenen vuotta siinä sitten polttelin vielä ihan normaalisti ja 40 vuotiaana kun tehtiin rutiinitarkastus implantteihin, niin lääkäri kertoi että hampaat on vielä kunnossa, mutta hiljalleen alkaa polttaminen vaikuttaa, mm ikeniin. Tämä riitti ittelle stoppariksi.

Siinä sitten noin vuoden rimpuilin erilaisten nikotiinikorvikkeiden kanssa - purkka, pillerit ja suihke. Ja karkkia söin. Painoa taisi tulla muutama kilo lisää.

Hiljalleen korvikkeiden käyttö väheni ja lopulta loppui kokonaan, en enää muista miten. En vältellyt tilanteita missä muut polttivat, esimerkiksi terasilla koko muu seurue savuttelee ympärillä, niin pidin linjani. Pakkohan sitä normaali elämää on jatkaa, ja mennä tilanteisiin missä muut toimivat omalla tavallaan ja itse sitten teen omat valintani.

Mutta tällä hetkellä on 8 vuotta viimeisestä savukkeesta. Aluksi laitoin rahat kongreettisesti jemmaan ja kävin niillä rahoilla Karibialla, Amerikassa sekä Thaimaassa. Se motivoi alkuunsa.
Yhtään savuketta en uskalla edelleenkään polttaa - tosin nykyään ei tee enää edes mieli. Mutta tiedän sen, että jos poltan yhden - haen seuraavaksi koko askin. Tiedän oman selkärangattomuuteni ja siksi itsellä on ehdoton nolla-toleranssi.

Tsemppia kaikille jotka tämän asian kanssa taistelee. Haju ja makuaisin paraneminen on hienoja asioita ja ennen kaikkea se, että elämää ei enää tarvi miettiä sen mukaan että missä ja koska voi poltaa seuraavan tupakan!

4 tykkäystä
16

Ja tupakka rahat sitten osakemarkkinoille… Itse sain tossa noin pari vuotta sitten erään läheisen ihmisen houkuteltua säästämään tupakka rahat osakemarkkinoille, kun mietti lopettavansa tupakoinnin.

Ei ymmärtänyt tuon taivaallista osake/rahasto säästämisestä, eikä kiinostanut. Kuulemma säästötilille hän säästänyt sen mitä säästellyt elämänsä aikana, että ei ole uskaltanut muualle säästää. Sanoin että minä voin jeesata tai vaikka ”hallinoida” salkkuasi. Tehtiin hänelle yksinkertainen sijoitussuunitelma. Suunitelmaksi sanoin että laitat sen 200€ kuukaudessa salkkuun seuraavat 25-30v, minä hoidan salkkuasi ja takaan että sulla on siellä aika paljon enemmän rahaa ku jos vedät tuota röökiä seuraavat 25-30v. Sanoin että älä koske rahoihin, ennenkuin siellä 25v kohdalla, että tämä säästäminen ei tunnu missään kerran ei oo tuntunu missää 20 vuotta vetää savuna ilmaan tota rahaa kuukaudessa… Näytin vähän korkoa korolle laskuria ja avasin omia salkkuja, että saisin vähän valaistua mitä pitkäjänteisellä säästämisellä voi saavuttaa ja niin tuli yksi tupakoitsija vähemmän ja yksi osake/rahastosäästäjä lisää.

Joulun aikaan katseltiin yhdessä hänen salkkuaan (ei ollut katsonut kertaakaan salkuunsa aloituksen jälkeen), niin olihan ilme näkemisen arvoinen kun tajusi ehkä vasta siinä kohtaa konkreettisesti miten hyvät kaksi päätöstä oli tehnyt. :money_mouth_face: Ja siitäpä sitä sitten itse lähdin lasillisen kanssa ulos sikarille, kun hän jäi ihmettelemään salkkuaan… Toki en itsekkään polta kuin muutaman kerran vuodessa sikaria jos tulee otettua muutama lasillinen jotain hyvää. Varsinaisen tupakoinnin lopetin sillon ku vielä marlboro askin sai 18,90 markalla…

3 tykkäystä
17

Ei mitään kirjoja tai miettimisiä, lopettaa vain eikä jatka enää ikinä. Niin se loppui itselläni, ja niin se loppuu sinullakin, jos vain haluat.

2 tykkäystä
18

Lopetin aikanaan kerrasta aamutupakin jälkeen, osittain koska halusin tukea vaimoani joka lopetti myös tultuaan raskaaksi. Ajoin oman mieleni melkoisen vihaan tupakkaa kohtaan, ja saatoin olla hiukan rasittavakin toisille saarnatessani mutta sen jälkeen en ole polttanut yhtään henkosta. En myöskään juonut olutta lähes vuoteen sen jälkeen. Kaikkiaan poltin noin 15 vuotta ja tuosta lopettamisesta alkaa nyt olla 20 vuotta.
Enää en näe unta että menen ostamaan askin, ne unet jatkui kyllä vuosia, mutta edelleen jos joku polttaa, se savun hajua mikä siitä tupakasta itsestään lähtee tuoksuu kyllä nostalgisen hyvälle.
Tsemppiä lopettamiseen, kyse on lopulta siitä kumpi hallitsee, sinä vai mielitekosi.

3 tykkäystä
19

Itse poltin paljon ikävuosina 18-24 ja päätin, että lopetan, kun saan lapsia ja näin kävi. Tosin poltin sen jälkeen vielä baarissa käydessä muutaman vuoden. Päätin, että tupakanpoltto loppuu, kun käyn Moskovassa ja siellä se päättyi. Hieman alkoholiin menevä ja erittäin tupakkamyönteinen kulttuuri niin päätin jättää sinne. Eli pelkkä päätös itsellä riitti.

Voi myös kokeilla jonkin aikaa polttaa kevyempiä röökejä, ns. vuoristoilmaa niin huomaa ettei polttamisessa ole järkeä.

Dopamiinia sekin aiheuttaa ja siksi tilalle olisi hyvä keksiä jotain muuta, kuten vaikka liikunta tai jokin korviketoiminta. Ymmärrys siitä, että isoin asia on ajatus polttamisesta, siitä pitäisi päästä eroon että se on muodostunut tavaksi vähän eri tilanteissa.

Se voi auttaa, että tiedostaa sen olevan erittäin vaarallista ja täysin järjetöntä hengittää myrkkysavuja keuhkoihin ja pilata mahdollisesti oma elämänsä etuajassa erilaisiin sairauksiin. Eikä kannata puolustella, että kyllä niitä sairauksia tulee muutenkin ja elämä on lyhyt jne. Tupakan polttamisessa ei ole mitään järkeä eikä se auta keskittymään eikä levottomuuten kuin ainoastaan mielenterveysongelmaisilla ja sellaisilla, jotka itse aiheuttavat polttamisellaan itselleen keskittymisongelmia. Elämässä on niin paljon parempaakin tekemistä, kuten raittiin ilman hengittäminen ja erilaisten makujen maisteleminen, jotka pääsevät omaan arvoonsa paremmin ilman tupakkaa.

Tsemppiä kaikille lopettamistaipaleella! Onnistutte siinä varmasti, jos motivaatiota on riittävästi!

20

Oma ehdotukseni lopettamiseksi on, että ihan ensimmäisenä todella ymmärtää, mitä tupakointi ja siihen yleensä muutenkin liittyvät huonot elintavat aiheuttavat elimistössä. Kun ihminen saavuttaa keski-iän, sitä huomaa kuinka tuttavapiirissä alkaa kuolo korjata satoa. Monet eivät ehdi eläkepäivistä nauttia ja tämä ei useimmiten ole sattumaa vaan ihan täysin ja yksiselitteisesti niiden elintapojen seuraus, jotka ihmisellä on aiempina vuosikymmeninä ollut. Tällaisen voi välttää korjaamalla elintavat. Missä iässä ja millä taustalla tahansa. Riski syövälle alkaa laskea nopeasti ja verisuonten kovettumisen ja plakkiutumisen voi pysäyttää heti. On mahdollista parantaa tilannetta siitä mikä se on. Hyvin suurella todennökäisyydellä voi sen jälkeen nauttia eläkepäivistä ja viettää aktiivista, toiminnalista ja tervettä elämää vanhuuteen asti.

Seuraava ehdotukseni on päinvastainen kuin lääkäreillä. Aloita sähkötupakointi heti. Hanki hyvät laitteet ja halpa varalaite. Useita makuja ja mahdollisuus säätää nikotiinin määrä. Ei yhtäkään savuketta enää. Hankkiudut ensin eroon palamistapahtumaan perustuvasta savusta ja sen lukuisista haitta-aineista, tämä on prioriteetti yksi. Vain viikon kuluessa huomaat, että karsta irtoaa hengitysteistä, iho nuorentuu, pippeli (!) herää henkiin, suun limakalvot ja ikenet alkavat tervehtyä, hengittäminen on kevyttä ja helppoa, mieli on virkeä eikä enää masentuneen sumea. Olet kulkenut kuin raskaat vaatteet päällä ja nyt vapautunut niistä.

Seuraavaksi kuitenkin alkaa tehdä mieli yhtä savuketta, sillä hengitystiet ovat puhdistuneet ja vanha tupakoitsija on tullut, niin hullulle kuin se kuulostaakin, riippuvaiseksi tukkoisesta ja töhnäisestä olostaan. Ainoastaan poltettava savuke voi karstoittaa ja korventaa hengitysteitä tavalla, joka palauttaa vanhan normaaliksi tulleen räkäisen olotilan ja hetken tuntemuksen. Taistelet sitä yhtä savuketta vastaan, joka tuon olotilan palauttaisi. Sitä olotilaa ei pidä palauttaa missään tapauksessa.

Tupakoinnin lopettamisessa ei mielestäni käy alkoholismiin sovellettava luopumisen filosofia vaan se on ennen kaikkea taistelua ja vihollinen on yksi savuke. Lisäät siis surutta nikotiinin määrää höyryyn, kunnes se potkii kylliksi, että pystyt jättämään sen yhden savukkeen väliin (lääkäreillä tämä on korvaa, vähennä, lopeta, mutta ei koskaan lisää). Seuraavana päivänä voit palauttaa nikotiinit alhaiselle tasolle, mutta mitä vain siinä hetkessä, kun olet sortua siihen yhteen.

Sähkötupakassa on nimittäin se hyvä puoli, että monet lopulta kyllästyvät leikkimään litkujen kanssa ja harrastus vain loppuu, etkä enää siinä kohtaa ole aikoihin tupakkaakaan poltellut.

Jos kuitenkin käy niin, että oletkin seuraavaksi riippuvainen sähkötupakasta, olet paljon terveempi kuin aiemmin, mutta riippuvainen yhtäkaikki, niin sitten on aika aloittaa ne nikotiinikorvaushoidot lääkärien ohjeiden mukaisesti. Sähkötupakoinnista eroon pääseminen on paljon helpompaa kuin tupakasta. Usein se tosiaan tapahtuu ihan omalla painollaan. Tätä voi edesauttaa laskemalla nikotiinimääriä, kunnes pelkkä höyryttely alkaa tuntua turhalle ja loppuu sitä kautta. Silloin olet kyllästynyt tapaan ja päässyt nikotiinista.

Suosittelen tätä, jos takana on useita lopettamisia ilman tulosta.

4 tykkäystä
21

Tuli mieleen että minulla muuten toimi tällainen ajatus kun teki mieli tupakkaa. Jos alkaa tehdä mieli tupakkaa, ajattele että poltan huomenna jos vielä tekee mieli. Ja huomenna ajattelet taas että poltan huomenna jos tekee vielä mieli. Se jotenkin auttoi kun tiesi että ei tarvii kärsiä mielitekoa ikuisuuksia jos ei halua, mutta jaksan vielä tämän päivän ja voin huomenna katsoa miltä tuntuu.