Joo, tai siis se toimintalogiikka oman osaamisen mukaan menee niin, että täysin tyhjästä jos ponkaiset hankkeita, niin menee valtavasti aikaa ihan puhtaaseen jalkatyöhön ja senkään jälkeen et saa mitään pääomia peliin, koska sulla on pitkälti tyhjä tontti joka odottaa ensin hirmuista määrää virainomaisilta lupia ja sitten pääsyä kantaverkkoon.
Tämän vuosien odotteluvaiheen vuoksi (jolloin osa hankkeista kosahtaa) tarvitaan hankkeita valtava määrä, ettei mene peukaloiden pyörittelyksi, kun ei niille salkun hankkeille voi tuossa odotteluvaiheessa välttämättä edes tehdä mitään yhtiön puolelta niiden edistämiseksi. Sitten vasta kun päästään kaiken paperisodan jälkeen ready-to-build vaiheeseen, niin voidaan sitoa hankkeeseen isoja pääomia ja päästään rakennuttamaan operatiivista tuotantoa sille maapläntille. Ennen sitä kulut ovat lähinnä palkkakuluja ja ne mahdollisesti hankkeiden rakentamista varten kerätyt pääomat vain seisovat tyhjän panttina.
Tämän vuoksi pienet rahastot eivät yleensä oikein sovi temmeltämään viherkentille, vaan rahaston geelitukkien tarkoitus on naittaa sijoittajien fyrkat mahdollisimman nopeasti käynnistettäviin muilta ostettuihin rakennusvalmiisiin hankkeisiin.
Nyt jos sit UB tekee griinfiildiä lähinnä omien metsärahastojen tonteille, niin saadaan tietty paperilla näytettyä rahastolle tuottoa ja toisaalta sen oman metsärahaston tuottopuolta paisutettua, mutta se todellinen tuottohan selviää vasta kun hanke on valmis ja ne myllyt/paneelit/akut tuottavat rahaa tai ne mahdollisesti myydään. Sitä ennen se voitto on yhtä teoreettista kuin tyhjän tontin tai rakentamattoman talon omistaminen.
Aika vaikeahan sitä firman on kyllä tehdä paperituottoa alle itse asettamansa tavoitteen, eli en ihmettele rahaston nousujohteista tuottokäyrää 
P.S.
Tässä esimerkkinä (vanhentunut) kooste tuulivoimarakentamisen lupamenettelyjen pääpiirteistä:
Nämä kun on kunnossa ja kaikki valituskierrokset käyty läpi, niin seuraavaksi pääsee tappelemaan Fingridin kanssa ja odottelemaan, että he saavat hoidettua oman osuutensa 